Setelipaperi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymmenen euron seteli, jossa näkyy turvatekijänä mm. ultraviolettivalossa erivärisinä hohtavia kuidunpätkiä sekoitettuina paperiin sen valmistusvaiheessa. Vasemmalla erottuu himmeästi myös vesileimaa.

Setelipaperi on erikoispaperi, jota käytetään paperisten maksuvälineiden ja muiden arvopaperien painatuksessa. Setelipaperi valmistetaan pääosin puuvillasta saatavasta kuidusta tai lumpusta. Liian lyhyet puuvillakuidut eivät kelpaa kangasteollisuuden käyttöön, joten ne myydään paperiteollisuudelle.

Paperimassaan lisätään erilaisia kemikaaleja lisäämään setelipaperin kestävyyttä. Setelipaperin pitää kestää taittelua, rypistelyä ja repimistä repeilemättä ja halkeilematta. Setelien väärentämistä vaikeutetaan jo paperin valmistusvaiheessa: setelipaperiin lisätään silloin turvaominaisuuksia, kuten vesileima, hologrammi, turvalanka tai esimerkiksi ultravioletti- tai infrapunavalossa näkyviä erikoiskuituja.

Varhaisimmat paperirahat otettiin käyttöön Kiinassa 650-luvulla. Euroopassa käytettiin plooturahoja maksuvälineinä 1600–1700-luvuille asti, kunnes Johan Palmstruchin Stockholms Banco otti setelit käyttöön 1661 ensimmäisenä Euroopassa. Alun perin seteliraha oli pankkien antama talletustodistus tai maksumääräys, jonka vakuutena oli arvometalleja.

Setelipaperia valmistaneita paperitehtaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroihin käytettävää paperia valmistavia tehtaita on 15 ympäri Eurooppaa. Seteli- eli varmuuspaperia valmistavat paperikoneet ovat lähes aina pieniä ja hitaita sekä melko usein myös vanhoja.

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.