Juutalaiset

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Juutalainen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juutalaiset
יהודים (Yehudim)
Väkiluku 14,7 milj.
Asuinalueet  Yhdysvallat [1]6 800 700
 Israel [2] 6 275 000
 Ranska[1] 483 500
 Kanada[1] 375 000
 Britannia[1] 292 000
 Venäjä[1] 205 000
 Argentiina[1] 182 300
 Saksa[1] 119 000
 Australia[1] 107 500
 Brasilia[1] 95 600
 Ukraina[1] 71 500
 Etelä-Afrikka[1] 70 800
 Unkari[1] 48 600
 Meksiko[1] 39 400
 Belgia[1] 30 300
 Alankomaat[1] 30 000
 Italia[1] 28 400
 Ruotsi[3] 25 000
 Chile[1] 20 500
Kielet heprea, jiddiš, ladino, muut juutalaiskielet, englanti, venäjä, ranska ym.
Uskonnot juutalaisuus
Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Daavidin tähti
Rukous juutalaisessa kodissa. Jan Voermanin maalaus noin vuodelta 1884.

Juutalaiset ovat ympäri maapalloa levittäytynyt seemiläinen kansa. Nykyajan juutalaiset katsovat polveutuvansa Palestiinassa ensimmäisellä vuosituhannella eaa. asuneista israeliiteista, jotka levittäytyivät etenkin Babylonin pakkosiirtolaisuuden ja juutalaissotia seuranneiden karkotusten myötä koko Lähi-itään ja muualle maailmaan. Suurin osa maailman juutalaisista asuu nykyisin Israelissa ja Yhdysvalloissa, mutta ennen toista maailmansotaa ja Israelin itsenäistymistä myös Itä-Euroopassa ja islamilaisessa maailmassa oli suuria juutalaisyhteisöjä.

Juutalaisten kulttuuriin kuuluu olennaisesti juutalaisten etninen uskonto eli juutalaisuus. Juutalainen uskonto ja etnisyys ovatkin perinteisesti olleet toisiinsa läheisesti kietoutuneita,[4][5] ja juutalainen uskonto osittain määrittää juutalaista etnistä ryhmää,[6] mutta moni mieltää itsensä juutalaiseksi enemmän syntyperän ja kulttuurin kuin uskonnon pohjalta.[7]

Etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana juutalainen juontuu kreikan kielestä, jossa Ioudaios tarkoittaa Juudan heimon jäsentä. Suomeen sana on lainattu uskonnollisen kirjallisuuden välityksellä ehkä ruotsista, saksasta tai latinasta.[8] Baabelin vankeudesta lähtien Juudan heimon nimellä alettiin tarkoittaa kaikkia Israelin kansan jäseniä.[9]

Juutalaisten diaspora

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo maailman juutalaisyhteisöistä

Juutalaisia arvioitiin elävän eri puolilla maapalloa noin 14,7 miljoonaa vuonna 2019; noin 45 % maailman juutalaisista asui Israelissa, 39 % Yhdysvalloissa, 9 % Euroopassa, 5 % muualla Pohjois- ja latinalaisessa Amerikassa ja 2 % muissa maanosissa.[10] Suomessa asuu arviolta noin 1 800 juutalaista.[11]

Ennen toista maailmansotaa juutalaisten määrä oli noin 18 miljoonaa, mutta natsi-Saksan juutalaisvainojen ja juutalaisten kansanmurhan seurauksena määrä väheni noin kuudella miljoonalla.

Juutalaisten alaryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diasporan myötä juutalaiset ovat jakaantuneet alaryhmiin, joista pääryhmiä ovat aškenasi-, sefardi- ja mizrahijuutalaiset.[12][13] Aškenasijuutalaiset ovat keskisestä ja itäisestä Euroopasta peräisin olevia juutalaisia.[14] He ovat juutalaisten suurin alaryhmä noin 80 % osuudellaan. Äidinkielenään he ovat perinteisesti puhuneet jiddišiä eli juutalaissaksaa.[15] Sefardijuutalaiset ovat alkujaan Iberian niemimaalta peräisin olevaa juutalaisväestöä, jotka levisivät 1490-luvulta alkaneen Espanjasta ja Portugalista karkotuksen seurauksena muun muassa Pohjois-Afrikkaan, Turkkiin ja Kreikkaan. Heidän perinteisesti puhumiaan kieliä ovat ladino eli juutalaisespanja,[16] juutalaisportugali, juutalaiskatalaani sekä juutalaisarabia. Mizrahijuutalaisiin kuuluvat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan juutalaisryhmät, jotka eivät polveudu Iberian niemimaalta tulleista juutalaisista.[17] Mizrahit toisinaan kuitenkin luetaan uskonnollisen rituaalinsa puolesta sefardijuutalaisiin.[18]

