Länsipohjalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Länsipohjalaiset
Epävirallinen länsipohjalaisten lippu.
Epävirallinen länsipohjalaisten lippu.
Merkittävät asuinalueet
 Ruotsi30 000[1]
 Suomi30 000[1]
Kielet meänkieli, suomi, ruotsi
Uskonnot luterilaisuus
(erityisesti lestadiolaisuus)
Sukulaiskansat muut suomalaiset, itämerensuomalaiset

Länsipohjalaiset (myös tornionjokilaaksolaiset[2], meänkieleksi mm. lantalaiset[3]) ovat historiallisesti Länsipohjassa asuva suomalainen alkuperäisväestö. Vuodesta 1809 lähtien Suomen ja Ruotsin rajat ovat kulkeneet länsipohjalaisten asuinalueen halki. Historiallinen Länsipohjan maakunta kattaa nykyiset Ruotsin Västerbottenin ja Norrbottenin maakunnat. Suomen puolelle jäänyt Länsipohja kattaa Tornionjoen itäpuoliset alueet, kuten Tornion, Pellon ja Kolarin. Kielellis-kulttuurillinen kokonaisuus Meänmaa sijoittuu Ruotsin-puoleiseen Länsipohjaan.

Länsipohjalaiset ovat historian eri aikoina Skandinavian pohjoisosia aina Jäämeren rannikolle asti asuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Heidät lasketaan yleensä muista ruotsinsuomalaisista erilliseksi ryhmäksi.

Vuoden 2023 lokakuussa tornionjokilaaksolaiset jättivät Ruotsin kulttuuri- ja maaseutuministerille hakemuksen, jolla he hakivat alkuperäiskansan asemaa.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsipohjalaisten nykyisten asuinalueiden alkuperäisväestöä olivat saamelaiset. Ensimmäisiä suomalaisia alueella olivat ilmeisesti hämäläiset, jotka tekivät eräretkiä alueelle 800-luvulta lähtien. Hämäläisiä paikannimiä pohjoisessa ovat muun muassa Tornio ja Kemi. Hämäläisten jälkeen alueelle tuli myös karjalaisia, joilta on peräisin muun muassa nimet Seittenkari ja Hailuoto. Etelästä tuli alueelle myös ruotsalaisia. 1400-luvulla suomalainen asutus vakiintui suurin piirtein Pellon korkeudelle. Pellosta pohjoiseen asui lähinnä saamelaisia. 1600-luvulla suomalaiset alkoivat levittäytyä myös tämän rajan yli ja esimerkiksi Vittankiin ja Jukkasjärvelle syntyi suomalaisasutusta 1700-luvulle mennessä. 1600-luvun lopulla suomalaisia tuli myös Jällivaaran alueelle. Länsipohjalaisten asuinalue erottui muista suomalaisalueista vuonna 1809 solmitun Haminan rauhan myötä.[4]

1880-luvulla alkoi Norrbottenin suomalaisalueiden järjestelmällinen ruotsalaistaminen. Suomalaisväestön ei uskottu olevan uskollista Ruotsin valtiolle mahdollisen konfliktin syntyessä Venäjän kanssa. Vuonna 1888 koulut siirtyivät käyttämään kokonaan ruotsinkielistä opetusta. Asukasluku Länsipohjan alueella kasvoi 1800-luvun ajan, vaikka siirtolaisuus Amerikkaan rajoittikin sitä jonkin verran. Suomen itsenäistyttyä fennomaanit painostivat Ruotsia kiinnittämään huomiota Tornionlaakson kieliongelmiin. Asiaa käsiteltiinkin valtiopäivillä vuonna 1919, mutta asiaa tutkimaan osoitettu komitea totesi, että ruotsinkielisen opetuksen tulisi jatkua. Komitean toteamuksen mukainen laki tuli voimaan vuonna 1924.[4]

