Rapusumu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta SN 1054)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Messier 1
Historia
Löytäjä John Bevis
Löytöpäivä 1731
Muut nimet M1, NGC 1952, Rapusumu
Ominaisuudet
Tyyppi SNR E, vB 1 EF
Etäisyys n. 6 500 valovuotta
Massa Pulsari: 1 mA,
sumu: 0,1 mA
Koko 6×4 kaariminuuttia
Ikä n. 950 vuotta (havaittu), syntyi n. 7500 vuotta sitten.
Tähtien lukumäärä 1
Absoluuttinen kirkkaus −3m
Havaitseminen
Tähdistö Härkä
Rektaskensio 5 h 34,5 min
Deklinaatio +22° 01'
Suhteellinen kirkkaus +8,4m

Rapusumu eli Äyriäissumu on supernovajäänne Härän tähdistössä. Supernova havaittiin 4. heinäkuuta 1054. Messierin luettelossa se on ensimmäinen kohde, Messier 1. Nykyisen käytännön mukainen nimi sille on SN 1054.

Härän tähtikuvioon vuonna 1054 ilmestynyt supernova oli aluksi nähtävissä jopa päivänvalossa.[1] Suunnilleen nelinkertaista Venuksen kirkkautta vastanneen ilmiön havainneet kiinalaiset ja japanilaiset historioitsijat kirjasivat havainnon ylös. Sumu sijaitsee noin 6 500 valovuoden päässä, joten itse räjähdys on tapahtunut noin vuonna 5400 eaa.[2]

Sumu on yli 11 valovuotta halkaisijaltaan ja laajenee koko ajan noin 1 500 km/s nopeudella[2]. Räjähdyksen pois sinkoama massa vastaa suunnilleen 10 prosenttia Auringon massasta.

Rapusumun nimesi irlantilainen tähtitieteilijä William Parsons (paremmin tunnettu Lordi Rossena). Hän tutki kohdetta 0,9 metrin kaukoputkellaan ja piirsi siitä hahmotelman, joka muistutti selvästi rapua. Muutamia vuosia myöhemmin hän tutki samaa kohdetta suuremmalla kaukoputkella (noin 1,8 m), eikä kohde enää ollut ravun kaltainen – mutta nimi ei siitä muuttunut.

Sumun keskustassa pyörii Rapusumun pulsari, neutronitähti, jonka halkaisija on noin 10 km ja massa noin kaksi Auringon massaa. Itse laajenevan sumun massaksi on laskettu noin 0,1 Auringon massaa. Vuonna 1969 löydetty pulsari pyörii ympäri kerran 33 millisekunnissa eli noin 30 kierrosta sekunnissa.

  1. Duyvendak, J. J. L.: Further data bearing on the identification of the Crab Nebula with the supernova of 1054 A.D. Part I. The ancient oriental chronicles. Astronomical Society of the Pacific, 1941. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 12.6.2009. (englanniksi)
  2. a b Suominen, Mikko: Gammateleskoopit paljastivat kosmisen yllätyksen. Tähdet ja avaruus, 5.12.2011, 41. vsk, nro 8/2011, s. 26–28. Ursa ry. ISSN 0355-9467

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]