Muita pienempiä ryhmiä ovat muun muassa italianjuutalaiset, Kreikan romaniotit, georgianjuutalaiset, Beta Israel eli Etiopian juutalaiset, Keski-Aasian buharanjuutalaiset, sekä intialaiset ryhmät Bene Israel, Bene Ephraim, Kochin juutalaiset ja Bnei Menashe. Laajemman määritelmän mukaan myös Keski-Aasian ja Intian juutalaisyhteisöjä lasketaan osaksi mizrahijuutalaisten ryhmittymää.[19]

Juutalaisen määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen kansan ja kulttuurin määritteleminen uskonnosta erillään on vaikeaa, sillä juutalaisen uskonnon historia on ollut yhtä juutalaisen kansan historian kanssa ja määrittänyt juutalaista kulttuuria, ja juutalaiset ovat perinteisesti olleet etnisyyden ja uskonnon yhdistelmästä muodostuva ryhmä.[20] Juutalaisen tarkalla määritelmällä on kuitenkin käytännön merkitystä etenkin Israelissa.[21]

Juutalaisiin luetaan yleisen määritelmän mukaan ihmiset, jotka ovat joko kasvaneet juutalaisessa perheessä, joilla on juutalaisia esivanhempia tai jotka ovat kääntyneet juutalaisuuteen.[22]

Uskonnollinen määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalainen uskonnollinen laki halakha määrittelee juutalaiseksi jokaisen, jolla on juutalainen äiti. Ortodoksijuutalaisen tulkinnan mukaan juutalaisen isän lapset joutuvat erikseen kääntymään juutalaisuuteen ortodoksirabbin kautta.[23] Reformijuutalaisen määritelmän mukaan myös juutalaisen isän lapsi on juutalainen, mutta vain jos tämä sitä itse haluaa.[24]

Juutalaisuuteen kääntymistä ei yleisesti suositella tai pidetä tarpeellisena ulkopuolisille, mutta juutalaiseksi on mahdollista kääntyä myös ilman juutalaista sukutaustaa.[6] Koska juutalaisuus on juutalaiseen kansaan yhdistyvä etninen uskonto eikä universaali uskonto,[6][25] siihen kääntymisen merkitys eroaa esimerkiksi kristinuskoon tai islamiin kääntymisestä, ja käännynnäisen katsotaan liittyvän osaksi juutalaista kansaa[25][26] ja siten osaksi kansan liittoa Jumalan kanssa.[27]

Sukutausta ja etnisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisena voi pitää itseään perhetaustan tai suvun historian perusteella. Juutalaisessa perheessä kasvanut voi kokea kuuluvansa juutalaiseen kulttuuripiiriin, vaikka hän ei olisikaan uskonnollinen.[28]

Useimmilla juutalaisilla suvuilla on historiallinen ja geneettinen yhteys Lähi-idän muinaiseen juutalaisväestöön. Geenitutkimusten mukaan valtaosa nykyjuutalaisista on isälinjoiltaan läheisempää sukua nykyisen Lähi-idän väestölle kuin niiden maiden valtaväestölle, joissa he asuvat.[29] Kohenien pappisuvun väitetään perimätiedon mukaan jopa polveutuvan suoraan Aaronista 3 000 vuoden takaa.[30] Joissakin geenitutkimuksissa on esitetty, että kohenit kantavat heille erityistä Y-kromosomin haploryhmän J-M267 alaryhmää, niin kutsuttua kohengeeniä,[31] mutta yhteyttä juuri Aaroniin ei voida kuitenkaan todistaa.[32]

