Tämä on suositeltu artikkeli.

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston tunnus

Sijainti
Lähin kaupunki
Pinta-ala
57 km²
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
1982
Luokitus
Kävijämäärä
26 300[1] (2023)
Hallinto
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto on Kauhajoen kaupungissa ja Karvian kunnassa, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnissa sijaitseva kansallispuisto.

Sen pinta-ala on 57 neliökilometriä ja kansallispuisto on perustettu vuonna 1982. Puisto muodostuu hajallaan olevista suoalueista, joista suurin on 1 630 hehtaarin[3] kokoinen Kauhaneva. Toinen suuri alue sijoittuu Pohjankankaan harjujaksolle. Kansallispuistoon saatiin maisemallisesti merkittävä lisä, kun Katikankanjoni liitettiin osaksi kansallispuistoa 2010-luvulla. Kansallispuisto soveltuu päiväretkikohteeksi,[4] ja sitä hoitaa Metsähallitus.

Vuonna 2004 kansallispuisto sisällytettiin Ramsarin sopimuksen piiriin, johon kuuluu maailman arvokkaimpia kosteikkoja.[5] Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto on lisäksi Natura 2000 -verkoston piirissä.[6]

Maantiede ja sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston kartta.

Kauhanevan–Pohjankankaan alue on osa Suomenselän vedenjakajaseudun lounaisosaa. Kansallispuistossa sijaitseva Kauhaneva-niminen suoalue kuuluu pääasiassa Kyrönjoen vesistöalueeseen. Suoalueen suurimmalla lammella, Kauhalammilla on muodostumassa Viljo Tolvasen vuonna 1917 tekemän väitöskirjan mukaan toinen lasku Karvianjoen vesistöön Pohjankankaan läpi. Sittemmin lammesta on kaivettu oja Kauhaluomaan Kauhasillan kohdalta ja näin nopeutettu kehitystä. Kauhaluoman lisäksi Kauhalammin ja sen lähellä sijaitsevien allikoiden vedet laskevat myös Aunesluoman kautta Karvianjokeen. Karvianjoen ja Kyrönjoen vesistöalueiden raja kulkee Kampinkeidas- ja Kivijärvenneva-nimisten suoalueiden halki. Kampinkeitaalla sijaitsevat Kakkurinlammet ovat alun perin kuuluneet Karvianjoen vesistöön, mutta nykyisin jotkin lampia sivuavista ojista kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueeseen.[7]

Suomenselän vedenjakajaseudun lounaisosalle tavallisia ovat suuret keidassuot sekä karut ja kuivat mäntymetsät. Alueen maaperästä suurin osa on turvetta. Kallioperä puolestaan muodostuu porfyyrisestä graniitista, ja se on osa Keski-Suomen syväkivialuetta.[6] Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan maakunnan laajin keidassuoalue.[8] Kauhanevan pohjoispuolella sijaitsee vaikeakulkuinen ja vetinen Kampinkeidas-niminen keidassuo. Kampinkeitaan luoteispuolella sijaitsee pienikokoinen soistunut Kivijärvi-niminen lampi.[6]

Kauhaneva on pohjoisosastaan 170–177 metriä merenpinnan yläpuolella. Suoalueen etelä- ja länsiosat ovat puolestaan suunnilleen 160 metrin korkeudessa merenpinnasta. Korkeuseroa eteläreunasta pohjoisreunaan kertyy siis noin 15 metriä.[9] Pohjois–eteläsuunnassa Kauhanevan suurin pituus on miltei yhdeksän kilometriä ja leveys noin viisi kilometriä.[10]

Kansallispuiston länsiosassa sijaitsevasta lähteestä saa alkunsa Kyrönjoen vesistöalueeseen kuuluva Katikanluoma, joka on alajuoksullaan uurtanut hienohiekkakerroksiin Katikankanjonin.[11] Kauhanevan eteläosasta saa alkunsa myös Aunesluoma.[9]

Länsi-Suomen harjujaksoon lukeutuva, jääkauden muodostama moreenimuodostuma Pohjankangas alkaa Hämeenkankaana ja vaihtuu Pohjankankaaksi pohjoisen suuntaan käännyttyään. Pohjankangas jatkuu Etelä-Pohjanmaan rajaseudulle saakka.[8][12] Pohjankankaan ympäristössä on rehevän kasvillisuuden, lähdelettojen ja korpipuskien ympäröimiä lähteitä.[6]

Soistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallispuistossa sijaitsevan Kauhanevan soistuminen alkoi suuren metsäpalon seurauksena 8 000 vuotta sitten, jolloin alueella vallitsi kostea atlanttinen kausi.[13] Toisen lähteen mukaan soistuminen alkoi 9 000 vuotta sitten.[9] Kauhanevan laajeneminen jatkuu yhä.[13]

Kauhaneva on muodostunut Pohjankankaan ja Nummikankaan länsipuolella sijaitsevaan altaaseen, jonka pohjalle on kerääntynyt rantasedimenttejä.[9] Altaassa sijaitsi aikoinaan matala vesistö, joka väistyi Kauhanevan keskiosien tieltä. Suon pohjasta on löydetty ohut liejukerros, jossa on säilynyt paljon osmankäämien ja järvikortteen jäännöksiä. Lisäksi on saatu selville, että muinaisessa matalassa vesistössä kasvoi hetekuirisammalta ja lettolierosammalta. Molemmat kuuluvat rehevien järvien rantojen kasveihin. Kauhaneva muodostui nopeasti. Aluksi se oli rehevä rimpineva, josta vähitellen tuli saraneva. Suunnilleen kolmen metrin syvyydessä turpeessa on havaittavissa muutos, jossa karuille soille tyypillisten lajien lukumäärä alueella kasvoi. Vastaavasti 2,5 metrin syvyydestä on huomattu, että aapasoiden lajit hävisivät kokonaan. Esimerkkejä hävinneistä lajeista ovat pullosara ja raate. Tämä tapahtui arviolta 5 000 vuotta sitten. Samoihin aikoihin Kauhaneva saavutti keidassuovaiheen. Kauhanevalla on kasvanut koko sen keidassuovaiheen ajan kalvakkarahkasammalta, joka on joissain lähteissä mainittu aapasoiden lajiksi.[14]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauhanevaa luontotornista keväällä nähtynä.
Suolampia kansallispuistossa kevätaikaan.

Kauhanevan–Pohjankankaan yleisin metsätyyppi on kanervatyypin kuiva kangas.[6] Kauhanevalla on rajattavissa kymmenen erillistä keidassuota sekä neljä aapasuota. Kaikkiaan Kauhanevalla on suomalaisen suotyyppiluokituksen mukaisesti laskettuna ainutlaatuiset 45 erilaista suotyyppiä.[15] Kauhaneva ja Kampinkeidas yhdessä muodostavat suoalueen, joka on kansainvälisestikin merkittävä. Keidassoiden keskusta on tavallisesti joitain metrejä reuna-alueitaan ylempänä ja keskusta-alueen ravinne- ja vesitalous on täysin sadeveden varassa eli alueet ovat ombrotrofisia.[8][16] Nämä keskiosat ovatkin juuri sadeveden ansiosta karuja kasvillisuudeltaan. Keidassuot ovat irronneet kivennäismaasta, kun turve on kasvanut.[8]

Keidassoilla on märkiä ja upottavia painumia eli kuljuja, avovetisiä allikoita ja kuivia mättäitä eli kermejä. Kauhanevan alueella on sadoittain avovesiallikoita, joissa on kirkas vesi. Suolla on kaikkiaan kolme keidaskeskusta. Kauhanevan keitaat ovat nevan ympäröimät. Kauhaneva muuttuu etelään päin mentäessä suureksi aapamaiseksi avosuoksi, joka on keidassuota ravinteikkaampi, sillä se saa keväisin tapahtuvien tulvien seurauksena ravinteita läheisiltä kivennäismailta virtaavista pohja- ja pintavesistä.[8] Kauhanevan alueella sijaitsi vuonna 1999 myös 0,1 hehtaaria myös lettoa. Kauhaneva on näin ollen yksi Kauhajoen kolmesta alueesta, joilla on yhä tätä suotyyppiä.[17]

Suota Kauhalammin pohjoisrannalla. Kauhalammi näkyy taustalla.

