Tervakosken paperitehdas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tervakosken paperitehdas vuonna 2016.

Tervakosken paperitehdas on Tervakoski Osakeyhtiön (Tervakoski Oy) paperitehdas, jonka on vuodesta 1999 omistanut itävaltalainen Delfort Group.[1] Tehdas on itävaltalaisyhtymän suurin tuotantolaitos[2].

Tehdas sijaitsee Janakkalan Tervakosken taajamassa. Aiemmin tehdas kuului Suomen pankin, Enson, Stora Enson ja Trierenberg Groupin omistukseen. Tervakoski Oy:n liikevaihto on noin 140 miljoonaa euroa vuodessa. Viennin osuus liikevaihdosta on yli 90 %. Tuotteita viedään noin 60 maahan. Tehtaalla toimii neljä erikoispaperikonetta, jotka tuottavat vuosittain noin 110 000 t erilaisia hienopaperituotteita (vrt. 11 000 t/a vuonna 1968). Tervakoski Oy:n palveluksessa on noin 350 työntekijää, joista 330 on Paperiliiton jäseniä (vuonna 1968 työntekijöitä oli 1 600). Työntekijöitä edustaa Paperiliiton Tervakosken osasto n:o 54 r.y.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1968 postimerkin Tervakosken paperitehtaan 150-vuotisen toiminnan kunniaksi. Merkissä kuvattuna puureliefi käsintehdyn paperin valmistuksesta.

Vuonna 1806 Gustaf Georg Nordenswan osti isältään Johan Nordenswanilta Talolan ja Hovilan sahoineen ja myllyineen. Tervakoskeen liitettiin vielä myöhemmin vuonna 1875 Toivan eli Vahteriston verotila, Kuosarin veroratsutila ja Tuomolan rälssitila, jotka yhdessä muodostivat Toivan kartanon. Kun paperitehdas perustettiin kosken rannalle 1818, tehtaan omistussuhteet ovat määritelleet samalla myös Tervakosken kylän omistussuhteita. Tehtaan perustamisesta lähtien ovatkin tehdas ja kylä kulkeneet samaa tahtia.

Kun G. G. Nordenswan 1818 sai keisarillisen privilegion paperitehtaan perustamiselle, oli alussa kaksivalssinen laitos, mutta jo 1839 se laajennettiin viisivalssiseksi. Tehdas ja kartano siirtyivät kamarikirjuri Georg Nordenswanille 1839, ja maaliskuussa 1850 hän muodosti yhtiön Otto Meurmanin ja Bengt Carl Steniuksen kanssa. Otto Meurmanin kuoltua syyskuussa 1850 perikunta päätti luopua yhtiöstä ja G. Nordenswan ja B.C.Stenius jatkoivat paperitehtaan hanketta.[V-Annala 1]. Tässä tilanteessa tehdas päätettiin muuttaa koneelliseksi paperitehtaaksi. 1850 tilattu paperikone 1 upposi Skånen edustalla, joten paperikoneen hankinta toteutui vasta 1853.[2]

Alussa tehdas toimi vesivoimalla ja valmisti paperia lumpuista. 1850-luvulla tehdas siirtyi käyttämään höyryvoimaa, ja paperin valmistus koneellistui 1853.

Helsinkiläiset kauppiaat A. F. Wasenius ja J. L. Borgström ostivat tehtaan 1856. Kun tehdas heidän aikanaan 1863 paloi, oli jälleen myös muutosten aika ja yritys muuttui osakeyhtiöksi. Tehtaalle muodostettiin oma palokunta tammikuussa 1880 Humblen toimesta. Palokunta joutui tositoimeen 3.9.1880, kun tulipalo syttyi yöllä turbiinihuoneen ullakolla. Tulipalo tuhosi turbiini- ja lumpunkeitto-osastot sekä höyrykoneen ja vaurioitti valssi- ja valkaisuhuoneita, paperikoneen tuhon sai palokunta estettyä, palovakuutus korvasi kuitenkin rahalliset menetykset.[V-Annala 2]. Setelipaperin valmistus aloitettiin vuonna 1887. Sen jälkeen tehtaan osakkeita on enemmässä määrin omistanut muun muassa Suomen Pankki, joka käytti tehtaan tekemää paperia markkamääräisten seteliensä painamiseen.