Juutalaisilla on aina ollut käsitys itsestään etnisenä ryhmänä. Esimerkiksi jo muinaisilla israeliiteilla oli oma etninen identiteettinsä,[33][25] ja keskiaikaiset juutalaiset Euroopassa ja muslimimaissa katsoivat erottuvansa ympäröivästä väestöstä ennen kaikkea kansallisena ryhmänä.[34] Vasta 1700-luvun lopun ja 1800-luvun läntisessä Euroopassa tapahtunut sekularisoituminen ja täysien kansalaisoikeuksien myöntäminen juutalaisille ja odotukset heidän sopeutumisesta valtakulttuuriin asetti haasteen perinteiselle juutalaiselle identiteetille. Uskonnollista eroavaisuutta siedettiin Euroopassa paremmin kuin etnistä, ja juutalaisia alettiin määritellä juutalaista uskoa tunnustaviksi saksalaisiksi, ranskalaisiksi jne.[35] Uudistusmielisimmät juutalaiset alkoivatkin itsekin korostamaan identiteettiä uskonnollisena ryhmänä osan jopa kokonaan kieltäessä juutalaisten etniset määrittelyt,[35][36] mutta pääosin juutalaiset eivät olleet tyytyväisiä tällaiseen määritelmään, johon heitä paikoittain painostettiin. Sekularismin omaksumisen seurauksena syntyi myös uudenlainen vain etnisyyteen keskittyvä sekulaari juutalainen identiteetti ja elämäntapa.[35] Kuitenkin myöhemmin holokaustinkin seurauksena osa juutalaisista alkoi karttamaan etnisten tai rodullisten käsitteiden yhdistämistä juutalaisuuteen.[25]

Sortoon käytetyt määritelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallissosialistisen Saksan Nürnbergin lait määrittelivät juutalaisen ihmiseksi, jonka isovanhemmista vähintään kolme oli juutalaisia. Tätä määritelmää sovellettiin juutalaisten sortotoimenpiteisiin.

Israelin laki ja paluumuutto-oikeus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen määritelmällä on käytännön merkitystä etenkin Israelissa, jossa noudatetaan juutalaisen lain määritelmää juutalaisuudesta esimerkiksi avioliitto- ja hautajaisasioissa.

Juutalaisille maahanmuutto- ja kansalaisuusoikeuden takaavaa vuonna 1948 säädettyä ”Paluumuuton lakia” täsmennettiin vuonna 1970 siten, että siihen lisättiin juutalaisuuden määritelmä. Kyseisen määritelmän mukaan juutalaisia ovat ne, jotka ovat juutalaisen äidin synnyttämiä sekä ne jotka ovat kääntyneet juutalaisiksi eivätkä kuulu johonkin muuhun uskontokuntaan. Myös juutalaisiksi määriteltyjen ihmisten lapsille ja lastenlapsille sekä näiden puolisoille taattiin tuolloin muutto- ja kansalaisuusoikeus. Nämä oikeudet eivät kuitenkaan koskeneet tapauksia, joissa juutalaisesta uskosta oli luovuttu liittymällä johonkin toiseen uskontokuntaan.[37]

Israelin ortodoksirabbisto on pyrkinyt saamaan Paluumuuton lakia muutetuksi siten, että juutalaisesta äidistä syntyneiden lisäksi vain ortodoksirabbin avulla kääntyneet olisi määritelty juutalaisiksi. Esitys ei ole kuitenkaan mennyt läpi.[24]

Juutalainen kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalainen uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juutalaisuus

Juutalaisuus on juutalaisten perinteinen uskonto. Se on yksi maailman ensimmäisistä monoteistisista uskonnoista, ja yksi vanhimmista vielä nykyaikana harjoitetuista uskonnoista. Kristinusko ja islam ovat syntyneet juutalaisuuden pohjalta. Juutalaisuus keskittyy uskomukseen juutalaisen kansan ja Jumalan välisestä liitosta,[38] ja rabbiinisen lain mukaan juutalaisuus on Israelin kansan uskonnollinen yhteisö. Perimätiedon mukaan ensimmäinen juutalainen oli Kaldean (nykyinen Irak) Ur’issa syntynyt Abraham, joka sai Jumalalta käskyn muuttaa kotimaastaan Kanaanin maahan (nykyisen Israelin alue). Juutalaisuuden alkuperäiset ja tähän päivään asti periytyvät erityispiirteet ovat usko yhteen Jumalaan sekä miespuolisten jäsenten ympärileikkaus kahdeksantena päivänä syntymästä. Talmudin mukaan juutalainen on jokainen juutalaisesta äidistä syntynyt tai juutalaisuuteen kääntynyt henkilö. Juutalaisuuden mukaisesti uskova ei siis ole automaattisesti juutalainen; seurakuntaan ja yhteisöön joko synnytään tai liitytään kääntymällä. Talmudin mukaan koko ihmiskuntaa sitoo Nooan liitto, ja se on Israelin liiton edelläkävijä.