Kauhanevan reunamilla on suuria, pääasiassa minerotrofisia räme- ja neva-alueita, joiden vesitalous riippuu Kauhanevan eteläosan tavoin myös kivennäismailta virtaavista pohja- ja pintavesistä. Esimerkiksi Kauhanevan pohjoispuolella sijaitsevan Nummikankaan länsipuolella pohjavesi tihkuu maanpinnalle turpeen ja hiekan alta. Tästä seuraa alueen hyvin ainutlaatuinen suokasvillisuus. Tällä Kauhanevan pohjoispuolella maa viettää kohti etelää, minkä ansiosta vesi pääsee virtaamaan voimakkaammin. Kauhanevan eteläpuolella sijaitsevan suuren avosuon vesitalous on luultavasti tihkuvien pohjavesien varassa. Tämän alueen läpi virtaa lisäksi Nummikankaan länsipuolen räme- ja neva-alueilla purkautuvia pohjavesiä.[16]

Kauhanevan letolla kasvaa esimerkiksi kaarlenvaltikkaa, joka on harvinaistunut entisen Oulun läänin eteläpuolella.[17] Yhteensä Kauhanevalta on löydetty 173 eri putkilokasvilajia, kuten harvinaistuneet ja alueellisesti jopa uhanalaiset rimpivihvilä ja ruskopiirtoheinä. Lajeista 109 on suon kasvistoon kuuluvia. Lehtisammalia on löydetty 71 eri lajia, joista 29 on rahkasammalia.[15][18] Sammalista merkittävin on maailmanlaajuisesti harvinainen nummirahkasammal. Laji suosii merellistä ilmastoa. Suomessa nummirahkasammalen runsain esiintymisalue on juuri Kauhaneva.[15] Kauhanevan kermien lajistoon lukeutuvat esimerkiksi vaivaiskoivu, mänty, kanerva, variksenmarja ja suopursu. Kermien pohjakerroksessa kasvaa ruskorahkasammalta sekä jäkälää.[10] Alueen kuljut ovat vetisiä ja kooltaan suuria. Kuljuissa kasvaa esimerkiksi silmäkerahkasammalta, kuljurahkasammalta, mutasaraa sekä leväkköä. Kauhanevalta löytyy myös roudan, jäätymisen ja suokaasujen purkausten aiheuttamia niin kutsuttuja ruoppakuljuja, joissa ei ole juurikaan kasvillisuutta. Lämpiminä kesinä ruoppakuljujen pinta kuivaa, minkä jälkeen se alkaa halkeilla. Valkopiirtoheinä leviää toisinaan ruoppakuljujen päälle.[19] Kauhanevalla kasvaa lisäksi muun muassa suomenlummetta, pohjanpalpakkoa, pohjannurmikkaa, äimäsaraa, liereäsaraa, lähdesaraa ja konnanliekoa.[12]

Pohjankankaan metsät ovat kuivia ja karuja kangasmetsiä, joissa kasvaa mäntyä. Metsien pohjakerroksen tyypillisiä lajeja ovat seinäsammal ja poronjäkälät. Pohjankankaalla kasvaa lisäksi muun muassa sianpuolukkaa ja kanervaa.[8]

Linnusto ja muu eläimistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Telkkiä Kauhalammilla toukokuun alussa.

Metsokanta on taantunut koko maassa. Kauhanevalla ja alueen toisessa kansallispuistossa Lauhanvuorella se oli kuitenkin ainakin 1990-luvun lopulla säilynyt muuta Kauhajokea vakaampana, sillä alueen luontoa on muokattu vain vähän. Myös riekkoja elää alueella edelleen. Kauhanevan allikoissa pesivät muun muassa kuikka sekä laulujoutsen. Myös harvinaistuneen mustakurkku-uikun tiedetään kuuluvan Kauhanevan linnustoon. Metsähanhen pesintään viittaavia havaintoja tehtiin 1970-luvulla, ja nykyisin laji kuuluukin suon linnustoon.[20][12][21]

