Keski-Aasia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keski-Aasia kartalla

Keski-Aasia on osa Aasiaa, ja se ulottuu lännessä Kaspianmerelle, idässä Kiinaan, etelässä Afganistaniin ja pohjoisessa Venäjälle. Alueen tarkempia määritelmiä on useita. Keski-Aasia yhdistetään historiallisesti nomadikansoihin, ja sen läpi kulkee Silkkitie. Siksi se on ollut kohtauspaikka ihmisille, tavaroille ja ajatuksille Euroopan, Länsi-Aasian, Etelä-Aasian ja Itä-Aasian välillä.

Määritelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolme eri määritelmää Keski-Aasiasta. Tummanruskea: Neuvostoaikojen määritelmä, Ruskea: Yleisin nykymääritelmä, Vaaleanruskea: Unescon laajempi määritelmä.

Ajatuksen Keski-Aasiasta erillisenä alueena esitti Alexander von Humboldt vuonna 1843. Siitä on myös käytetty nimitystä Turkestan.

Nykyään kaikkiin Keski-Aasian määritelmiin sisältyvät seuraavat viisi entistä neuvostotasavaltaa: Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Tämä onkin tiukin määritelmä Keski-Aasialle. Muita usein mukaan luettavia alueita ovat Mongolia, Afganistan, Pakistanin pohjois- ja länsiosat, Iranin koillisosa, Kashmir, ja joskus Kiinan länsiosa (Sinkiang) ja eteläinen Siperia.

Unesco on määritellyt alueen ilmaston mukaan ja näin selvästi laajemmaksi. Sen mukaan Keski-Aasiaan kuuluvat neuvostotasavaltojen lisäksi Mongolia, Tiibet, Pohjois-Iran (Golestan, Pohjois-Khorasan ja Khorāsān-e Razavi -provinssit), Afganistan, Pakistanin Gilgit-Baltistan ja Luoteisprovinssi, Kashmir ja Ladakh (Intia), sekä keski-itäinen osa Venäjää.

Keski-Aasia voidaan määritellä myös etnisten ryhmien mukaan niin, että sen alkuperäisasukkaita ovat itäiset turkkilaiset kansat, itäiset iranilaiset kansat sekä mongolit. Näitä alueita ovat uiguurien asuttama Kiinan Xinjiang-provinssi, turkkilaisten kansojen asuttamat osat Siperiaa, neuvostotasavallat sekä Afganistanin maakunnat Balkh, Jowzjan, Faryab ja Sar-e Pol. Afganistan kokonaisuudessaan, Pakistanin pohjoisosat ja Kashmirin laakso voidaan sisällyttää myös määritelmään. Näiden lisäksi alueeseen kuuluvat vielä Tiibet ja Ladakhi.

Keski-Aasian maat
valtio pinta-ala (km²) asukasluku väestötiheys
per km²
pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta
 Kazakstan 2 724 900 16 004 800 6 Astana tasavalta kazakki, venäjä tenge
 Kirgisia 199 900 5 482 000 27 Biškek tasavalta kirgiisi, venäjä som
 Tadžikistan 143 100 7 349 145 51 Dušanbe tasavalta tadžikki , venäjä somoni
 Turkmenistan 488 100 5 110 000 10 Ašgabat tasavalta turkmeeni manat
 Uzbekistan 447 400 27 606 000 62 Taškent tasavalta uzbekki som

Toisinaan mukaan luetut valtiot ja alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
valtio tai alue pinta-ala (km²) asukasluku väestötiheys
per km²
pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta
 Afganistan 647 500 31 889 923 49 Kabul tasavalta paštu, dari Afganistanin afgaani
 Pakistan 803 940 168 925 500 210 Islamabad tasavalta englanti, urdu Pakistanin rupia
 Mongolia 1 564 116 2 736 800 2 Ulan Bator tasavalta mongoli Mongolian tugrik
 Kiina - Sinkiang 1 660 000 21 586 300 13 Ürümqi kansantasavalta kiina, uiguuri renminbi
 Venäjä - Siperia 13 000 000 36 000 000 4 Novosibirsk liittotasavalta venäjä Venäjän rupla
Keski-Aasian kartta noin vuodelta 1888.

Esihistoriallisella ajalla Keski-Aasia on ollut pitkälti paimentolaisten ja keidasviljelijöiden asuttama. Antiikin ajan ja keskiajan tärkeimpiin kauppareitteihin kuulunut silkkitie kulki alueen läpi. Alueella on ollut vuosisatojen varrella niin mongolien, persialaisten, arabien kuin turkkilaisten valloittamia alueita. Islam levisi alueelle keskiajan alussa. Parthia ja Baktria, joihin kuuluivat Keski-Aasian eteläisimmät osat, itsenäistyivät Persiasta noin 250 ekr. Aleksanteri Suuren valtakunta ulottui Keski-Aasian alueelle 300-luvulla ekr. Keski-Aasia kuului kokonaan Mongolivaltakuntaan 1200-1300-luvuilla.[1]

Venäjä valloitti suuremman osan Keski-Aasiaa vähitellen 1700- ja 1800-luvulla. Venäjän vallankumouksen jälkeen alueelle perustettiin Neuvostoliittoon kuuluneet Kazakstanin, Uzbekistanin, Turkmenistanin, Tadžikistanin ja Kirgisian sosialistiset neuvostotasavallat. Ne itsenäistyivät vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä. Nykyään Keski-Aasian maat ovat pääsääntöisesti autoritäärisiä tasavaltoja, joissa presidentillä on laajat valtaoikeudet.