Juutalaisten kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juutalaiskielet

Heprealaisten alkuperäinen kieli Palestiinassa oli muinaisheprea, jonka aramean kieli ja kreikka syrjäyttivät juutalaisten arkikielenä 2 300–2 500 vuotta sitten.[39] Heprea säilyi senkin jälkeen juutalaisten kielenä uskonnollisissa yhteyksissä.[40]

Nykyisen Israelin juutalaiset puhuvat uudelleen henkiin herätettyä hepreaa, ja muiden maiden juutalaiset puhuvat yleensä oman maansa kieltä, kuten englantia ja venäjää. Vielä 1900-luvun alussa Itä-Euroopan juutalaisten kielenä oli jiddiš, mutta holokaustin myötä sen käyttö väheni huomattavasti. Sefardijuutalaiset ovat puhuneet ladinoa, ja monilla pienemmillä juutalaisyhteisöillä on myös ollut omat kielensä. Juutalaiskielet ovat yleensä syntyneet asuinmaan kielen ja heprean sekoituksena.[41]

Katso myös: Juutalainen nimi

Juutalainen keittiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juutalainen keittiö

Juutalainen ruokakulttuuri perustuu uskonnollisesti puhtaaseen košer-ruokaan, mutta eri alueilla asuvat juutalaisryhmät ovat saaneet ruokakulttuureihinsa myös paljon paikallisia vaikutteita. Juutalainen keittiö voidaan jakaa aškenasien, sefardien, Italian juutalaisten, pohjoisafrikkalaisten juutalaisten, Intian juutalaisten, Jemenin juutalaisten sekä Lähi-idän juutalaisten ruokakulttuureihin. Ruoalla on juutalaisille paljon vertauskuvallista merkitystä. Pääsiäisateria seder on juutalaisille erityisen tärkeä ateria.[42]

Kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalainen taide on perinteisesti ollut käyttötaidetta synagogiin ja uskonnollisten velvollisuuksien suorittamiseen. Hopeasta on valmistettu monenlaisia rituaaliesineitä. Yleisimpiä juutalaisia koristeaiheita ovat menora-kynttilänjalka, Salomon temppelin pylväät, laintaulut, kruunu ja rukoustekstit. Juutalaisuudessa kielletään kuvainpalvonta, ja ihmisten kuviin onkin juutalaisuudessa suhtauduttu ajoittain kielteisesti, etenkin islamilaisissa maissa. Eläinten kuvat ovat olleet yleensä ihmisenkuvia sallitumpia esimerkiksi synagogien koristeena. Taidetta taiteen vuoksi juutalaiset alkoivat tehdä vasta 1800-luvulta lähtien. Tunnetuimpia varhaisia juutalaistaiteilijoita olivat esimerkiksi Moritz Oppenheim, Camille Pissarro ja Marc Chagall; uudemmista voi mainita esimerkiksi Mark Rothkon. 1900-luvulla juutalaisten taiteilijoiden määrä lisääntyi huomattavasti niin Länsi-Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Heitä kuului kaikkiin taidesuuntauksiin, mutta heidän töistään ei ole löydettävissä yhteistä juutalaista linjaa. Suomen tunnetuimpia juutalaisia taiteilijoita ovat Sam Vanni ja Rafael Wardi.[43]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen nykykirjallisuuden keskus oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Itä-Euroopassa, missä jiddišinkielisen kirjallisuuden synnyttivät kolme suurta klassikkoa Mendele Mokher Seforim, Šolom Aleichem ja I. L. Peretz. Jiddišinkielisen kirjallisuuden keskeisenä teemana oli traditionaalisen juutalaiskulttuurin ja yhteisöjen nykyaikaistuminen ja häviäminen. Venäjänkielisten juutalaisten kirjallisuuteen ei juutalaisuus yhtä kiinteästi liittynyt: siitä tunnetaan muun muassa Ilja Ehrenburg ja runoilija Osip Mandelštam. Saksankielisistä juutalaisista esimerkiksi Franz Kafkan teoksissa juutalaisuutta käsitellään myös vain pinnan alla. Maailmansotien välillä juutalaisen kirjallisuuden keskus siirtyi Puolasta Saksaan, ja toisen maailmansodan jälkeen Israeliin ja Yhdysvaltoihin, jonne Puolasta muuttaneista kirjailijoista merkittävimpiin kuuluu nobelisti Isaac Bashevis Singer. Juutalaisia aiheita käsittelevistä lukuisista nykykirjailijoista tunnetaan myös esimerkiksi yhdysvaltalaiset Philip Roth ja Saul Bellow sekä israelilainen Amos Oz. [44]