Punajalkaviklo saapui Kauhajoen keidassoille 1970-luvulla, ja nykyisin joitakin pareja elää muun muassa Kauhanevan ja Kampinkeitaan alueilla. Myös mustaviklo ilmeisesti pesi Kauhanevalla 1970-luvulla, mutta laji ei kuitenkaan vakiintunut alueen pesimälinnustoon. Kuovin ohella Kauhanevalla on 1970-luvulta lähtien pesinyt pikkukuovi. Kauhanevan–Punttukeitaan alueella tavattiin 1990-luvun lopulla pesimässä yli 15 kurkiparia. Kurki kuuluu nykyisinkin alueen linnustoon. Kansallispuiston aiemmin vahva suokukkokanta on vähentynyt voimakkaasti lajin yleisen tilanteen mukaisesti. Taivaanvuohia Kauhanevalla pesii vuosittain joitakin pareja, samoin kuin liroja.[20][12]

Kiuru pesi Kauhanevalla vielä 1970-luvulla, mutta nykyisin laji on kadonnut alueelta. Reheville järville tyypillinen pikkulokki saapui pesimään Kauhanevalle ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuolella ja nykyisin se on levinnyt muillekin soille. Pesiviä harmaalokkeja Kauhanevalla oli ainakin 1990-luvun lopulla 60–80 vuosittain. Kanta on pysynyt melko tasaisena vuosikaudet. Lisäksi ainakin 1990-luvun lopulla suolla pesi kalalokkeja ja pieni naurulokkien yhdyskunta. Aiemmin suon linnustoon kuulunut merilokki on kadonnut pesimälajistosta. Kauhanevalla on tavattu pesimässä jopa variksia, vaikka ne pesivät soilla vain harvoin.[20][12][8]

Muita kansallispuiston linnustoon kuuluvia lajeja ovat esimerkiksi jänkäsirriäinen, leppälintu, töyhtöhyyppä, västäräkki, keltavästäräkki, kapustarinta, mustapyrstökuiri, niittykirvinen ja kaakkuri.[8][20] Pohjankankaalla tyypillisiä pesimälajeja ovat karuilla kankailla viihtyvät leppälintu, kulorastas, käki sekä monet yleiset metsälinnut kuten tiaiset, kirjosiepot ja metsäkirviset. Kesäöisin liikkeellä oleva kehrääjä keskeinen osa kankaiden tunnelmaa. Laji on kansallispuistossa esiintymisalueensa pohjoisrajoillaan.[8]

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistossa tavataan hirviä, ja hirvenajo on kansallispuistossa sallittua Metsähallituksen luvalla.[22] Natura-selvityksen mukaan alueella eläviä suojeltuja nisäkkäitä ovat euroopanmajava, karhu, liito-orava, metsäjänis, saukko ja susi sekä ahma.[23]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauhaneva kuvattuna suomalaiseen vuonna 1981 julkaistuun postimerkkiin. Merkin on suunnitellut Pirkko Vahtero.[24]

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston läpi kulkee Kyrönkankaan kesätie, joka on tunnettu keskiajalta lähtien. Kesätietä pitkin ovat kulkeneet esimerkiksi Kankaanpään seudulta Kauhajoelle tulleet eränkävijät. Talviaikaan käytössä oli Kyrönkankaan talvitie, joka kulki Jalasjärven kautta Kyrönjoelle saakka.[25]

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan sihteeri Jaakko Teitti teki vuosina 1555–1556 valitusluettelon, johon kuuluvassa Suomen yleisten teiden ja kulkureittien luettelossa on maininta "Kyröskankaan tiestä". Luettelo mainitsee tien kulkeneen Pohjankangasta pitkin Hämeestä Korsholmaan eli nykyiseen Mustasaareen. Tiestä tuli maantie sekä merkittävä kauppa- ja postireitti 1600-luvulla.[25] Kyrönkankaan kesätie on nykyisin Tiehallinnon virallinen museotie.[26]