Tervakosken paperitehdas Alasjärven suunnalta noin vuonna 1900 vanhassa postikortissa.

Suomen pankki osti yksityisomistajien osakkeet itselleen 1921, jolloin yhtiöstä tuli valtio-omisteinen[2]. Yhtiön nimeksi tuli 1928 Tervakoski Osakeyhtiö. Vuosina 1932-1933 yhtiö oli G. A. Serlachius Oy:n taloudellisessa ja teknillisessä hallinnassa.[V-Annala 3]. Yhtiö siirtyi 1986 Suomen Pankilta Enso-Gutzeit Oy:lle[2] (ja edelleen Stora-Ensolle). Seuraavaksi yritys myytiin 1999 itävaltalaiselle Trierenberg Groupille[2]. Omistusjärjestelyjen jälkeen tehdas kuuluu itävaltalaisen Delfort Groupin omistukseen.

Tervakosken paperitehdas saastutti vuosina 1956–1984 Tervajoen ja Kernaalanjärven PCB-yhdisteillä. PCB-pitoisuudet ovat yhä niin suuria, että järven kalojen käytölle on asetettu rajoituksia.[3]

Yhtiön yhteiskoulu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervakoski oy:llä on ollut yksityinen yhteiskoulu, jonka liikunnanopettajana toimi vuosina 1961-1962 seiväshyppääjä Pentti Nikula.[H-Tala 1].

Tehtaan johtajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteinä[V-Annala 4] [H-Tala 2].

  • 1818–1839 Gustaf Georg Nordenswan, myös omistaja.
  • 1839–1854 Georg Nordenswan, G.G.N:n poika, jolle G.G.N. ja vaimonsa Anna Magdalena Indrén möivät Tervakosken tehtaat 23.9.1839.
  • 1854–1856 B. C. Stenius, myös omistaja 16.2.1854 alkaen. Tehtaan toiminimi oli 2.5.1851 alkaen 'Nordenswan & Stenius'.
  • 1856–1903 A. F. Wasenius, myös omistaja 22.8.1856 alkaen yhdessä Leonard Borgströmin kanssa, toiminimeksi 'A. Wasenius & L. Borgström'. Leonardin isä Henrik Borgström oli ollut Steniuksen lainan takaajana v.1854. Osakeyhtiölaki voimaan 1864 ja 15.10.1864 yhtiömuodoksi sovittiin osakeyhtiö nimeltään 'Terwakoski Ab'. Terwakoski Ab:n omistajina A.F. Wasenius, L. Borgström ja Otto A. Malm. Pietarsaaressa syntyneellä Frans Emil Humblella oli merkittävä asema Tervakosken johdossa vuodesta 1856 alkaen kuolemaansa 1886 saakka.
  • 1903–1928 Leonard Wasenius, Suomen Pankki tuli yhdeksi omistajaksi 31.4.1921 alkaen osakepääoman korotuksella. Suomen Pankki sai määräysvallan v.1926 ja Risto Rydistä tuli johtokunnan puheenjohtaja. Puheenjohtajina ovat toimineet mm. 1940-luvulla pääministeri Jukka Rangell, 1940 ja1950-luvuilla Sakari Tuomioja ja 1970-luvulla Mauno Koivisto.
  • 1928–1932 Wilhelm Stjernschantz oli tullut tehtaan isännöitsijäksi v.1919. Yhtiön nimeksi v.1928 'Tervakoski Oy'.
  • 1932–1939 B. O. A. Vitzthum von Eckstädt oli ollut Serlachius yhtymän myyntipäällikkö, syntyjään saksalainen. 1.9.1932 alkaen Tervakoski Oy ja G.A.Serlachius Oy sopivat että Serlachius Oy hoitaa Tervakosken tuotteiden myynnin sekä kotimaassa että ulkomailla.
  • 1939–1972 Bror Serlachius, kun oli sovittu että B.O.A.V. olisi Tervakoskella vain väliaikaisesti ja toimitusjohtajaksi tuli Bror Serlachius.
  • 1972–1983 Lauri V. Toikka
  • 1983-? Pekka Laine, joka oli ollut Uponorin tj ja Askon varatj. Tervakoski Oy siirtyi Enson omistukseen maaliskuussa 1986. Tervakoski fuusioitiin Ensoon ja Tervakoski Oy:lle jäi vain metsäalueet.
  • ?-1987 Pekka Piekkonen siirtyi Tervakosken tj:n paikalta Enson hienopaperiteollisuuden johtajaksi v.1987. 1.9.1992 perustettiin uudelleen Tervakoski Oy, joka sai Ensolta tuotantotilat ja työntekijät siirtyivät myös uuteen yhtiöön.
  • 1987-?
  • 1996-2002 Reino Panula, helmikuussa 1999 Tervakosken omistus siirtyi itävaltalaiselle perheyhtiö Trierenbergille (Trierenberg Holding AG).
  • 2002-2007 itävaltalainen Dominik Mindl, Reino Panula siirtyi Enson Varkauden tehtaiden johtajaksi. Omistussuvun järjestelyssä Tervakoski siirtyi T1 Paper Group AG:hen, jonka nimeksi tuli v.2006 'delfortgroup AG'.
  • 2007-2013 saksalainen Klaus Weitkämper.
  • 2013-? Ilkka Saarinen (myynti) ja itävaltalainen Andreas Rauscher (tuotanto ja tekniikka).