Juutalaiset korostavat heprealaisen Raamatun lisäksi sitä selittäviä teoksia, joista tärkeimmät ovat Mišna ja Talmud. Mišna valmistui noin vuonna 250 Galileassa, ja vastaa laajuudeltaan suunnilleen heprealaista Raamattua.[45] Vuosien 200–600 välillä kirjoitettu suullisen lain selitysteos Talmud on Raamatun ohella juutalaisten tärkein teos.[46] Juutalainen laki eli halakha perustuu Talmudiin, vaikka Talmud ei itsessään olekaan lakiteos. Talmud on nähty juutalaisuuden eri osia koossa pitävänä selkärankana ja yhteisön jäsenten aktivoijana. Kaiken juutalaisen kirjallisuuden voidaan katsoa olevan enemmän tai vähemmän velkaa Talmudille, ja ilman Talmudin tuntemusta voi olla vaikeaa ymmärtää juutalaista kulttuuria.[47]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen musiikin juuret ovat niin uskonnollisessa kuin maallisessakin musiikissa. Vakioina pysyneinä piirteinä juutalaismusiikissa esiintyvät etenkin vokaalimusiikin hallitsevuus soitinmusiikkiin nähden, soolo- ja vuorolauluimprovisointia koskevat säännöt, motiivit ja metodit, melodisten koristelujen sukulaisuus Lähi-idän musiikin vastaaviin piirteisiin, sekä muuttumaton tapa esittää heprealaisia rukouksia. Tunnettu perinteinen juutalainen soitin on puhallinsoitin šofar, jota käytetään tiettyjen uskonnollisten juhlien yhteydessä. Hasidistinen liike synnytti 1700- ja 1800-luvulla spontaanisen ja rytmikkään niggun-lauluperinteen. Klezmer on itäeurooppalaisten juutalaisten kansanmusiikkia, jota esitetään edelleen.[48]

Populaarikulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten muutettua suurin joukoin Yhdysvaltoihin 1900-luvun vaihteessa he vaikuttivat merkittävästi maan populaarikulttuurin syntymiseen. Suuri osa 1900-luvun alun yhdysvaltalaisen populaarimusiikin tekijöistä oli juutalaisia. Juutalaiset perustivat myös Hollywoodin elokuvateollisuuden. Monet tunnetuimmat sarjakuvien supersankarihahmot ovat juutalaisten sarjakuvapiirtäjien 1930- ja 1940-luvuilla luomia. Juutalaisia koomikkoja on aina ollut runsaasti niin elokuvassa kuin stand up -komiikankin alalla.[49]

Tiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla juutalaiset saivat toimia välittäjinä eurooppalaisen kristillisen kulttuurin, arabialaisen kulttuurin ja kirjallisen antiikin kulttuurin välillä, mikä loi heille perustan tieteellisen tutkimuksen harjoittamiselle. Juutalaiset tiedemiehet ovatkin nousseet merkittävään asemaan tieteen edelläkävijöinä etenkin 1900-luvulta alkaen. Juutalaisten tieteilijöiden rooli on ollut keskeinen etenkin sosiologiassa ja psykologiassa, mutta myös muun muassa filosofiassa, fysiikassa, taloustieteessä, matematiikassa ja kielitieteessä. Tunnetuimpia juutalaisia tiedemiehiä ovat muun muassa fyysikko Albert Einstein, psykologi Sigmund Freud, sosiologi Émile Durkheim, filosofi Ludwig Wittgenstein, kielitieteilijä Noam Chomsky, matemaatikko Norbert Wiener ja taloustieteilijä Milton Friedman.[50]

Vuoteen 2013 mennessä juutalaisille on myönnetty yhteensä 173 tieteen Nobel-palkintoa[51] ja rauhanpalkinto mukaan lukien noin 190 Nobel-palkintoa yli 850:stä myönnetystä palkinnosta.[52]

Pankkitoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisilta oli suurimmassa osassa Eurooppaa maanomistus kielletty, mutta katolisen kirkon koronoton kieltänyt laki ei koskenut heitä. Tämän seurauksena jotkut juutalaiset alkoivat toimia rahanlainaajina ja -vaihtajina ja muissa rahankäsittelyyn liittyvissä ammateissa.