Kauhanevan reuna-alueita ojitettiin jonkin verran 1960- ja 1970-luvuilla.[8] Myös suurten nälkävuosien aikana eli vuosina 1866–1868 Kauhanevalla kaivettiin ojaa.[17] Nykyisin ojia tukitaan soiden ennallistamiseksi.[8] Joissain paikoissa tukkimisen ovat tehneet hankalaksi ojien pohjista löytyneet hiekkadyynit, joiden kautta vesi on paennut alueelta.[27] Myös ojituksen seurauksena kasvaneet puut kaadetaan. Näin Kauhanevaa yritetään saada takaisin luonnontilaan, ja sen vedenpintaa alkuperäiseen korkeuteen. Osa suon alkuperäisestä kasvillisuudesta on hävinnyt ja sen toivotaankin palaavan ennallistamistoimilla.[8] Valtion liikelaitos Metsähallitus rauhoitti osan Kauhanevasta aarnialueeksi 1960-luvun lopulla,[28] toisen lähteen mukaan 1970-luvulla, ja alkoi ostaa maata alueelta tulevaa kansallispuistoa varten.[29] Näiden toimien ansiosta Kauhaneva säästyi suurimmaksi osaksi ojituksilta. Metsähallituksen omistamista maista perustettiin vuonna 1982 kansallispuisto Suomen valtioneuvoston vuonna 1978 tekemän päätöksen mukaisesti.[29][28]

Läheltä Kauhanevaa, Nummikankaalta, suunniteltiin 1900-luvun loppupuolella pohjavedenottoa. Koepumppausten perusteella arvioitiin pohjaveden pinnan alenevan noin puolella metrillä kuivien kausien aikana. Kauhanevalla on alueita, jotka tihkuva pohjavesi on soistuttanut. Näillä alueilla pohjaveden alenemisella olisi ollut haitallisia vaikutuksia Kauhanevan suokasvillisuudelle. Uhkana oli kuivumisen leviäminen myös muualle Kauhanevan minerotrofisille nevoille. Näin nevoista olisi tullut melko kuivia saranevoja. Kauhanevan reunamilla, missä on vain ohut turvekerros, puusto olisi saattanut lisääntyä.[16]

Kansallispuisto kuuluu alueeseen, josta jätettiin vuonna 2018 Unescon Geopark-hakemus. Siihen kuuluu myös Lauhanvuoren kansallispuisto. Alueella vieraili kesällä 2019 Unescon arvioijat, ja päätökset asemasta tehdään vuonna 2020.[30]

Harrastusmahdollisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkospuut Kauhanevalla. Oikealla puolella Kauhalammin läntisiä reunoja.
Kauhalammin pohjoispuolella sijaitseva luontotorni.

Kauhalammin pohjoispuolella, Nummikankaan laidalla, sijaitsee luontotorni, josta on mahdollista tarkkailla lintuja. Puiston alueella on ainoastaan Kauhalammista sallittua kalastaa ja sielläkin vain pilkillä ja mato-ongella. Kauhalammin rannassa sijaitsee laituri, jolta voi mennä uimaan. Viralliset uimarannat kansallispuistosta puuttuvat. Marjastus on sallittua kaikkialla puistossa rajoitusosat pois lukien. Näissä rajoitusosissa ei myöskään saa liikkua 1. huhtikuuta – 15. syyskuuta, jolloin linnut pesivät. Talvisin puiston alueella voi hiihtää, mutta alueella ei ole ylläpidettyjä latuja.[31]

Reitit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistossa kulkee kaksi rengasreittiä. Toinen niistä on Kauhalammin luontopolku, jolla on mittaa noin viisi kilometriä. Reitille pääsee Salomaan ja Nummikankaan pysäköintialueilta. Talvella pysäköintialueille vievä tie aurataan vain hiihtoloman aikana. Kauhalammin luontotorni sijaitsee reitin varrella.[32] Reitti on merkitty viitoin risteyksissä.[33]

Toinen rengasreiteistä on Katinkankierros, jonne lähdetään Katinkanjonin pysäköintialueelta. Reitin varrella on kolmen tuulen laki sekä laavu.

Valtakunnallinen pyöräilyreitti numero 44 kulkee kansallispuiston läpi Kyrönkankaan kesätietä pitkin. Pyöräilyreitti numero 47 johtaa puolestaan läheiseen, Isojoen ja Kauhajoen rajalla sijaitsevaan Lauhanvuoren kansallispuistoon. Karvian Kanttissa reitti numero 47 yhdistyy reittiin 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”numero”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”numero”44. Pyöräilyreitit tunnistaa ruskeista Tielaitoksen kylteistä.[32]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauhalammin luontotornin läheisyydessä sijaitseva tulenteko-, ruoanlaitto- ja ruokailupaikka.

