SM UC-57

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SM UC-57
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kaiserliche Werft, Danzig
Kölinlasku 14. maaliskuuta 1916
Laskettu vesille 7. syyskuuta 1916
Palveluskäyttöön 22. tammikuuta 1917
Loppuvaihe tuhoutunut 18. marraskuuta 1917
Tekniset tiedot
Uppouma 417 t (pinnalla)
493 t (sukellus)
Pituus 47,35 m (kokonaispituus)
Leveys 5,22 m
Syväys 3,68 m
Koneteho 500 hv (pinnalla)
460 hv (sukellus)
Nopeus 11,6 solmua (pinnalla)
7,0 solmua (sukellus)
Miehistöä 26
Aseistus
Aseistus 3 × 500 mm torpedoputkea
7 x torpedoa
88 mm kansitykki
18 × miinaa

SM UC-57 oli Saksan keisarikunnan laivaston tyypin UC II sukellusvene ensimmäisessä maailmansodassa. Viimeisenä päätökseen saattamanaan tehtävänään alus laski maihin 17. marraskuuta 1917 Loviisan edustalle kahdeksan Suomen sisällissotaan valmistautunutta jääkäriä sekä räjähdysaineista, aseista ja kahdesta radioasemasta koostuneen neljän tonnin lastin.

Alus tilattiin 12. tammikuuta 1916 työnumerolla 39 Kaiserliche Werftiltä Danzigista, missä köli laskettiin 14. maaliskuuta. Alus laskettiin vesille 7. syyskuuta ja otettiin palvelukseen 22. tammikuuta 1917 ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti Friedrich Wißmann.[1]

Alus oli 50,52 metriä pitkä. Sen uppouma sukelluksissa oli 498 tonnia, nopeus pinnalla 11,6 solmua ja sukelluksissa 7,3 solmua. Veneen voimanlähteenä oli kaksi 6-sylinteristä 250 hevosvoiman dieselmoottoria. Vene saattoi sukeltaa 50 metrin syvyyteen.[2]

Aluksen keulaosassa oli kuusi vinossa asennossa olevaa miinaputkea, joihin voitiin sijoittaa yhteensä 18 merimiinaa. Miinojen lisäksi aluksella oli normaali torpedoaseistus. Mukana kuljetettavat seitsemän torpedoa voitiin laukaista kahdesta keulassa ja yhdestä perässä olevasta torpedoputkesta. Lisäksi etukannella oli 88 mm:n tykki.[2]

Alus liitettiin 6. toukokuuta 1917 Saksan Itämeren laivastoon. Alus teki seitsemän partioretkeä, joiden aikana se upotti torpedoilla tai laskemillaan miinoilla viisi alusta.[3] 9. kesäkuuta upotettiin ruotsalainen purjealus Ludwig ja 26. kesäkuuta suomalaiset kaljaasi Georg ja hinaaja Martinniemi.[4][5] Lisäksi alus otti sotasaaliiksi kaksi brittiläistä laivaa.[1]

Viimeiselle matkalleen SM UC-57 lähti Danzigista 12. marraskuuta 1917. Loviisasta noin 25 kilometriä etelään sijaitsevan pienen Hamnskärin ulkosaaren rantaan se saapui 17. marraskuuta. Mukana olleet kahdeksan jääkäriä sekä lastitavarat siirrettiin siellä odottaneisiin moottoriveneisiin, minkä jälkeen sukellusvene laskeutui yön ajaksi meren pohjaan. Sen oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna paluumatkalle Saksaan.

Veneen mukana tulivat jääkärit Woldemar Hägglund (joukon johtaja), Viljo Hämäläinen, Weikko Läheniemi, Sulo-Veikko Pekkola, Väinö Strömberg, Einar Wichman (myöh. Vihma), sekä radioasemista vastanneet Leo Ekberg ja Yrjö Tenhunen.

Mukana olleilla räjähteillä oli tarkoitus katkaista Viipurin ja Pietarin välinen rautatieyhteys siltoja räjäyttämällä. Toinen mukana tuoduista radioasemista päätyi erääseen Kulosaaren huvilaan, josta se toimi punaisten hallitsemassa Helsingissä koko sisällissodan.

Paluumatkalla Hamnskäristä alus katosi jäljettömiin. Todennäköisesti se tuhoutui 18. marraskuuta Suursaaren itäpuolella. Tapahtumista on esitetty kaksi eri tulkintaa: joko alus ajoi venäläisten laskemaan miinaan tai se itse yritti laskea miinoja, jolloin tapahtui onnettomuus. Omien miinojen laskuun viittaa se, että alus ei suunnannut Hamnskärin jälkeen kohti kotisatamaansa vaan itään.

Aluksen mukana hukkuneille 28 miehelle on 1934 pystytetty viisi metriä korkea kivipaasi Hamnskäriin. Aluksen matkasta Suomeen on W. E. Tuompo kirjoittanut kirjan Sukellusveneellä UC 57 Vapaussotaan.[6][7]

  1. a b Uboat.net - UC 57
  2. a b tyyppi UC II
  3. Uboat.net - Ludwig
  4. Hylyt.net : Georg
  5. Hylyt.net : Martinniemi
  6. Tuompo, W. E.: Sukellusveneellä U C 57 vapaussotaan. Kustannusosakeyhtiö Sanatar, 1934.
  7. Hamnskärin päivä, Suomen Kuvalehti, 18.08.1934, nro 34, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]