Lossi
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lossi on matkustajaliikenteeseen asetettu pienehkö lautta, jolla on tietty kiinteä kahden päätepisteen välinen reitti. Yleisimmin lossit kulkevat joen, järven tai salmen yli. Lossin päätehtävä on kuljettaa ihmisiä ja yleensä myös ajoneuvoja vesialueen poikki. Suomen kielen sana lossi pohjautuu saksan sanaan Floss, lautta.[2]
Lautta ja lossi eroavat määritelmänsä mukaan vain ohjausvaijerin osalta. Lossi liikennöi pääasiassa vaijeriin kiinnitettynä ja lautta on vapaasti liikkuva ja ohjattava vesialus.[3] Vaijeri on päistään kiinni lossin kiinnittymislaitureissa eli kaltureissa. Lossin miehistönä on yleensä vain yksi henkilö, lossinkuljettaja. Koska lossi kulkee vaijeriin kiinnitettynä laiturista laituriin, lossinkuljettajalta ei Suomessa vaadita merenkulun kansipäällystön pätevyyskirjaa. Esimerkiksi Ruotsissa alin kansipäällystötutkinto kuitenkin vaaditaan, ja siellä myös lossinkuljettajan virallinen ammattinimike on befälhavare eli päällikkö.[4] Suomen eri alueilla ja murteissa lossinkuljettajasta on aiemmin käytetty myös muita nimityksiä kuten lautturi[5] tai roomari.
Lossin ohjausvaijeri voidaan irrottaa lossista esimerkiksi jäiden tai muiden syiden vuoksi, jolloin lossi kulkee vapaasti ohjattavana aluksena. Osa losseista, kuten Bergön ja Arvinsalmen lossit, ajaa niin sanottua virtuaalivaijeria pitkin. Virtuaalinen ohjausjärjestelmä näyttää lossin sijainnin lauttaväylän keskilinjaan nähden ja avustaa visuaalisesti ja äänisignaalein kuljettajaa pitämään lossin lauttaväylällä. Tämän ratkaisun odotetaan myös yleistyvän, sillä lossien kokonaispainon noustessa fyysisen vaijerin merkitys ohjaamista auttavana tekijänä on pienentynyt ja vaijeri toimii nykyisin lähinnä lossinkuljettajan visuaalisena apuvälineenä.[6]
Losseja on pyritty vähentämään Suomessa sekä yleisesti ottaen myös koko Euroopassa. Tätä perustellaan käyttökustannusten lisäksi esimerkiksi matkailun tarpeilla ja liikenneturvallisuudella.[7] [8] Työvoimakustannuksia aiheuttavien lauttojen korvaaminen silloilla on vanha ilmiö. Siitä on Suomesta tietoja jo ainakin 1700-luvulta.[9] Tiehallinto pyrkii vähitellen korvaamaan silloilla kaikki sellaiset lossilinjat, joihin saadaan rahoitus, ja jotka sijaitsevat sellaisissa paikoissa, mihin sillan rakentaminen on mahdollista tai liikenteen sujumisen kannalta hyödyllisempää kuin lossiliikenne.
Lossien historiaa ja kehitystä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Losseille asetetut vaatimukset ovat sidoksissa ajankohtaan ja tarvittavaan kapasiteettiin. Matkustajia, ratsuhevosia ja tavaraa kuljetettiin vesistöjen yli aluksi hirsilautoilla, joita sauvottiin tai soudettiin. Lossien historia ulottuu aikaan ennen kirjoitettua historiaa.lähde?