Kansallispuistossa asiakaspalvelusta vastaa vuoden ympäri Metsähallituksen Seitsemisen luontokeskus.[34] Metsähallituksen kanssa alueella tekevät yhteistyötä useita yrityksiä, jotka tarjoavat retrki- ja ohjelmapalveluita, välinevuokrausta, ruokapalveluita, majoitus- ja tilavuokrapalveluita sekä kuljetuspalveluita. Yhteistyöyritykset toteuttavat kansallispuistossa toimiessaan kestävän luontomatkailun periaatteita.[35]

Kansallispuistossa on kaksi tulentekopaikkaa: toinen Salomaan telttailualueella ja toinen Kauhalammin luontotornin läheisyydessä. Kummallakin tulentekopaikalla on kaivo ja kuivakäymälät. Kansallispuiston alueella ei ole jäteastioita, joten retkeilijöiden on vietävä pääosa jätteistä pois puistosta. Maatuvat jätteet voi kuitenkin laittaa käymälän tai kompostoriin ja puhdasta paperia tai pahvia voi käyttä sytykkeenä.[36]

Liikuntaesteisille ei ole kansallispuistossa palveluita, eikä pitkospuupolku kapeutensa vuoksi sovellu heille. Sen sijaan Kyrönkankaan kesätiellä on lankkupolku, jolla on helppo kulkea pyörätuolilla.[36]

Kävijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto oli vuonna 2019 kävijämäärältään Suomen neljänneksi pienin kansallispuisto. Siellä kävi tuolloin 14 200 vierailijaa.[37] Vuosina 2012–2013 tehdyn kävijätutkimuksen perusteella kansallispuisto on erityisesti päiväkäyntikohde, mutta siellä käy ihmisiä myös kauempaa. Kauempaa tulleet yöpyvät yleensä puistossa tai sen lähialueilla. Kävijöiden suosituin kohde on Kauhalammin pitkospuupolku lampineen ja uimalaitureinen. Kansallispuistoon tullaan kävelemään, katselemaan maisemia, retkeilemään sekä tarkkailemaan luontoa ja nauttimaan siitä. Puisto on erityisesti kesäkohde, sillä talvisin teitä ei aurata säännöllisesti eikä puistossa ole ylläpidettäviä latuja. Keväthangilla tullaan kuitenkin jonkun verran hiihtelemään ja kävelemään lumikengillä.[38]

Kauhanevaa kevätaikaan.
Vuosi Kävijämäärä Lähde
1993–1995 &&&&&&&&&&018000.&&&&0018 000 [22]
1996–1998 &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000
1999 –
2000 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000 [39]
2001 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000
2002 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000
2003 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000
2004 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000
2005 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000
2006 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000 [40]
2007 &&&&&&&&&&&06000.&&&&006 000 [41]
2008 &&&&&&&&&&&03500.&&&&003 500 [42]
2009 &&&&&&&&&&&04500.&&&&004 500 [43]
2010 &&&&&&&&&&&05500.&&&&005 500 [44]
2011 &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000 [45]
2012 &&&&&&&&&&&04000.&&&&004 000 [46]
2013 &&&&&&&&&&&06200.&&&&006 200 [47]
2014 &&&&&&&&&&&07200.&&&&007 200 [48]
2015 &&&&&&&&&&&06300.&&&&006 300 [49]
2016 &&&&&&&&&&&07900.&&&&007 900 [50]
2017 &&&&&&&&&&011000.&&&&0011 000 [51]
2018 &&&&&&&&&&011400.&&&&0011 400 [52]
2019 &&&&&&&&&&014200.&&&&0014 200 [37]
2020 &&&&&&&&&&029200.&&&&0029 200 [53]
2021 &&&&&&&&&&029700.&&&&0029 700 [54]
2022 &&&&&&&&&&027900.&&&&0027 900 [55]
2023 &&&&&&&&&&026300.&&&&0026 300 [1]

Kulkuyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kyrönkankaan kesätietä luonto- eli havaintotornille kääntyvän polun luona.

