Pietari I:n saari
Peter I Øy
Saaren kartta.
| Sijainti | |
|---|---|
| Merialue | |
| Korkein kohta |
Lars Christensentoppen, 1 640 m |
| Pinta-ala |
156 km² |
| Asukasluku |
ei pysyvää asutusta |
|---|
Pietari I:n saari (norj. Peter I Øy) on saari Bellingshauseninmerellä noin 450 kilometrin päässä Etelämantereen rannikolta. Sen pinta-ala on 156 km² ja suuri osa siitä on jäätikön peitossa. Meri saaren ympärillä on suuren osan vuodesta ahtojään peittämää. Saari kuuluu Norjan Etelämantereella vaatimaan alueeseen.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietari I:n saari sijaitsee Bellingshauseninmerellä[1] noin 450 kilometrin päässä Etelämantereen rannikosta. Saari on tuliperäinen ja pinta-alaltaan 156 km².[2] Noin 95 % saaresta on jäätikön peitossa. Rannikolla on jyrkkiä kallioita ja jääseinämiä, joilla on korkeutta noin 40 metriä.[1] Maihinnousu veneellä on mahdollista vain kolmella eri paikalla. Saaren korkein kohta on Lars Christensentoppen 1 640 metrin korkeudessa. Saarta ympäröi suurimman osan vuodesta paksu ahtojää.[2]
Saaren kasvillisuus koostuu ankarassa säässä selviytyvistä jäkälistä ja sammalista.[2] Saarella pesii muutamia merilintuja. Sen kallioilla pesii etelänmyrskylintuja. Muualla on muutamia jääpingviinien ja myssypingviinien pesimäpaikkoja. Saaren rannoilla ja etenkin ympäröivällä merialueella on runsaasti hylkeitä. Yleisimpiä lajeja ovat krillihylje ja merileopardi.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietari I:n saaren löysi Fabian Gottlieb von Bellingshausen tammikuussa 1821 ja hän nimesi saaren Venäjän keisari Pietari Suuren mukaan. Bellingshausen jäi ahtojään takia 25 kilometrin päähän saaresta. 90 vuotta myöhemmin Jean Charcot pääsi noin viiden kilometrin päähän saaresta ja vahvisti samalla sen olemassaolon. Norjalainen Eyvind Tofte purjehti saaren vierestä tutkimusmatkallaan vuonna 1926–1927, mutta hänkään ei päässyt nousemaan maihin.[1]
Ensimmäisenä saarelle noustiin maihin vuonna 1929. Norjalainen laivanvarustaja Lars Christensen oli rahoittanut vuonna 1928 norjalaisen tutkimusretkikunnan, jolla oli valtuudet vallata kaikki löydetyt uudet maat Norjan kuningaskunnan nimissä.[2] Norvegia-tutkimuskuntaa johtivat tohtori Ola Stadt ja kapteeni Nils Larsen. Tutkimusretkikunta nousi maihin saarella 2. helmikuuta 1929 ja saari julistettiin kuuluvaksi Norjaan seremoniassa Framnesoddenissa. Asia vahvistettiin Norjan suurkäräjien vuonna 1930 säätämällä lailla, jonka mukaan saari – samoin kuin Bouvet’nsaari ja Kuningatar Maudin maa – kuuluvat Norjalle.[3] Valtausta ei ole kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti, paitsi Bouvet'nsaaren osalta, koska vuonna 1959 solmitun Antarktiksen sopimuksen mukaisesti maat eivät voi vaatia itselleen 60° eteläistä leveyspiiriä etelämpänä olevia alueita.
Retkikunta suoritti myös joitakin tutkimuksia ja tulevia retkikuntia varten rakennettiin pieni maja. Maja on virallisesti historiallinen kohde, vaikkakin se on sittemmin tuhoutunut ankarien olosuhteiden takia. Larsen vieraili saaren tuntumassa uudelleen vuonna 1931, mutta ei päässyt tällä kertaa maihin. Norjassa saari liitettiin valtioon kuninkaallisella julistuksella toukokuussa 1931 ja maaliskuussa 1933 siitä tehtiin Norjan alusmaa. Hylkeenpyynti saarella kiellettiin samaan aikaan Bouvet’nsaaren kanssa vuonna 1935.[1]
Toisen kerran saarelle noustiin maihin vasta helmikuussa 1948. Nils Larsen johti tutkimusretkikuntaa Brategg-aluksella. Retkikunta teki tutkimuksia kolmen päivän ajan, jolloin jäätilanne pakotti heidät lähtemään. Saarelle rakennettiin uusi maja, joka tuhoutui nopeasti edellisen tapaan. Sittemmin saarella on vieraillut satunnaisesti tieteilijöitä ja matkailijoita.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Liz Cruwys: Encyclopedia of the Antarctic, s. 722. Routledge, 2007. ISBN 978-0-415-97024-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d Peter I Øy Norwegian Polar Institute. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Laki Bouvet’nsaaresta, Pietari I:n saaresta ja Kuningatar Maudin maasta (norjaksi)