Avonjoella Englannissa on toiminut Hamptonin lautta 1200-luvulta lähtien, aluksi läheisen luostarin munkkien ylläpitämänä.[10]
Lossien historiaa Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta on tietoja lautoista 1500-luvun alusta alkaen. Lauttojen ylläpito kuului ylitettävän vesistön lähikylille, jotka puolestaan hankkivat lauttureita hoitamaan tehtävää. Vanhoista lauttapaikoista muistuttavat esimerkiksi paikannimet Lautkankare (Sauvossa), Lautanala (Vehmaalla) ja Lauttakylä (Huittisissa).[11]
Lauttoja seuraava kehitysvaihe oli ns. lossivene, jopa kymmenen metriä pitkä ja 3–4 metriä leveä tasapohjainen soutuvene. Lossiveneet kuormattiin niiden pitkän sivun kautta. [12] Veneen hankkimiseen tärkeälle ylityspaikalle saatettiin tarvita koko pitäjän yhteistä panostusta, mistä nimitys pitäjänvenekin kertoo. Asikkalan pitäjä sai 1639 määräyksen hankkia pitäjänveneen Pulkkilansalmeen. Sulkavalta 1990 löydetyn otaksutun pitäjänveneen mitat olivat jäännöksistä arvioituina 2,3 x 12,5 metriä.[13][14]
Auton yleistyminen johti tasakantisten, päistä kuormattavien, 6–8 tonnia kantavien puuproomujen kehittämiseen lossikäyttöön 1920-luvulla. Puulossien ongelmana oli niiden nopea kuluminen.[12] Näiden lossien kuljettaminen tapahtui vetokapulalla ohjausvaijeria kiskoen.[15] Käyttöön tuli kapulalossi-nimitys. Lossivahdit valmistivat käyttämänsä vetokapulat koivuhaloista. Keskeinen osa pituudeltaan 80–100 cm pitkää kapulaa on kärkiosassa poikittain oleva hahlo eli vetoura, jolla vaijeriin tartutaan kiinni.[16] Vetokapula ja -ote näkyvät Kokkilan lossia esittävässä kuvassa.
Seuraavana vaiheena alkoivat kehittyä lieriöponttonilossit, joiden kantavana rakenteena olevat 13 metriä pitkät ja halkaisijaltaan metriset teräsponttonit valmistettiin teollisesti ja kuljetettiin käyttöpaikoille. Ponttonilossit kantoivat 6–12 tonnia. Ne vaativat aiempiin lossityyppeihin verrattuna korkeammat penkereet ja enemmän syvyyttä rantaan. Erityisesti kantavampien lossien hallinta oli kuitenkin käsivoimin hankalaa, ja niitä alettiin moottoroida.[12]
Esimerkiksi Kirjalansalmen lossi Turun ja Paraisten välillä uusittiin rakenteineen merenkulkuviranomaisten vaatimuksesta vuoteen 1931 mennessä. Uusi lossi oli raudasta valmistettu ponttonilossi, jonka kantavuus oli 10 tonnia. Moottori oli turkulaisen Motorfabriken Androsin valmistama, teholtaan 5–7 hevosvoiman Andros-venemoottori. Lossi oli jälleen vaihdettava isompaan vuonna 1932.[17][18]
Tiehallinto on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt korvaamaan lossiyhteydet silloilla, mihin tärkeimpinä syinä ovat olleet lossipaikkojen aiheuttamat liikenteen pullonkaulat. Kehitys on kuitenkin ollut melko hidasta, koska siltojen rakentaminen on ollut usein vaikeaa ja kallista. Vuonna 1957 Suomen yleisillä teillä oli 138 lossia, mistä niiden määrä väheni vuoteen 1967 mennessä vain kahdellatoista. Lossipaikkojen korvaaminen silloilla on luonnollisesti tapahtunut ensisijaisesti päätieverkossa ja muilla vilkkailla tieosuuksilla. Suomen viimeinen valtatielossi korvattiin sillalla valtatie 4:llä Viitasaaren Hännilänsalmella Keski-Suomessa vuonna 1961. Vuonna 1981 yleisillä teillä oli 93 lossipaikkaa ja neljännesvuosisata myöhemmin, vuonna 2007, niitä oli 42. Siten 1980-luvun alussa asetettu tavoite, viiden lossipaikan korvaaminen sillalla vuosittain, ei ole toteutunut.[19]
Lossit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2009 Suomessa oli 40 lossia, eniten Saimaalla ja Turun saaristossa. Lossien määrä on vähentynyt tasaiseen tahtiin. Suurin osa lyhyiden reittien losseista on valmistunut 1970-luvulla, vanhimmat 1960-luvulla ja uusimmat vuonna 1995. Pidemmille reiteille (kuten Parainen–Nauvo) on 2020-luvulla tuotu pääosin sähkökäyttöisiä kuljetuskapasiteetiltaan puolet suurempia hybridilauttoja, joista Altera valmistui 2022. Vuodesta 2023 eteenpäin Paraisten ja Nauvon väli liikennöidään täysin sähkölautoilla, ja vanhemmat diesel-lossit jäävät lähinnä varakalustoksi. Uusi peruslossi maksaa noin seitsemän miljoonaa euroa, ja sen vuotuiset käyttökustannukset ovat 500 000 euroa.[20]
Seuraavassa taulukossa yksityisteiden lossit on merkitty kursiivilla.