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistoon on matkaa Karviasta 11 kilometriä,[36] Seinäjoelta 90 kilometriä, Porista 105 kilometriä ja Tampereelta 130 kilometriä. Kansallispuistoon pääsee pohjoisesta, Kauhajoen Aronkylästä alkavaa kantatietä 44 pitkin kohti Honkajokea. Kantatieltä kääntyy tie 6700 Nummijärvelle ja Karviaan. Nummijärveltä on opastus puistoon Kyrönkankaan kesätietä pitkin. Tämä tie loppuu Nummikankaan pysäköintialueelle. Etelästä tultaessa puistoon pääsee ajamalla Karvian keskustasta tietä 274 pitkin kohti Kauhajoen Kauhajärven kylää. Kahdeksan kilometrin päässä Karvian keskustasta pohjoiseen tieltä kääntyy kansallispuistoon johtava Kyrönkankaan kesätie, joka päättyy Salomaan pysäköintialueelle. Kansallispuiston sisällä tie on suljettu puomeilla.

Julkisilla kulkuneuvoilla eli linja-autoilla pääsee Karviaan Porista ja Tampereelta. Matkaa Salomaan pysäköintialueelle Karviasta kertyy 12 kilometriä.[56]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kleemola, Jussi et al.: Kauhajoen metsien ja soiden kirja. Kauhajoki-seura ry, 1999. ISBN 9789529114269 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Kleemola, Jussi & Marttila, Simo & Taimi, Heikki: Kauhajoen vesien kirja. Kauhajoki: Lions Club Kauhajoki ry, 1991. ISBN 952-90-3345-1
  • Kleemola, Jussi et al.: Kauhajoen luonnonkirja. Kauhajoki: Lions Club Kauhajoki ry, 1983. ISBN 951-99458-8-1
  • Lappalainen, Markku: Suomen kansallispuistot: ulapalta paljakalle. Jyväskylä: Metsähallitus, 2001. ISBN 952-446-265-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 15.6.2024.
  2. ↑ Lisätietoja Kauhanevasta-Pohjankankaasta Metsähallitus. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  3. ↑ Rinne, Jyri: "Maastopyöräily", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 270 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  4. ↑ Kauhanevan-Pohjankankaan ohjeet ja säännöt Metsähallitus. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 23.1.2009.
  5. ↑ The Annotated Ramsar List: Finland Ramsar. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Kauhaneva-Pohjankangas Ympäristö.fi. 27.2.2020. Ympäristöhallinto. Viitattu 21.3.2020.
  7. ↑ Kleemola, Jussi et al. 1991, s. 52
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l Kauhanevan-Pohjankankaan luonto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 21.3.2020.
  9. ↑ a b c d Kleemola, Jussi et al. 1983, s. 28
  10. ↑ a b Kleemola, Jussi et al. 1983, s. 24
  11. ↑ Kleemola, Jussi et al. 1991, s. 159–160
  12. ↑ a b c d e Lappalainen, Markku 2001, s. 40–41
  13. ↑ a b Lindroos, Antti-Jussi; Lindroos, Heikki; Leikola, Matti: "Kauhajoen metsämaiden ja metsien varhainen kehitys", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 18 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  14. ↑ Raikamo, Erkki; Heikkilä, Raimo: "Suot syntyvät", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 22 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  15. ↑ a b c Heikkilä, Raimo; Lindholm, Tapio: Kauhaneva maailmankartalle. Kauhajoen Kunnallislehti, 14.3.2002. Kauhajoki: Kauhajoen Kunnallislehti Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.1.2009.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ a b c Kleemola, Jussi et al. 1991, s. 206
  17. ↑ a b c Heikkilä, Raimo: "Kauhajoen suot vuonna 1999", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 154 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  18. ↑ Heikkilä, Raimo et al.: Complexes, vegetation, flora and dynamics of Kauhaneva mire system, western Finland (suom. Kauhanevan suoalueen suoyhdistymät, kasvillisuus, kasvisto ja kehityshistoria), s. 96. Suomen ympäristökeskus, marraskuu 2000. ISBN 952-11-1072-4 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.3.2009).
  19. ↑ Kleemola, Jussi et al. 1983, s. 25
  20. ↑ a b c d Seppälä, Keijo: "Kauhajoen metsien ja soiden linnusto", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 206–213 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  21. ↑ Kauhajoen lintupaikat: Kauhaneva Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys. Arkistoitu 2.10.2012. Viitattu 7.3.2009.