1700- ja 1800-luvulla pankkimaailmassa toimi useita vaikutusvaltaisia juutalaisia pankkiirisukuja, kuten Rothschildit Euroopassa, Warburgit Hampurissa ja myöhemmin myös muualla, Oppenheimit Kölnissä, Spreyerit Frankfurtissa, Hambrot Lontoossa, Sassoonit Intiassa ja Guenzburgit Pietarissa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juutalaisten historia

Juutalaisten historia on yli kolmentuhannen vuoden mittainen. Vahvistamattoman perimätiedon mukaan juutalaiset ovat polveutuneet kantaisä Abrahamista. Israelin kansa sai alkunsa Kanaaninmaassa yhdistyneistä heimoista, joiden yhteinen kuningas noin vuonna 1000 eaa. oli Daavid Juudan heimosta. Juutalaisten historian ensimmäinen ajanjakso vuosina 1000 eaa.–586 eaa. käsittää Raamatussa kuvatut Israelin ja Juudan kuningaskunnat.[53] Vuonna 586 eaa. babylonialaiset hävittivät Juudan pääkaupungin Jerusalemin ja veivät merkittävän osan juutalaisista maanpakoon Babyloniaan. Myöhemmin osa heistä palasi Juudaan, mutta osa jäi pysyvästi Babyloniaan. Palanneet rakensivat uuden temppelin Jerusalemiin ja uudistivat juutalaisen uskonnon.[54]

Seuraavien vuosisatojen aikana Palestiinan juutalaiset olivat ensin kreikkalaisten ja myöhemmin roomalaisten vallan alla. Hävittyjen juutalaissotien jälkeen Palestiinan merkitys juutalaisten keskuksena väheni toisella vuosisadalla.[55] Juutalaiset hajaantuivat Lähi-idän alueen lisäksi myös Välimeren alueelle ja sieltä Keski-Eurooppaan ja myöhemmin Amerikkaan. Nykyään juutalaisia asuu hajallaan joka puolella maailmaa, eniten Yhdysvalloissa ja Israelissa.[53] Vuonna 1948 perustettiin Palestiinaan juutalaisten valtio Israel, jonne merkittävä osa juutalaisista on sittemmin muuttanut.[56]

Juutalaisvainot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Antisemitismi

Juutalaiset ovat historiansa aikana joutuneet usein juutalaisvastaisuuden eli antisemitismin kohteeksi. Juutalaisvastaisuus on eri aikoina ja eri maissa perustunut eri syihin, mutta se voidaan jakaa etenkin uskonnolliseen, taloudelliseen, poliittiseen ja rodulliseen antisemitismiin.[57][58][59]

Euroopassa antisemitismin juuret ovat ensimmäisten vuosisatojen varhaiskristillisyydessä, jonka aikana juutalaisia syytettiin Kristuksen surmaamisesta.[60] Keskiajalla juutalaiset joutuivat Euroopassa kärsimään monenlaisten rajoitusten lisäksi muun muassa ristiretkien aikaisista joukkomurhista, pakkokäännyttämisistä sekä karkotuksista.[61][62] Islamilaisissa maissa juutalaiset saivat 1900-luvulle asti elää suojatumpaa elämää kuin Euroopassa, mutta he ovat olleet dhimmejä, toisen luokan kansalaisia ilman tasa-arvoisia oikeuksia.[63] 1800-luvulla Euroopassa noussut rodullinen antisemitismi johti kuuden miljoonan juutalaisen surmaamiseen 1930- ja 1940-luvun holokaustissa.[64]

