Renault FT-17

Renault FT-17
FT-17
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Ranska
Tekniset tiedot
Pituus	9,7 m
– putki edessä	? m
– pelkkä runko	5,00 m
Leveys	1,71 m
Korkeus	2,13 m
Taistelupaino	6,6 t
Telaketjut	? mm
Maksiminopeus
– tiellä	7,7 km/h
– maastossa	?
Toimintasäde	35 km
Pääase	37 mm tykki, 230 laukausta tai konekivääri, 4800 patruunaa
Muu aseistus	–
Panssarointi	6-16 mm (Renault-torni), 6-22 mm (Berliet-torni)
Moottori	4-sylinterinen, 4480-kuutioinen Renault, bensiini
– hevosvoimat	35 hv
– kilowattia	26 kW
Miehistö	2 (komentaja, ajaja)
Infobox OK

Renault FT-17 (Automitrailleuse à chenilles Renault FT modèle 1917) oli ranskalaisen Renault'n valmistama vuonna 1917 palveluskäyttöön otettu panssarivaunumalli. Vaunuja rakennettiin yhteensä yli 3 000, eräiden arvioiden mukaan jopa 4 000 kappaletta.

Ensimmäiset 150 konekiväärillä varustettua vaunua tilattiin 22. helmikuuta 1917. Tilausta seurasi 3 350 muun tilaus myöhemmin. Vaunun viralliset kokeet alkoivat 9. huhtikuuta 1917. Heinäkuussa 1917 kokeiltiin FT-17:ää tornista ampuvalla tykillä. Kokeiden tuloksena 650 vaunua päätettiin varustaa tykeillä. Kaikkiaan päätettiin tilata 7 820 vaunua, joista Renault toimittaisi 3 940 muiden valmistuksen jakautuessa muille valmistajille.

11. marraskuuta 1918 aselepoon mennessä oli valmistettu 3 177 vaunua. Valmistus jatkui ja vuoteen 1921 mennessä oli palveluksessa 3 728 vaunua, joista 2 100 oli konekivääreillä varustettu, 1 246 37 mm:n tykillä varustettua, 39 75 mm:n tykillä varustettua ja 188 radiolla varustettua ilman aseistusta sekä 155 harjoitusvaunua.

FT-17 oli eräs ensimmäisen maailmansodan menestyneimpiä panssarivaunuja ja ensimmäinen, jossa oli 360 astetta kääntyvä tykkitorni, moottori takana ja ohjaaja edessä. Tästä konstruktiosta tuli klassinen, vielä nykyäänkin käytössä oleva panssarivaunun rakennemalli.

Myös Suomen armeija hankki vaunuja käyttöönsä 1920-luvulla. Suomeen hankituista vaunuista perustettiin Hyökkäysvaunurykmentti. Toiseen maailmansotaan mennessä malli oli jo vanhentunut ja viimeiset suomalaiset FT-17 panssarivaunut päätyivät maahan kaivetuiksi asepesäkkeiksi talvisodassa.

Historiaa

Ranskalainen Renault FT 17

Ranskalainen Renault FT 17 -panssarivaunu on nykyaikaisten panssarivaunujen esi-isä. Ennen Renaultia missään vaunussa ei ollut nykyään itsestään selvänä pidettävää asettelua: moottori takana, ajaja edessä ja johtaja tornissa, jota voitiin kääntää 360 astetta. Aiemmat vaunut olivat hyvin kömpelöitä ja muotoilultaan epäkäytännöllisiä, ja niiden aseistus oli kylkiin pultatuissa kasemateissa. Renaultin omalaatuista ulkonäköä lisäsi takaosaan liitetty "suksi". Vaunun lyhyen mitan vuoksi vaunun oli hankala ylittää juoksuhautoja. Suksi paransi asiaa siirtämällä vaunun painopistettä taaemmas, ja estämällä vaunun perää putoamasta juoksuhautoihin.

Tykkivarustus

Tykillä varustettujen Renaultien varustuksena oli 37 mm:n Puteaux-tykki. Näitä malleja kutsuttiin Suomessa koirasvaunuiksi.

Konekiväärivarustus

Osa vaunuista varustettiin 8 mm Hotchkiss-konekiväärillä. Näitä vaunuja Suomessa kutsuttiin naarasvaunuiksi.

Viestivarustus

Viesti-Renault

Pieni osa vaunuista varusteltiin viestikäyttöön johtamisen mahdollistamiseksi.

