Hulmin taistelu

Hulmin taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä: 27. tammikuuta 1918 Paikka: Laihia Lopputulos: venäläinen varuskunta vallataan
Osapuolet
valkoiset	Neuvosto-Venäjä
Komentajat
Viljo Laakso
Vahvuudet
n. 130	n. 30
Tappiot
5 kaatunutta	7 kaatunutta

Hulmin taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu, joka käytiin Laihialla 27. tammikuuta 1918 suojeluskuntien ja Hulmilla olleen venäläisen ratsuosaston välillä. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä sisällissodan taisteluista, joka edelsi suojeluskuntien seuraavana yönä Pohjanmaalla aloittamaa venäläisten varuskuntien valtausta. Taistelua on myös erityisesti Pohjanmaalla pidetty koko sisällissodan alkuna, vaikka samana päivänä Karjalankannaksella tapahtui myös Kämärän taistelu.

Taustaa

Vuoden 1918 alussa Pohjanmaalla oli noin 4 000–5 000 venäläistä sotilasta, jotka oli määrä kotiuttaa vielä kevään aikana. Heidät oli alun perin sijoitettu maakuntaan ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan maihinnousun varalta. Kolme kilometriä Laihian kirkonkylän länsipuolella, Potilan kylässä sijaitseva Hulmin varuskunta oli toiminut vuosina 1883–1902, kunnes se lopetti toimintansa vanhan väen lakkauttamisen myötä. Lokakuussa 1917 Hulmin kasarmille sijoitettiin 70 ukrainalaista ratsumiestä, joiden lisäksi toinen osa eskadroonasta majoittui Vähäänkyröön. Hulmin taistelun aikana heistä kuitenkin oli paikalla vain kolmisenkymmentä.

Valkoisen armeijan päällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim oli määrännyt Pohjanmaan varuskunnat riisuttavaksi aseista 28. tammikuuta, jolloin operaation oli määrä alkaa kello 03 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Laihialla hyökkäys tehtiin kuitenkin jo edellisenä iltana. Yleisesti on luultu, että Laihian suojeluskunta toimi omapäisesti liian aikaisin, mutta todellisuudessa heillä oli Vaasan esikunnasta saatu eversti Martin Wetzerin määräys. Suojeluskuntaa johtanut jääkäri Viljo Laakso oli saanut jo iltapäivällä käskyn riisua Hulmin varuskunta aseista ja sen jälkeen liittyä Vaasan valtaukseen. Tarkoituksena oli käyttää Hulmilta saatavia aseita, koska Vaasassa oli venäläisten iso varuskunta, jonka valtaamiseen arveltiin tarvittavan paljon voimia. Päämajan ohjeessa painotettiin neuvotteluratkaisua, vaikka ukrainalaisten ratsumiesten ei uskottu tekevän vastarintaa.

Taistelu

Laakson johtama Laihian suojeluskunta kokoontui kirkonkylässä sijainneella nuorisoseurantalolla, josta lähtivät liikkeelle maantietä pitkin. Hulmin kasarmin lähestyessä osasto siirtyi Laihianjoen jäälle joenpenkan suojiin. Se saapui perille noin kello 21, jolloin osa suojeluskuntalaisista jäi asemiin jokitörmälle pienemmän ryhmän murtautuessa kasarmin asevarastoon. Suojeluskuntalaiset onnistuivat saamaan haltuunsa venäläisten aseita samaan aikaan kun Laakso ja mukana ollut opettaja Mikko Tuokko neuvottelivat venäläisten kanssa. Varuskunnan upseerit asuivat vajaan kilometrin päässä maanviljelijä Juho Karin talossa, josta ratsuväkiosastoa johtanut puolalainen aatelisupseeri oli pidätetty jo ennen Hulmille tehtyä iskua. Kesken neuvottelujen alkoi ulkoa kuulua laukauksia, jolloin Laakso juoksi ulos ja kehotti suojeluskuntalaisia lopettamaan ampumisen. Venäläiset sotilaat ryntäsivät aseistautuneina kasarmista ulos ja etenivät suojeluskuntalaisia kohti. Suojeluskuntalaisten joukossa oli paljon aseistamattomia miehiä ja osalla ei ollut sotilaskoulutusta, joten he juoksivat pakoon Laihianjoen ylittävän sillan ja nykyisen Hulmin koulun suuntaan. Aseistetut suojelukuntalaiset eivät pystyneet toimimaan sekasortoisessa tilanteessa. Viisi suojeluskuntalaista jäi loukkuun Hulmin sillan alle ja sai surmansa venäläisten luodeista sekä pistimistä.

Kasarmille tehtiin toinen hyökkäys kello 23, kun Laihian suojeluskuntalaiset saivat apuvoimia Isonkyrön suojeluskuntalaisista. Venäläiset ratsumiehet irrottautuivat taistelusta lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen ja perääntyivät ratsastaen Vaasaa kohti. He eivät päässeet perille, koska Tuovilan suojeluskunta hälytettiin sulkemaan heidän pakoreittinsä. Suurin osa Tuovilan suojeluskunnan miehistä oli jo lähtenyt valtaamaan Vaasaa, joten ratsumiehiä vastassa oli vain kahdeksan miehen osasto. Tuovilan sillalle ryhmittäytyneet suojeluskuntalaiset ampuivat yhteislaukauksen ratsumiehiä kohti, jolloin kaksi heistä sai surmansa. Muut pääsivät läpi, mutta heitä vastassa oli vähän matkan päässä Mustasaaren meijerin isännän, Evert Båskin, johtama toinen suojeluskuntaosasto. Båskin miehet olivat asemissa maantien varrella Vanhan Vaasan tuntumassa, jossa syntyneessä laukaustenvaihdossa kaatui vielä viisi ratsumiestä, ennen kuin loput 22 ratsumiestä antautuivat.

Suojeluskuntalaiset saivat Hulmin kasarmilta haltuunsa yhteensä 120 kivääriä, 50 000 patruunaa sekä 30 hevosta.

Muistomerkki

Kuvanveistäjä Urho Lamminheimon suunnittelema Hulmin taistelun muistomerkki, jota kutsutaan myös Vapaussodan alkamisen muistomerkiksi, paljastettiin 7. elokuuta 1938. Juhlapuheen piti Matti Similä, ja muita arvovieraita olivat maaherra Jalo Lahdensuo, suojeluskunnan piiripäällikkö Matti Laurila sekä professori Aapeli Saarisalo. Yleisöä paikalla oli 1 500 henkeä. Veistoksen jalustassa on teksti ”Tällä paikalla alottivat Laihian miehet vapaussodan tammikuun 27 päivänä 1918”. Toinen muistomerkki pystytettiin maantien varrelle Vanhan Vaasan tuntumaan, Runsoriin, jo vuonna 1931.