1950-luvulla elinkeinorakenteen muutos teki suuresta osasta alueen asukkaista työttömiä. Tämä johti monien muuttamisen Jällivaaran ja Kiirunan kaivosalueille. Eniten muuttajia lähti Pajalasta ja Ylitorniolta.[4]

Suomalaiset vuoden 1930 väestönlaskennassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1930 väestönlaskennan mukaan Ruotsissa asui 33 929 suomalaista (ruots. finnar). Heistä Norrbottenin läänissä asui 32 736 suomalaista eli 96,5 prosenttia. Oheisessa taulukossa esitetään eri kansallisuuksien lukumäärä ja osuus väestöstä Norrbottenin läänin varsinaisen suomalaisalueen kunnissa vuonna 1930.[5]

Norrbottenin läänin entiset ja nykyiset kunnat
Norrbottenin läänin kunnat 1952. Entisestä Jukkasjärven kunnasta oli 1948 tullut Kiirunan kaupunki.
Norrbottenin läänin nykyiset kunnat.
Kunta Suomalaisia % Saamelaisia % Ruotsalaisia % Yhteensä
Jällivaara (ruots. Gällivare) 6 440 31,8 587 2,9 13 225 65,3 20 252
Jukkasjärvi 5 201 28,0 836 4,5 12 538 67,5 18 575
Pajala 3 789 78,1 141 2,9 922 19,0 4 852
Ylitornio (ruots. Övertorneå) 3 499 71,3 1 408 28,7 4 907
Alatornio (ruots. Nedertorneå) 2 378 57,0 1 794 43,0 4 172
Korpilompolo (ruots. Korpilombolo) 2 109 76,8 47 1,7 590 21,5 2 746
Karunki (ruots. Karl Gustav) 1 886 65,3 1 002 34,7 2 888
Täräntö (ruots. Tärendö) 1 752 88,4 65 3,3 165 8,3 1 982
Hietaniemi 1 622 65,2 62 2,5 804 32,3 2 488
Junosuvanto (ruots. Junosuando) 1 125 83,5 39 2,9 183 13,6 1 347
Haaparanta (ruots. Haparanda) 988 39,2 1 532 60,8 2 520
Kaaresuvanto (ruots. Karesuando) 577 53,1 418 38,5 91 8,4 1 086
Yhteensä 31 366 46,3 2 195 3,2 34 254 50,5 67 815

Yhteensä näissä kunnissa asui 31 366 suomalaista, joten muualla Norrbottenin läänissä suomalaisia asui vielä 1 370 henkeä. Luettelo vastaa vanhaa kuntajakoa, joka on sittemmin muuttunut. Luettelon kunnista Jällivaara muodostaa nykyään Jällivaaran kunnan. Jukkasjärvi ja Kaaresuvanto puolestaan muodostavat Kiirunan kunnan. Pajala, Korpilompolo, Tärentö ja Junosuvanto taas muodostavat Pajalan kuntaan. Ylitornion kuntaan kuuluvat luettelossa mainitut Ylitornio ja Hietaniemi. Haaparannan kunta on muodostettu Alatorniosta, Karungista ja luettelossa toiseksi alimmaisena olevasta Haaparannan kaupungista.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Finnish, Tornedalen - A language of Sweden ethnologue.com. Viitattu 27.8.2014.
  2. ↑ a b Pia Pantzare: STR-T vaatii alkuperäiskansa staattystä Sveriges Radio. 18.10.2023. Viitattu 19.10.2023.
  3. ↑ Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 6.3.2023.
  4. ↑ a b c Hannele Jönssön-Korhola ja Anna-Riitta Lindgren: Monena suomi maailmalla – Suomalaisperäisiä kielivähemmistöjä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-344-8
  5. ↑ V. Trosbekännelse. Främmande stam. Främmande språk m.m. (PDF) Folkräkningen den 31 december 1930. Statistiska centralbyrån. Viitattu 8.11.2012. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Länsipohjalaiset&oldid=22794254”