| Nimitys | Kunta | Tienumero | Reitin kuvaus |
|---|---|---|---|
| Alassalmen lossi | Vaala | 8820 | Manamansalon saaren ja Oulujärven länsirannan välillä |
| Arvinsalmen lossi | Rääkkylä ja Liperi | 482 | Liperin Tutjunniemen ja Rääkkylän Rasisaaren välillä |
| Barösundin lossi | Inkoo | 1104 | Barölandetin ja Orslandetin saarten välillä |
| Bergön lossi | Maalahti ja Korsnäs | 6732 | Bergön saaren ja Bräckskäretin välillä |
| Eskilsön lossi | Kaskinen ja Närpiö | 17065 | Eskilsön saaren ja Kaskisten keskustan välillä |
| Hanhivirran lossi | Enonkoski | 471 | Hanhivirralla |
| Haverön lossi | Parainen | 180 | Yksityinen lossi Prostvikin ja Haverön välillä |
| Hirvisalmen lossi | Juuka | 15828 | Mantereen ja Hirvisaaren välillä |
| Hämmärönsalmen lossi | Naantali | 1890 | Airismaan ja Aaslaluodon saarten välillä |
| Hätinvirran lossi | Puumala | 15123 | Hätinniemen ja Niinisaaren välillä |
| Högsarin lossi | Parainen | 12019 | Nauvon ja Högsarin saarten välillä |
| Högsåran lossi | Kemiönsaari | – | Yksityinen lossi Kaxskälan ja Högsåran välillä |
| Karhun kapulalossi | Ii | – | Yksityistiellä Karhun saaren ja mantereen välillä |
| Karhusalmen lossi | Ruokolahti | – | Mietinsaaren ja mantereen (Äitsaaren) välillä[21] |
| Keistiön lossi | Parainen | 12230 | Iniön ja Keistiön saarten välillä |
| Kellon lossi | Pudasjärvi | – | Yksityinen kapulalossi Anttilantiellä Iijoen yli |
| Kietävälän lossi | Puumala | 15176 | Viljakansaaren ja Partalansaaren välillä Saimaalla |
| Kivimon lossi | Parainen | 12003 | Houtskarissa Saariston rengastiellä |
| Koivukannan lossi | Savonlinna | 15358 | Koivukannan ja Kesamonsaaren välillä |
| Kokkilan lossi | Salo | 1835 | Mantereen ja Kemiön saaren välillä |
| Kongonsaaren lossi | Savonlinna | Yksityistie | Pellossalon ja Kongonsaaren välillä |
| Kortesalmen lossi | Kuopio | 16344 | Mantereen ja Vaajasalon välillä |
| Kuparovirran lossi | Mikkeli | 15147 | Mantereen ja Hirvensalon välillä |
| Kyläniemen lossi | Ruokolahti, Taipalsaari | 14866 | Mantereen ja Kyläniemen välillä |
| Käldön lossi | Parainen | – | Yksityinen lossi Nauvon ja Käldön välillä |
| Lamposaaren lossi | Lappeenranta | 14826 | Muukonniemen ja Lamposaaren välillä |
| Laukansaaren lossi | Savonlinna | Yksityistie | Ruunavuoren ja Laukansaaren välillä |
| Mossalan lossi | Parainen | 12003 | Houtskarissa Saariston rengastiellä |
| Palvan lossi | Naantali | 1931 | Teersalon ja Palvan välillä |
| Pellingin lossi | Porvoo | 1552 | Mantereen ja Pellingin saarten välillä |
| Petun lossi | Salo | – | Yksityinen lossi Ulkoluodon ja Petun saarten välillä |
| Pikkaralan lossi | Oulu | – | Oulujoella Pikkaralan ja Lapinkankaan välillä |
| Puutossalmen lossi | Kuopio | 5730 | Puutossalmessa |
| Rongonsalmen lossi | Puumala | 15170 | Rongonsalmessa Viljakansaaren ja Lieviskän välillä |
