Laihianjoki
| Laihianjoki | |
|---|---|
 Laihianjokea |
|
| Alkulähde | Havinneva, Jokiperä[1] |
| Laskupaikka |
Vaasa, Eteläinen Kaupunginselkä, Selkämeri |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 60 km |
| Valuma-alue | 506,49 [2] km² |
Laihianjoki (ruots. Laihela å Laihialla[3] ja Toby å Mustasaaressa ja Vaasassa[4]) on Laihianjoen vesistön joki, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa. Joki virtaa kaakko-luoteissuuntaisena ja laskee Merenkurkussa Sundominlahteen. Jokea kutsutaan erityisesti alajuoksulla myös epävirallisesti Tuovilanjoeksi, koska se virtaa Tuovilan kylän läpi ennen Vaasaa. Laihianjoen valuma-alueen pinta-ala on 506 km².[2][5][6]
Laihianjokivarren pohjalaistalot Laihian kunnan Jokikylässä, Kuusistonmäessä, Kyläinpäässä, Keskikylässä, Pukkalassa ja Torstilassa kuuluvat Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[7]. Joen alueelta löytyy useista kivisiltoja. Tuovilan silta on valmistunut vuonna 1781. Laihian vanhin kivisilta, Rudon silta, rakennettiin vuonna 1852 ja Kylänpään kivisilta 1880-luvulla.
Joessa on voimakkaat virran vaihtelut ja se luokitellaan reheväksi[8]. Soiden raivaus sekä soiden ja metsien ojitukset ovat äärevöittäneet Laihianjoen virtaamavaihteluita, sillä vesi ei viivy ojitetuilla alueilla. Ojitukset tuovat Laihianjokeen myös kiintoainetta, joka pakkautuu suvantoihin ja hitaasti virtaaviin paikkoihin. Kesäisin kuivana aikana veden virtaama on pieni ja veden viipymä on pitkä. Tuona aikana veden ravinteet aiheuttavat voimakasta rehevöitymistä. Happamuutta ilmaistaan pH-luvulla ja se vaihtelee vuodenajan mukaan. Latvaosuuksilla pH on tyypillisesti 5 - 7 välillä. Happamuus kasvaa tultaessa Tuovilaan ollessa heikointa keväisin ja syksyisin tulvapiikkien aikaan.
Joen kokonaispituus on noin 60 km ja pudotuskorkeus yhteensä noin 75 metriä.[9] Joen vesistöalue on lähes järvetön.[9] Jokeen laskevat pääluomat latvoilla ovat Tuurinluoma ja Syväoja. Alempana pääuomaan laskevat Sahaluoma, Vehkaluoma ja Kaarluoma.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hannila, Heli (toim.): Laihianjoen yläjuoksulta: Jokiperän, Kasinkylän ja Jokikylän kyläkirja, s. 291. Laihia: Laihian Jokikylän kyläkirjatoimikunta, 2008. ISBN 978-952-92-4592-5
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ https://kaino.kotus.fi/svenskaortnamn/?a=find&qfind=Laihianjoki
- ↑ https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/
- ↑ Laihianjoen vesistöalue (41) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ [1]
- ↑ Laihianjokivarren pohjalaistalot Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ http://kala.turkuamk.fi/lkj/opinnayte/syksy_2005.html[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Tulvariskien alustava arviointi Laihianjoen vesistöalueella. Vesistöalueen kuvaus vesi.fi
| Historia |  | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| Kylät | |||||
| Luonto | |||||
| Talous | |||||
| Kulttuuri | |||||
| Seurakunnat | |||||
| Urheilu ja liikunta |
| ||||
| Liikenne | |||||
| Muuta | |||||