Permakulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Permakulttuurin periaatteilla hoidettu puutarha.
Permakulttuuria edustava luomutila Svaabiassa Saksassa.

Permakulttuuri tarkoittaa maatalouden ja puutarhanhoidon ekosysteemien suunnittelua ekologisesti kestäviksi ja pyrkimystä omavaraiseen ruoantuotantoon. Englanninkielinen käsite permaculture tuli alun perin sanoista permanent agriculture, pysyvä maanviljely, mutta se on levinnyt siitä muillekin suunnittelun osa-alueille, ja nykyisin lyhenne tulkitaan perma = 'kestävä + kulttuuri'. Permakulttuuri on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhan, arkkitehtuurin, ekologian, jopa rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun.lähde?

Maanviljelyssä tavoitteena oli kehittää sellaisia viljelymenetelmiä, jotka eivät vuosikymmenienkään mittaan kuluta maaperää viljelykelvottomaksi esimerkiksi ravinteiden riiston, tiivistymisen tai eroosion kautta. Ajatusta kehittelivät nykymuotoon alkuperäiskansojen opeista australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970-luvun puolivälissä. Sepp Holzer Itävallan vuoristossa on myös ollut permakulttuurin edelläkävijä jo vuosikymmeniä.[1] Permakulttuuri on vastaliike teolliselle maataloudelle ja vihreälle vallankumoukselle.[2]

Perustava etiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Permakulttuurissa on kolme pääperiaatetta:[3]

  • Earth Care = maapallosta huolehtiminen: luonnosta – maasta, metsästä, vedestä, ilmasta ja kaikista elävistä olennoista – huolehtiminen.
  • People Care = ihmisistä huolehtiminen: pidetään huolta omasta itsestä, läheisistä, yhteisöistä lähellä ja kaukana, sekä ihmisistä yleensä.
  • Fair Share = reilu jako: kulutukselle ja kasvulle asetetaan rajat, ja ylijäämä palautetaan kiertoon.

Suunnitteluperiaatteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehittänyt ja kuvannut David Holmgren[4]

  1. Havainnoi ja vuorovaikuta.
  2. Kerää ja varastoi energiaa.
  3. Hanki tuotoksia.
  4. Käytä itsesääntelyä ja ota vastaan palautetta.
  5. Käytä ja arvosta uusiutuvia luonnonvaroja ja palveluja.
  6. Älä tuota jätettä.
  7. Suunnittele maaleista yksityskohtiin.
  8. Yhdistele erottelun sijaan.
  9. Käytä hitaita ja pieniä ratkaisuja.
  10. Käytä ja arvosta monimuotoisuutta.
  11. Käytä reunoja ja arvosta reuna-alueita.
  12. Hyödynnä muutosta luovasti ja vastaa siihen.

Permakulttuuri nyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla permakulttuurin periaatteet vakiintuivat muuhunkin kuin vain maatalouden suunnitteluun. Nykyisin on useita hankkeita, jotka on toteutettu permakulttuurin periaatteita noudattaen. Muun muassa siirtymäliikkeen toimintamallit pohjautuvat permakulttuuriin ja liikkeen perustaja Rob Hopkins on toiminut permakulttuurin opettajana.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Der Krameterhof - Permaculture in Salzburg (saksaksi)
  2. ↑ Riikka Kaihovaara: Riippumaton puutarha. Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet, s. 14. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto, 2012. ISBN 978-952-5078-39-8
  3. ↑ Mitä permakulttuuri on?, viitattu 25.3.2023. (suomeksi)
  4. ↑ Permakulttuurin perusolemus?, viitattu 2015. (suomeksi)
  5. ↑ Permaculture Association: Transition Towns permaculture.org.uk. Arkistoitu 11.10.2011. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lombardini-Riipinen, Chiara & Riipinen, Olli: Aikidoa luonnon kanssa: Johdatus permakulttuuriin. (Pinko 1) Helsinki: Vihreä sivistys- ja opintokeskus, 1998. ISBN 952-5078-07-8
  • Hemenway, Toby Gaia's garden : a guide to home-scale permaculture ISBN 978-1-60358-029-8 (englanniksi)
  • Riikka Kaihovaara: Riippumaton puutarha - Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet. Vihreä sivistysliitto, 2012. ISBN: 978-952-5078-39-8.
  • Ilkka Aula: Permakulttuuriopas, Helsinki : Vihreä Sivistysliitto 2015, ISBN 978-952-5078-46-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Permakulttuuri&oldid=22561077”