Juutalaisten kotimaaksi toisen maailmansodan jälkeen perustetun Israelin ja sen arabinaapurien konfliktien seurauksena arabimaissa ja Euroopassa on herännyt Israelin olemassaolon voimakasta vastustusta eli antisionismia, jonka jotkut katsovat olevan "uusantisemitismiä", juutalaisvastaisuuden nykyaikaista muotoa.[65] Konfliktien ja sotien seurauksena arabimaiden monimiljoonainen juutalaisväestö joutui pakenemaan Israeliin.[66] Viime vuosina Euroopan juutalaiset ovat kyselytutkimuksissa kertoneet juutalaisten häirinnän taas yleistyneen.[67]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjalliset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Goldstein, David B.: Jacob's Legacy: A Genetic View of Jewish History. Yale University Press, 2008.
  • Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia. Gaudeamus, 1987.
  • Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  • Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen. Yliopistopaino, 2009. ISBN 951-570-231-3
  • Prager, Dennis & Telushkin, Joseph: Why the Jews?: The Reason for Antisemitism. Touchstone, 2003. ISBN 978-0743246200
  • Gitelman, Zvi: Jewish Identities in Postcommunist Russia and Ukraine. Cambridge University Press, 2012.
  • Faust, A.: ”The Emergence of Iron Age Israel: On Origins and Habitus”, teoksessa T.E. Levy, T. Schneider and W.H.C. Propp (toim.): Israel’s Exodus in Transdisciplinary Perspective: Text, Archeology, Culture and Geoscience, s. 467–482. Springer, 2015.
  • de Lange, Nicholas : Atlas of the Jewish world. Equinox, 1991.
  • Gitelman, Zvi (toim.): Religion or Ethnicity? Jewish Identities in Evolution. Rutgers University Press, 2009.
  • Benatar, David: What's God got to do with it? Atheism and religious practice. Ratio, 2006, nro 19, s. 383–400.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q "World Jewish Population, 2010" Current Jewish Population Reports. North American Jewish Data Bank.. Viitattu 03.03.2012.
  2. ↑ The Jewish Population of the World (2010) The Jewish Virtyal Libary. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Göteborgilaiset toivat synagogalle kukkia ja sydämiä, ruotsalaispoliitikot tuomitsivat polttopulloiskun jyrkin sanoin yle.fi. Viitattu 10.12.2017.
  4. ↑ Valeriy Chervyakov, Zvi Gitelman, Vladimir Shapiro: Religion and ethnicity: Judaism in the ethnic consciousness of contemporary Russian Jews. Ethnic and Racial Studies, 1.4.1997, nro 2, s. 280–305. doi:10.1080/01419870.1997.9993962 ISSN 0141-9870 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Larissa Remennick & Anna Prashizky: Russian Israelis and Religion: What Has Changed after Twenty Years in Israel?. Israel Studies Review, 2012.
  6. ↑ a b c Benatar 2006, s. 392.
  7. ↑ Michael Lipka: A closer look at Jewish identity in Israel and the U.S. Pew Research Center. 2016. Viitattu 2.1.2021. (englanti)
  8. ↑ Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 296, Kaisa Häkkinen, WSOYpro, 2012
  9. ↑ Iso Raamatun tietosanakirja, Osa 1, Raamatun tietokirja 1972, T. Gilbrant ym. palstat 2043 ja 2060, Savon Sanomain kirjapaino Oy, Offset, Kuopio 1974.
  10. ↑ DellaPergola, Sergio (2020): World Jewish Population, 2019.
  11. ↑ Juutalaiset Suomessa jchelsinki.fi. Viitattu 14.12.2017.
  12. ↑ Michael Balter: Did Modern Jews Originate in Italy? Science. 8.10.2013. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Goldstein 2008, s. 3.
  14. ↑ Who Are Ashkenazi Jews? My Jewish Learning. Viitattu 5.1.2021. (englanti)
  15. ↑ Ashkenazi | Definition & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Sephardim www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 5.1.2021.
  17. ↑ Mizrahi Jews | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Sephardi | people Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Who Are the Mizrahi (Oriental/Arab) Jews? - Israeli-Palestinian - ProCon.org Israeli-Palestinian. Arkistoitu 1.10.2023. Viitattu 5.1.2021. (englanti)
  20. ↑ Gitelman 2012, s. 60.
  21. ↑ 'Covenant': Creating a Jewish conversion spectrum - review JPost.com. 11.6.2022. Viitattu 7.8.2022. (englanti)
  22. ↑ Fowler, Jeaneane D. (1997). World Religions: An Introduction for Students. Sussex Academic Press. p. 7. ISBN 1898723486.
  23. ↑ Angel, Marc, Choosing to be Jewish: the Orthodox road to conversion, s. 114–117
  24. ↑ a b Telushkin, Joseph: Jewish Literacy, s. 358–359
  25. ↑ a b c d Gitelman 2012