Yhdysvaltalainen kuuden tonnin M1917

Renault FT 17:ään perustuvaa kuuden tonnin panssarivaunua mallivuodelta 1917 valmistettiin Yhdysvalloissa 952 kappaletta lisenssillä. Epävirallisessa kielenkäytössä panssarivaunua kutsuttiin kahden miehen Fordiksi. Valmistus aloitettiin vasta ensimmäisen maailmansodan lopulla lokakuussa 1918.

• M1917 perusmalli
  • prototyyppejä, jotka eivät olleet panssariterästä, 2 kappaletta
  • tykillä varustettuja malleja, 374 kappaletta
  • konekiväärillä varustettuja malleja, 526 kappaletta
  • kevennetyllä aseistuksella varustettuja malleja, joissa ei ollut kääntyvää tornia, viestipanssarivaunuja, joita käytettiin johtamiseen, 50 kappaletta
• M1917A1 parannettu malli
  • kuten edellinen, mutta 14,5 km/h-nopeuden tarjoavalla tehokkaammalla moottorilla, 7 kappaletta

Yhdysvaltalaista panssarivaunumallia käyttivät Yhdysvallat, Kanada ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Italialainen Fiat 3000

Renaulteja valmistettiin myös Italiassa FIAT 3000:na. Konekiväärillä varustettua Fiat 3000A-mallia, L5/21 valmistettiin 100 kappaletta ja tykillä varustettua Fiat 3000B-mallia, L5/30, 52 kappaletta. Viimeiset poistuivat käytöstä 1943.

Renault FT-17 Suomessa

FT-17 Saksan väreissä

FT-17 ensimmäisessä maailmansodassa, Ranskassa lähellä Saint Micheliä

Renault FT-17 oli aikanaan suuri menestys, ja Ranska hankki sitä armeijansa käyttöön 3177 kappaletta. FT-17 oli myös Suomen puolustusvoimien ensimmäinen panssarivaunu. Hankinnat perustuivat lähinnä siihen, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskassa oli runsaasti panssarivaunuja, joista osasta voitiin luopua.

Puolustusvoimiaan rakentava Suomi päätti ostaa näitä moderneja vaunuja, joita saapui vuosina 1919 ja 1921 yhteensä 32 kappaletta. Niistä 14 oli "koiraita" ja 18 "naaraita". Suomalaiset Renaultit erosivat myös tornin muodon perusteella. Toisissa oli Renaultin tehtaan kulmikas, toisissa Berlietin tehtaan pyöreä torni.

15. heinäkuuta 1919 Suomeen perustettiin hyökkäysvaunurykmentti Santahaminan varuskuntaan.

Luoteis-Venäjän armeija

Renaultia käytettiin myös itärajamme toisella puolella. Suomi lainasi muutaman vaunun bolsevikkeja vastaan taistelleelle kenraali Judenitšin komentamalle Luoteis-Venäjän armeijalle, mutta myös bolsevikit ihastuivat vaunuun niin että alkoivat tuottaa siitä lähes suoraa kopiota. Ensimmäinen "neuvosto-Renaulteista" ristittiin "Vapaustaistelijatoveri Leniniksi".

Myöhempi käyttö Suomessa

Renault oli 1930-luvulla vanhentunut, mutta varojen puute esti suomalaisia korvaamasta sitä uudemmilla vaunuilla. Renaulteja ei koskaan käytetty Suomessa taisteluissa. Talvisodan sytyttyä vaunut kaivettiin Karjalankannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi. Suurin osa menetettiin viholliselle, ja viimeiset neljä vaunua poistettiin vahvuudesta vuonna 1942.

Epäonnistunut parannusyritelmä

Vuosien 1919 ja 1921 hankinnoissa Suomeen tuli myös useita Latil-traktoreita ja Weiz-perävaunuja; näiden oli tarkoitus nopeuttaa kaluston maantiesiirtoja. Yritys oli turha: Renault ja perävaunu yhdessä painoivat liikaa eikä marssinopeudesta tullut juurikaan suurempi. Maastossa yhdistelmä juuttui ensimmäiseen vaikeaan kohtaan.

Kaksi Weiz-perävaunua muutettiin ennen talvisotaa korjaamoperävaunuiksi, jollaisina ne toimivatkin hyvin.

Kaikki Latil-traktorit on ehditty romuttaa. Perävaunuja on säilynyt kaksi; toinen täyskunnostettu on Panssarimuseossa ja toinen huonokuntoinen odottaa museon pajalla.

Lähteet

• Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 18. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9
• Panssarimuseon esite
• Panssarikilta ry
• Suomen Puolustusvoimat ennen ja nyt WSOY