Onni Eugen Aleksander Talas (vuoteen 1895 Gratschoff ; 15. kesäkuuta 1877 Lappeenranta – 3. toukokuuta 1958 Helsinki ) oli suomalainen professori, nuorsuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustaja, senaattori ja diplomaatti. Hän oli Svinhufvudin senaatin eli itsenäisyyssenaatin viimeinen elossa ollut jäsen.[ 1]
Talaksen vanhemmat olivat kauppias Aleksander Tertullian Gratschoff ja Josefina Katharina Eugenia Wesander. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 ja suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1901, sai varatuomarin arvon 1903 ja suoritti lakitieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 1905. Talas toimi aluksi asianajajana Lahdessa 1901–1904 ja sitten Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden apulaisena 1905–1923. Hän oli myöhemmin Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden vaihtuva professori 1925–1930 ja virkaylioikeuden jäsen 1926–1930.
Talas oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä vuosina 1909–1918. Kokoomuksen kansanedustajana hän oli 1918–1919 Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä ja 1927–1930 Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Talas oli senaatin oikeustoimituskunnan päällikkönä 1917–1918 Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa ja Paasikiven I hallituksessa . Talas toimi myös Hessenin prinssi Friedrich Karlia Suomen kuninkaaksi pyytämässä käyneen lähetyskunnan puheenjohtajana.
Diplomaatin uralla Talas toimi Suomen asiainhoitajana Madridissa ja Lissabonissa 1919–1921 sekä Suomen lähettiläänä Kööpenhaminassa , Tanskassa 1930–1934, Budapestissä , Unkarissa 1931–1940, Wienissä , Itävallassa 1933–1938, Ankarassa , Turkissa , Belgradissa , Jugoslaviassa ja Sofiassa , Bulgariassa 1934–1940, Roomassa , Italiassa 1940–1944 ja Itsenäisessä Kroatian valtiossa 1941–1942.
Talas ei hyväksynyt Väinö Tannerin teoksessaan Kuinka se oikein tapahtui esittämiä näkemyksiä vuoden 1918 tapahtumista ja kirjoitti sen vastineeksi vuonna 1949 teoksen Ei se niin tapahtunut . Hän paheksui jyrkästi myös Oskari Tokoin armahtamista sisällissodan jälkeen langetetusta kuolemantuomiosta .[ 2] Lemmikki Talaksen toimittamana vuonna 1960.
Laki maanvuokrasta maalla: kesäkuun 19 p:ltä 1902 . WSOY, 1903Kotipaikka-oikeus Suomen lain mukaan . 1905Kunnan oikeus saada toiselta kunnalta korvausta antamastansa vaivaisavusta . Yrjö Weilin, 1905Silmäys kotipaikka-oikeusteorioihin . Yrjö Weilin, 1905Kaupunkien kunnallishallintoa koskeva lainsäädäntö ulkomailla . Suomen kunnallinen keskustoimisto, 1915Utländsk lagstiftning angående städernas kommunalförvaltning . Kommunala centralbyrån i Finland, 1915Kuningaslähetystön matkalta . Tekijä 1918Suomen pakkolunastuslainsäädäntö, Osa 1 . WSOY, 1924Isä-Onni kertoo satuja . Kuvittanut Martti Sonkamo. Helsingissä: Otava, 1946Ei se niin tapahtunut – vastaus Väinö Tannerille . 1949Isä-Onnin uudet sadut . Kuvittanut Etel Raivio. Hämeenlinna: Karisto, 1950Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat . 1953Muistelmia: Itsenäisyyssenaattorina ja lähettiläänä kymmenessä maassa . WSOY, 1960Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007 , s. 722. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8 Onni Talas Suomen kansanedustajat . Eduskunta.Onni Talas Suomen ministerit . Valtioneuvosto.
↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka , s. 823. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
↑ Ilmari Turja: Herrojen kanssa marjassa , s. 233. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05918-8 .
Vares, Vesa: Talas, Onni (1877–1958). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 1.2.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Talas, Onni hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi) Nuorsuomalaisten kansanedustajat
Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajat
Kansainväliset Kansalliset Henkilöt
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Onni Talas Wikimedia Commonsissa