  26. ↑ Converting to Judaism www.bbc.co.uk. Viitattu 6.8.2022. (englanti)
  27. ↑ Freeman, Tzvi: Why Is Conversion to Judaism So Hard?. chabad.org. Viitattu 7.8.2022.
  28. ↑ Who Is a Jew? Judaism 101. Viitattu 8.3.2014.
  29. ↑ Wade, Nicholas: Y Chromosome Bears Witness to Story of the Jewish Diaspora. The New York Times, May 9, 2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 6, 2010.
  30. ↑ cohen | Jewish priest Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.10.2021. (englanniksi)
  31. ↑ Hovhannes Sahakyan, Ashot Margaryan, Lauri Saag, Monika Karmin, Rodrigo Flores, Marc Haber: Origin and diffusion of human Y chromosome haplogroup J1-M267. Scientific Reports, 23.3.2021, nro 11, s. 6659. PubMed:33758277 doi:10.1038/s41598-021-85883-2 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Goldstein 2008. s. 39.
  33. ↑ Faust 2015
  34. ↑ de Lange 1991, s. 79.
  35. ↑ a b c Gitelman 2009
  36. ↑ Illman & Harviainen 1987.
  37. ↑ Ian V. McGonigle, Lauren W. Herman: Genetic citizenship: DNA testing and the Israeli Law of Return. Journal of Law and the Biosciences, 17.6.2015, 2. vsk, nro 2, s. 469–478. PubMed:27774208 doi:10.1093/jlb/lsv027 ISSN 2053-9711 Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ Judaism 27.8.2011. Berkley Center for Religion, Peace, and World Affairs. Arkistoitu Viitattu 6.8.2022.
  39. ↑ Grintz, Jehoshua M. "Hebrew as the Spoken and Written Language in the Last Days of the Second Temple." Journal of Biblical Literature. 1960.
  40. ↑ Parfitt, T. V. "The Use of Hebrew in Palestine 1800–1822." Journal of Semitic Studies , 1972.
  41. ↑ Jewish Languages Beth Hatefutsoth, The Nahum Goldmann Museum of the Jewish Diaspora. Viitattu 3.7.2008.
  42. ↑ Strandström, Kaija: Juutalainen kulttuuri, s. 416–423. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  43. ↑ Strandström, Kaija: Juutalainen kulttuuri, s. 371–391. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  44. ↑ Ahokas, Pirjo: Juutalainen kulttuuri, s. 331–354. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  45. ↑ Portti IV. Lukion uskonto. T. Airaksinen; M. Honkaheimo; K.Mikkola. s. 63
  46. ↑ Neusner 1998 (Juutalainen kulttuuri), s. 116–121.
  47. ↑ Steinsaltz, Adin: The Essential Talmud, s. 279, 296–298. Basic Books, 2006. ISBN 978-0-465-08273-5
  48. ↑ Tarasti, Eero: Juutalainen kulttuuri, s. 392–402. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  49. ↑ Klinkmann, Sven-Erik: Juutalainen kulttuuri, s. 424–441. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  50. ↑ Klinkmann, Sven-Erik: Juutalainen kulttuuri, s. 442–461. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  51. ↑ Jewish Nobel Prize Laureates 2013. Israel Science and Technology Homepage. Viitattu 20.10.2013.
  52. ↑ A remarkable week for Jewish Nobel Prize winners 10.10.2013. Jewish Chronicle. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 20.10.2013.
  53. ↑ a b Illman, Karl-Johan: Juutalainen kulttuuri, s. 9–10. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  54. ↑ Illman, Karl-Johan: Juutalainen kulttuuri, s. 14–15. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  55. ↑ Illman, Karl-Johan: Juutalainen kulttuuri, s. 16–22. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  56. ↑ Illman, Karl-Johan: Juutalainen kulttuuri, s. 39–41. ((toim. Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan) Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6
  57. ↑ Suomen juutalaisviha oli tuontitavaraa Helsingin Sanomat
  58. ↑ Flannery, Edward H. The Anguish of the Jews: Twenty-Three Centuries of Antisemitism, Stimulus Books, 2004.
  59. ↑ Harap, Louis: Creative awakening: the Jewish presence in twentieth-century American literature, 1900-1940s, s. 24. Greenwood Publishing Group, 1987. ISBN 9780313253867 Teoksen verkkoversio.
  60. ↑ Turtiainen 2009, s. 145–147.
  61. ↑ Turtiainen 2009, s. 147.
  62. ↑ Prager&Telushkin 2003, s. 10, 80.
  63. ↑ Turtiainen 2009, s. 148.
  64. ↑ Turtiainen 2009, s. 153–155.
  65. ↑ Taguieff, Pierre-André. Rising From the Muck: The New Anti-Semitism in Europe. Ivan R. Dee, 2004.
  66. ↑ Prager&Telushkin 2003, s. 4.
  67. ↑ Bethany Bell: Anti-Semitism 'on the rise' say Europe's Jews 8.11.2013. BBC News Europe. Viitattu 9.11.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta juutalaiset.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juutalaiset&oldid=22709227”