Oksanen oli ensimmäinen suomalaisessa yliopistossa kasvatusopin saralla väitellyt nainen. Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1919 väitöskirjallaan Yhteiskasvatuksesta 1: Silmälläpitäen oppilaiden, etenkin naispuolisten, terveydellisiä oloja ja älyllisiä saavutuksia muutamissa Suomen kouluissa. Tätä ennen hän oli ehtinyt jo kirjoittaa oppikirjan Meteorologian eli Sää-opin ja ilmatieteen opetuksesta. Oksanen työskenteli matematiikan ja fysiikan, sittemmin myös maantieteen opettajana Viipurin suomalaisessa yhteiskoulussa ja Helsingin uudessa yhteiskoulussa, Ilmatieteellisen keskuslaitoksen palveluksessa ja Helsingin suomalaisen jatko-opiston sielutieteen ja kasvatusopin opettajana.
Oksasen isä oli kappalainen Oskar Vilhelm Oksanen ja äiti Wilhelmiina Blom.