  22. ↑ a b Vuolanto, Seppo et al.: Metsästys eteläisen Suomen kansallispuistoissa (PDF) 2006. Helsinki: Ympäristöministeriö. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  23. ↑ Kauhaneva-Pohjankankaan Natura 2000 alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C XX. 2012. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  24. ↑ Postimerkkejä suojelualueista Metsähallitus. Viitattu 26.12.2016.
  25. ↑ a b Kauhanevan-Pohjankankaan historia Metsähallitus. Viitattu 26.12.2016.
  26. ↑ Tiehallinnon Museotiet ja -sillat. Ote: Kyrönkankaantie (PDF) 2007. Tiehallinto. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  27. ↑ Koivurinne, Jorma: "Valtionmaiden luonnonsuojelualueet ja niiden hoito", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 298 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (Viitattu 29.1.2009)
  28. ↑ a b Kleemola, Jussi et al. 1983, s. 29
  29. ↑ a b Kleemola, Jussi et al. 1991, s. 205
  30. ↑ Lauhanvuori−Hämeenkangas Geoparkin kansainvälinen arviointi heinäkuun lopulla on tärkeä vaihe kohti UNESCO Global Geopark -jäsenyyttä Luontoon.fi. 18.7.2019. Metsähallitus. Arkistoitu 29.3.2020. Viitattu 29.3.2020.
  31. ↑ Kauhanevan-Pohjankankaan aktiviteetit Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 21.3.2020.
  32. ↑ a b Kauhanevan-Pohjankankaan reitit Metsähallitus. Viitattu 21.3.2020.
  33. ↑ Reittikuvaukset: Kauhaneva Suupohjan seutuportaali. Arkistoitu 25.8.2005. Viitattu 25.1.2009.
  34. ↑ Seitsemisen luontokeskus Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 21.3.2020.
  35. ↑ Yhteistyötahojen tarjoamia palveluja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa Metsähallitus. Viitattu 21.3.2020.
  36. ↑ a b c Kauhanevan-Pohjankankaan palvelut Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 21.3.2020.
  37. ↑ a b Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 10.6.2020.
  38. ↑ Konttinen, Terttu: Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston kävijätutkimus 2012–2013. (Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 200) Vantaa: Metsähallitus, 2014. ISBN 978-952-295-063-5 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.3.2020).
  39. ↑ Selby, Ashley et al.: Kansallispuistoverkoston matkailullinen luokittelu (PDF) (s. 9: Kauhaneva-Pohjankangas, vuodet 2000–2005) 17.12.2007. Helsinki: Metsäntutkimuslaitos. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 18.6.2020.
  40. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2006 Metsähallitus. Arkistoitu 30.4.2012. Viitattu 13.5.2009.
  41. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2007 Metsähallitus. Arkistoitu 30.4.2012. Viitattu 13.5.2009.
  42. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2008 Metsähallitus. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 13.5.2009.
  43. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2009 3.9.2010. Metsähallitus. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 3.2.2011.
  44. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2010 2.2.2011. Metsähallitus. Arkistoitu 30.4.2012. Viitattu 3.2.2011.
  45. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2011 Metsähallitus. Arkistoitu 8.3.2012.
  46. ↑ Käyntimääriä suojelu- ja retkeilyalueilla sekä asiakaspalvelupisteissä Metsähallitus. Arkistoitu 6.11.2014.
  47. ↑ Käyntimääriä suojelu- ja retkeilyalueilla sekä asiakaspalvelupisteissä Metsähallitus. Arkistoitu 6.11.2014.
  48. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2014 Metsähallitus. Arkistoitu 29.6.2015.
  49. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2015 Metsähallitus. Arkistoitu 11.2.2016.
  50. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2016 Metsähallitus. Arkistoitu 12.3.2017.
  51. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2017 Metsähallitus. Arkistoitu 10.2.2018.
  52. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2018 Metsähallitus. Arkistoitu 26.2.2019.
  53. ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 30.7.2021.
  54. ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 20.9.2022. Viitattu 16.9.2022.
  55. ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Arkistoitu 5.12.2023. Viitattu 5.12.2023.
  56. ↑ Kauhanevan-Pohjankankaan kulkuyhteydet ja kartat Metsähallitus. Viitattu 26.12.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauhanevan–Pohjankankaan_kansallispuisto&oldid=22667657”