| Räisälän lossi | Kemijärvi | 9452 | Räisälän ja Haaparannan saaren välillä |
| Saverkeitin lossi | Parainen | 12005 | Houtskarin ja Saverkeitin saarten välillä |
| Skagenin lossi | Parainen | 12230 | Iniön ja Jumon saarten välillä |
| Skåldön lossi | Raasepori | 1002 | Liikennöi Degerön ja Skåldön välillä |
| Sorpon lossi | Parainen | 12027 | Yksityinen lossi Sorpon ja Atun saarten välillä |
| Tappuvirran lossi | Savonlinna, Varkaus | 468 | Ahvensalmen (Tappuniemi) ja Viljolahden (Uittoniemi) välillä |
| Varjakan kapulalossi | Oulu | – | Mantereen ja Varjakansaaren välillä |
| Vartsalan lossi | Kustavi | 192 | Kustavin Kivimaan ja Vartsalan saaren välillä |
| Velkuanmaan lossi | Naantali | 12246 | Palvan ja Velkuanmaan saarten välillä |
| Vånon lossi | Parainen | 12027 | Iso-Tervon ja Mielisholmin saarten välillä |
| Öjenin lossi | Parainen | 12020 | Yksityinen lossi Lillandetin ja Ön saarten välillä |
Vuoden 1951 jälkeen lakkautettuja losseja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä][23] Liikenneviraston lautat
Ahvenanmaan maakuntahallinnon ylläpitämät lossit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nimitys | Kunta | Sijainti |
|---|---|---|
| Björkön lossi | Brändö, Kumlinge | Björkön ja Lappon välillä |
| Embarsundin lossi | Föglö | Finholman ja Jyddön välillä |
| Seglingen lossi | Kumlinge | Kumlingen pääsaaren ja Seglingen välillä |
| Simskälan lossi | Vårdö | Sandön ja Östra Simskälan välillä |
| Töftön lossi | Sund, Vårdö | Prästön ja Töftön välillä |
| Ängösundin lossi | Lumparland, Vårdö | Lumparlandin pääsaaren ja Ängön välillä |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kekko, Ilkka: Aalloilla Saimaan: ruoripotkurilossi '71. Vanhat koneet, 2012, nro 4, s. 44–49. Vaasa: Viipalemediat. ISSN 1799-0661
- Laurinsilta, Anna: Kerran lossivahti, aina lossivahti: työnkuvan ja elämäntavan muutos lossitoiminnassa 1930-luvulta 1980-luvulle. (pro gradu -tutkielma Suomalais-ugrilainen kansatiede, Helsingin yliopisto) A. Laurinsilta, 2008. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 21.4.2012).[vanhentunut linkki]}
- Suomen teiden historia I: pakanuudenajalta Suomen itsenäistymiseen. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1974. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0802-X (osa 1)
- Suomen teiden historia II: Suomen itsenäistymisestä 1970-luvulle. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1977. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0803-8 (osa 2)
- Levä, Kimmo (päätoim.), Lehtimäki, Kirsti (toim.): ”Rantala, Tuomas: Lossiveneistä moottorilauttoihin”, TVH – valtion tiet, s. 44–47. (Mobilian näyttelyjulkaisu 2008) Kangasala: Mobilia, 2008.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lossivahdilla (kuvassa vasemmalla) on vetokapula käsissään.
