Samizdat
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Samizdat (ven. самиздат) oli Neuvostoliitossa ja myös muissa sosialistisissa maissa harjoitettua maanalaista julkaisutoimintaa.[1] Sana tarkoittaa itse kustannettua julkaisua (sam = itse, izdat = julkaista/kustantaa): se on mukaelma Neuvostoliitossa vallinneista käsitteistä politizdat (poliittisesti kustannettu, valtion kustantama poliittisen kirjallisuuden julkaisu) tai gosizdat (valtionkustanne).
Käsite tuli käyttöön 1960-luvun puolivälissä, ja sillä tarkoitettiin neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden maanalaisia kirjoituksia ja teoksia, jotka kiersivät konekirjoitusliuskoina tai niiden monisteina lukijalta toiselle. Samizdat-kirjallisuudelle olivat ominaisia kommunistista puoluetta vastustaneet näkemykset.[2]
Asema Neuvostoliitossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliitossa julkaiseminen oli oppositiotoiminnan tukahduttamiseksi valvottua. Tämän vuoksi monet kielletyt kirjat – sellaiset kuin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan – kopioitiin käsin ja niitä levitettiin kädestä käteen vaha- tai valokopioina. Maassa oli myös salaisia kirjapainoja Raamatuille ja muulle uskonnolliselle kirjallisuudelle. Luvatta ja laittomasti levitettävä uusi kirjallisuus oli itsekustannettua, samizdatia.
Tamizdat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsitteellä tamizdat (ven. тамиздат, "siellä julkaisu") puolestaan viitattiin humoristisesti niihin teoksiin, jotka usein samizdatin kautta päätyivät julkaistaviksi länsimaissa. Näin kävi esimerkiksi Boris Pasternakin romaanille Tohtori Živago, josta tekijä sai Nobelin palkinnon teoksen tultua julkaistuksi tamizdatina.
Luvaton musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myös sellaista musiikkia, jota viralliset tahot eivät suostuneet julkaisemaan, julkaistiin itse levittämällä nauhasta tehtyjä kopioita kädestä käteen. Tämä magnitizdat oli hyvin yleinen esimerkiksi vaihtoehtoisen rock-musiikin, kuten punkin, levittämisessä. Myös venäläiset trubaduurit eli bardit, tunnetuimpina Bulat Okudžava ja Vladimir Vysotski, julkaisivat suurimman osan tuotannostaan itse epävirallisesti.
Samizdat Neuvostoliiton jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton hajottua demokraatit korostivat Jeltsinin aikana sananvapautta ja lehdistön vapautta. Siten samizdat menetti käsitteenä merkityksensä Venäjällä, ja siellä se liittyy neuvostoaikaiseen kiellettyyn itsejulkaisemiseen. Samizdat on kuitenkin edelleen merkityksellinen esimerkiksi Valko-Venäjällä. Siellä oppositio tuottaa muun muassa Internetissä itsejulkaisuja, joissa arvostellaan presidentti Lukašenkaa ja hänen hallintoaan. Myös muualla entisessä Neuvostoliitossa, nykyisessä IVY:ssä voi olla maita, joissa itsejulkaisu on sensuurin vuoksi edelleen opposition tapa muodostaa yleistä mielipidettä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Samizdat Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Kirjallisuudentutkimus:samizdat Tieteen termipankki. Viitattu 22.1.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Samizdat Wikimedia Commonsissa
- Kaava Esimerkki samizdatista: ohjeita siitä, miten tulee toimia, jos joutuu pidätetyksi tai kutsutuksi KGB:n kuulusteluihin. Jakov Vinkovetskin kirjoittaman tekstin on 1986 kääntänyt vironkielisestä versiosta Juhan Kristjan Talve. (Agricola-Suomen humanistiverkko portaalin julkaisusarja osa 8.)
- Samizdatin antologia 1950-luvulta Neuvostoliitosta (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Samizdatin merkityksestä kapitalismissa, Livejounal-artikkeli 2006 [vanhentunut linkki] (Artikkeli arkistossa)