Aroa nykyisen Uzbekistanin alueella 1900-luvun alussa.

Suuri osa Keski-Aasian pohjoisosasta on aroa tai puoliaavikkoa, eteläosasta taas aavikkoa. Alue on pääosin alavaa tasankoa ja monin paikoin laidunmaata. Sen sijaan alueen kaakkoisosaa, esimerkiksi Tadžikistania, Kirgisiaa ja Itä-Uzbekistania, hallitsevat vuoristot. Alueen merkittävimmät vuoristot ovat Altai, Tienšan, Pamir ja Hindukuš. Vuoristot ovat vaikeakulkuisia, ja monet vuoriston lomassa sijaitsevat alueet ovat suuren osan vuotta lähes eristyksissä muusta maasta. Keski-Aasian korkein vuori, Qullai Ismoili Somonī, (7 495 m), kuuluu Tadžikistaniin ja Pamir-vuoristoon.

Läntinen Keski-Aasia sijaitsee maailman suurimman järven, suolaisen Kaspianmeren rannikolla. Kaspianmeren rannikolla maanpinta laskeutuu yli sata metriä keskimääräisen merenpinnan alapuolelle. Muita suuria järviä ovat Balkašjärvi, jonka vesi on osittain suolaista ja osittain makeaa, sekä suolainen Araljärvi, joka on 1960-luvulta lähtien kutistunut vain murto-osaan alkuperäisestä keinokastelun vuoksi. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman. Myös muiden järvien ja jokien vettä käytetään usein keinokasteluun.

Keski-Aasian ilmasto on tyypillisesti melko kuivaa ja mantereista. Kesät ovat kuumia. Alueen kaakkoisosassa sijaitsevissa vuoriston laaksoissa voi talvella olla jopa 30 asteen pakkasia.[2] Tammikuun keskilämpötila Ašgabatissa on 3,5 °C, heinäkuun keskilämpötila 31,3 °C ja vuotuinen sademäärä 201 mm.[3] Biškekissä tammikuun keskilämpötila on −2,6 °C, heinäkuun keskilämpötila 24,9 °C ja vuotuinen sademäärä 453 mm.[4]

Keski-Aasia on melko harvaan asuttua aluetta. Viiden entisen neuvostotasavallan alueella asuu yhteensä reilut 60 miljoonaa asukasta. Näistä väekkäin maa on Uzbekistan (27,6 miljoonaa asukasta) ja suurin kaupunki on Uzbekistanin pääkaupunki Taškent (2,1 miljoonaa asukasta). Uzbekistanin, Kirgisian ja Tadžikistanin jakama Ferganan laakso on Keski-Aasian tiheimmin asuttu alue, jossa asuu lähes neljäsosa Keski-Aasian asukkaista.

Valtaosa entisten neuvostotasavaltojen kansalaisista puhuu jotakin turkkilaisten kielten ryhmään kuuluvaa kieltä. Turkmeenia, joka on sukua turkin kielelle ja kuuluu oguusilaiseen ryhmään, puhutaan lähinnä Turkmenistanissa sekä sen lisäksi muun muassa Iranissa ja Afganistanissa. Kazakki, kirgiisi ja tataari kuuluvat kiptšakkilaiseen ryhmään. Kazakkia ja kirgiisiä puhutaan Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa ja Venäjällä sekä muun muassa Afganistanissa ja Xinjiangissa. Tataaria puhutaan eniten Venäjällä. Itäturkkilaiset kielet uzbekki ja uiguuri ovat käytössä Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Afganistanissa ja Xinjiangissa.

Venäjää puhutaan Venäjän ja Ukrainan lisäksi lingua francana entisissä neuvostotasavalloissa. Iranilaisista kielistä alueella puhutaan paštoa (Afganistanissa ja Luoteis-Pakistanissa) sekä useita pienempiä kieliä (kuten šugnania, Iškašimia, vahania ja jagnobia. Näiden itäiranilaisten kielten lisäksi alueella puhutaan myös persian kielen eri muotoja, kuten daria (Afganistanissa), tadžikkia (Tadžikistanissa) ja juutalaistadžikkia.

Suurin osa Keski-Aasian entisten neuvostotasavaltojen asukkaista on islaminuskoisia. Alueella asuu myös paljon ortodokseja, erityisesti Kazakstanissa.

Keski-Aasian kulttuuriin kuuluvat olennaisesti puuvillan viljely, karjankasvatus ja jurtat. Erittäin koristeelliset matot, tekstiilit ja kansallispuvut kuuluvat myös keskiaasialaiseen kulttuuriin.

Tunnusomaisia ruokia keskiaasialaisessa keittiössä ovat muun muassa vuohen, lampaan ja kamelin maidosta valmistetut jogurtit, samojen eläinten liha, pilahvi, naan-leipä sekä manti.

  1. Seppo Zettenberg: Maailman historian pikkujättiläinen, s. 82-83, 132-133, 213. WSOY, 2016. ISBN 951-0-30602-9
  2. Climate Kyrgyzstan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  3. Погода и климат pogodaiklimat.ru. Viitattu 25.9.2019. (venäjäksi)
  4. Погода и Климат pogodaiklimat.ru. Viitattu 25.9.2019. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]