Maustekirveli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maustekirveli
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Silokirvelit Anthriscus
Laji: cerefolium
Kaksiosainen nimi

Anthriscus cerefolium
(L.) Hoffm.[1]

Katso myös

  Maustekirveli Wikispeciesissä
  Maustekirveli Commonsissa

Maustekirveli eli kirveli (Anthriscus cerefolium) on yksivuotinen ruoho, jota käytetään ruoan maustamisessa. Sarjakukkaiskasvien heimoon kuuluva monipuolinen yrtti on kotoisin Aasian länsiosista tai Etelä-Venäjältä. Maustekirveli sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia, minkä vuoksi sitä suositellaan käytettäväksi tuoreena.[2]

Maustekirveli on yksi ranskalaisen keittiön fines herbes -sekoituksen yrteistä. Muut kolme sekoitukseen kuuluvaa yrttiä ovat persilja, rakuuna ja ruohosipuli. Maustekirveliä käytetään muun muassa munakkaiden sekä sieni- ja kasviruokien maustamiseen. Kirveli on nopeakasvuinen ja helppohoitoinen mausteyrtti, joka menestyy varjossakin.[3]

Maustekirveli sisältää metyylikavikolia eli 4-allyylianisolia eli estragolia (C10H12O), ja sen tiedetään kiihdyttävän aineenvaihduntaa, puhdistavan elimistöä sekä piristävän kehoa. Sen sanotaan myös lievittävän reumatismia ja edistävän ruoansulatusta.

Taimiasteella maustekirveli muistuttaa persiljaa (Petroselinum crispum) ja isompana samaan sukuun kuuluvaa koiranputkea (Anthriscus sylvestris).[2]

Sana kirveli on lainattu suomeen muinaisruotsista. Se juontuu alasaksan ja latinan kautta kreikkalaisesta nimityksestä khairéphyllon, joka tarkoittaa ”ilolehteä”. Se viittaa kasvin iloisen vihreään väriin ja miellyttävään tuoksuun.[4]

  1. ITIS: Anthriscus cerefolium (englanniksi)
  2. a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 16.6.2009.
  3. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut palat, Reader's Digest Ab, 1981.
  4. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 440. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]