- ↑ Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sanakirja, s. 249, hakusana lossi. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08803-X
- ↑ Minkä vesi erottaa, sen lautta yhdistää, finnferries.fi, 2021, viitattu 9.5.2021
- ↑ Nyckelroller på en vägfärja Trafikverket. Viitattu 22.11.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Kotisaaren lossi koitui Liljan onneksi Yle Uutiset. 21.9.2017. Viitattu 22.11.2022.
- ↑ Virtuaalivaijerin käyttö yleistyy losseilla liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 22.11.2022.
- ↑ Kyläniemen lossin korvaaminen sillalla: yleissuunnitelma (pdf) 2009. Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri. Viitattu 11.5.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kylänimen lossin korvaaminen sillalla, Ruokolahti, Taipalsaari: yleissuunnitelma (Liite 1: valittujan vaihtoehtojen vertailutaulukko (pdf) 2009. Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri. Viitattu 11.5.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana 1974, 97
- ↑ Hampton Ferry. Discovering Evesham, 2006, nro winter. Evesham Journal. (englanniksi)
- ↑ ”Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana (kirj. Juhani Viertola)”, Suomen teiden historia I: pakanuuden ajalta Suomen itsenäistymiseen, s. 97–98. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus & Suomen tieyhdistys, 1974. ISBN 951-46-0802-X
- ↑ a b c Laurinsilta 2008, 13
- ↑ Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana 1974, 57
- ↑ Grönhagen, Juhani: Saimaa-museon järviarkeologisia kenttätutkimuksia 1991–1992 11.5.2013. Suomen meriarkeologinen seura ry. Arkistoitu 28.6.2007.
- ↑ Laurinsilta 2008, 16
- ↑ Laurinsilta 2008, 43
- ↑ Suomen teiden historia II 1977, 226–227
- ↑ Esite Motorfabriken Andros – Åbo (Kansalliskirjasto: digitoidut aineistot: pienpainatteet)
- ↑ Tuomas Rantala: Lossiveneistä moottorilauttoihin. TVH – valtion tiet: Mobilia-vuosikirja 2008, s. 44–47. Kangasala: Mobilia-säätiö.
- ↑ Losseja poistuu tasaiseen tahtiin siltojen tieltä Helsingin Sanomat. 31.10.2009. Arkistoitu 1.11.2009. Viitattu 31.10.2009.
- ↑ Kekko 2012
- ↑ Matti Grönroos: Lautat (htm) mattigronroos.fi. Viitattu 9.9.2014.
- ↑ Lautta-alukset ja lossit Tielaitos. Arkistoitu 24.7.2009. Viitattu 8.7.2009.
- ↑ Ålands skärgårdsguide, Ålandstrafiken 2012.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lamminsivu, Saana: Lossin vanavedessä liitää lokki : luonnonrauha ei riku lähes äänettömästä lossista. Merimies, 2008, nro 4, s. 26-27.
- Vikström, Matts: I vägtrafikens tjänst – Tieliikenteen palveluksessa: Varsinais-Suomen rannikon maantielossit ja lossimiehet 1920-1960. (Vägmuséets rapporter 2/1995 / Tiemuseon raportteja 2/1995) Åbo: Vägverket, Åbo vägdistrikt, 1995. ISBN 951-726-091-1 (nid.) (ruotsiksi, suomeksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lossi Wikimedia Commonsissa
- Fährstellen in Finnland - früher und heute Wagenfähren in Europa, W. Langes
- Tiehallinnon julkaisema lista Suomen losseista (ei sisällä kaikkia losseja) (arkistoitu)
- Tietoa Suomen lossien historiasta ja nykypäivästä
- Lautta.net
- Lossi i Europa (saksaksi)