Seitsemisen kansallispuisto
Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee valtion omistamilla mailla Ylöjärven ja Ikaalisten kaupunkien alueella Pirkanmaan maakunnassa. Ylöjärvellä sijaitseva osa on entisen Kurun kunnan aluetta. Metsähallituksen hoitovastuulla olevan kansallispuiston pinta-ala on 45,5 neliökilometriä, ja se on perustettu vuonna 1982.[2][3]
Maantiede ja luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen maisema on vaihtelevaa. Metsien ja harjujen lomassa on monia soita. Kansallispuiston länsiosassa sijaitsee pohjois–eteläsuuntainen Seitsemisharju, joka nousee noin 20 metriä ympäristöään korkeammalle. Puiston eliölajistossa esiintyy myös pohjoisia lajeja, kuten soilla tavattava riekko. Puiston tunnuseläin on näätä.[4]
Kansallispuiston metsät ovat vanhoja ja iso osa niistä on entistä metsätalousmaata.[5] Multiharjun aarnimetsä suojeltiin vuonna 1910, ja sen vanhimmat männyt ovat lähes 400 vuotta vanhoja. Vanhojen metsien lajistoon kuuluvat muun muassa varpuspöllö, viirupöllö, pohjantikka, harajuuri ja raidankeuhkojäkälä.[4]
Yli puolet puiston pinta-alasta on suota. Seitsemisessä on rämeitä, korpia ja puuttomia nevoja. Alueen soita ojitettiin 1960- ja 1970-luvuilla, ja niitä on palautettu luonnontilaan ennallistamalla.[4]
Koveron perinnetilan yhteydessä on peltoja, niittyjä ja metsälaitumia, joita on säilytetty laidunnuksella ja niittämisellä. Alueen lajistoon kuuluvat muun muassa ketosilmäruoho ja paimenmatara.[4]
Opastus ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seitsemisen kansallispuiston pääopastuspaikkana toimii puiston luoteisosassa sijaitseva luontokeskus, joka on toiminut vuodesta 1989 lähtien. Kansallispuistoon pääsee pohjoisesta seututien 332 (Parkano–Kuru) kautta ja etelästä Ikaalisten Sisätön tai Ylöjärven Poikeluksen kautta.[2] Matkahuolto liikennöi koulupäivisin Kurun ja Parkanon välistä reittiä.[6]
Kansallispuistossa on kolme luontopolkua. Aarnipolku (1,8 km) kulkee Multiharjulla, Saari-Soljanen (2,0 km) kulkee suolla samannimisen lammen ympäri ja Runokangas (2,0 km) kulkee luontokeskuksen ympäristössä. Muita rengasreittejä ovat Harjupolku (5,2 km), Torpparintaival (6,3 km), Uittajanpolku (18 km) ja Pyöräilyreitti (16,3 km). Saari-Soljasella on 500 metrin esteetön reitti.[3][7]
Pirkan Taival -retkeilyreitistö kulkee Seitsemisen kautta.[7] Reitistöä pitkin pääsee Riuttaskorven virkistysmetsään ja Helvetinjärven kansallispuistoon.[8]
Muita palveluita[9]
- Vuokratuvat: 2 kpl (Kortesalo ja Pitkäjärvi)
- Telttailupaikat: 5 kpl ja tulipaikat: 8 kpl
- Kahvila- ja kioskipalveluita luontokeskuksen kahviossa, majoituspalveluita ja ohjelmapalveluita alueen luontomatkailuyrittäjillä
- Koveron perinnetila: opastus, tapahtumat, työnäytökset[10]
Kävijämäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Kävijämäärä | Lähde |
---|---|---|
2010 | 40 500 | [11] |
2011 | 37 500 | [12] |
2012 | 37 600 | [13] |
2013 | 39 700 | [14] |
2014 | 41 000 | [15] |
2015 | 47 200 | [16] |
2016 | 42 200 | [17] |
2017 | 44 400 | [18] |
2018 | 42 500 | [19] |
2019 | 45 900 | [20] |
2020 | 60 800 | [21] |
2021 | 48 200 | [22] |
2022 | 43 500 | [23] |
2023 | 43 600 | [1] |
Vuonna 2023 kansallispuistossa tehtiin 43 600 käyntiä.[1] Vuonna 2019 tehdyn kävijätutkimuksen mukaan 61 prosenttia kävijöistä oli päiväkävijöitä ja 39 prosenttia yöpyi. Kävijöistä 47 prosenttia oli Seitsemisen kansallispuistossa ensimmäistä kertaa. Suosituimmat käyntikohteet olivat Kovero, luontokeskus ja Multiharju.[2]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1982 postimerkin Seitsemisen kansallispuistosta.
-
Koveron perinnetila
-
Suota Seitsemisen kansallispuistossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tea Karvinen: Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet. Docendo Oy, 2022. ISBN 978-952-291-372-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 13.9.2024.
- ↑ a b c Toivonen, Ida: Seitsemisen kansallispuiston kävijätutkimus 2019 (PDF) (s. 4, 8, 24) Metsähallitus. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ a b Kansallispuisto Seitseminen (PDF) (Seitsemisen kansallispuiston esite) Metsähallitus. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ a b c d Seitsemisen luonto luontoon.fi. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s.161
- ↑ Saapuminen Seitsemiseen luontoon.fi. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ a b Seitsemisen reitit luontoon.fi. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ Riuttaskorven reitit luontoon.fi. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ Seitsemisen palvelut luontoon.fi. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ Koveron perinnetila luontoon.fi. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2010 Metsähallitus. Arkistoitu 30.4.2012.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2011 Metsähallitus. Arkistoitu 8.3.2012.
- ↑ Kansallispuistot 2012 (PDF) Metsähallitus. Arkistoitu 6.11.2014.
- ↑ Kansallispuistot 2013 (PDF) Metsähallitus. Arkistoitu 6.11.2014.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2014 Metsähallitus. Arkistoitu 29.6.2015.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2015 Metsähallitus. Arkistoitu 11.2.2016.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2016 Metsähallitus. Arkistoitu 6.6.2017.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2017 Metsähallitus. Arkistoitu 13.3.2018.
- ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2018 Metsähallitus. Arkistoitu 12.3.2019.
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 10.6.2020.
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 30.7.2021.
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 28.9.2022. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 5.12.2023. Viitattu 15.12.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seitsemisen kansallispuisto Wikimedia Commonsissa