Tärkeitä teknisiä asiantuntijoita ja teknisiä johtajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteinä[V-Annala 5] [H-Tala 3].

  • Jacob Stolt tuli paperimestariksi vuonna 1820 Tampereen paperitehtaalta ja oli Tervakosken ensimmäinen teknillinen johtaja pari vuotta.
  • Erik Lindgren toimi esimiehenä vuosina 1823-1832.
  • A. Foenander toimi teknillisenä esimiehenä 1832 - ?.
  • Ruotsalainen Gabriel Berggren toimi teknillisenä johtajana 1842 - 1850-luvun alku.
  • Vuonna 1852 paperikoneen asennusta johti englantilainen insinööri Richard Bowery ja hän jäi teknilliseksi johtajaksi vuoteen 1859 saakka.
  • Englantilainen teknikko A. Wright jatkoi teknillisenä johtaja Boweryn jälkeen, mutta muutti takaisin Englantiin 1861.
  • Saksalainen C.G.Borchert toimi teknillisenä johtajana vain vuoden verran 1861-1862.
  • Saksalainen H. Teichert toimi vain puolisen vuotta 1863.
  • F.E.Humble sai myös teknisen puolen johtajuuden v.1863 apunaan saksalaiset A. Stabler, v.1866 alkaen Schliephake ja vuosina 1869-1876 Carl Bollmann.
  • Ruotsalainen insinööri Karl Henrik Westerlund aloitti v.1876 teknillisenä johtajana ja hän siirtyi Tervakosken isännöitsijäksi v. 1901, erosi 1907 ja muutti Ruotsiin.
  • 1904 Tervakoski haki Ruotsista 2-3 käsinvalmistustaitoista ammattimiestä, jotta käsinvalmistustaito saadaan elpymään.
  • 1907 aloitti koneinsinööri Victor Degerman Haapakoskelta Westerlundin paikalla ja teknillisenä johtajana insinööri Johannes Andersin.
  • 1921 aloitti teknillisenä johtajana englantilainen insinööri J.W. Barritt, joka matkusti v.1931 Italian Fiumeen insinööri Rudolf Nofzin luokse saamaan teknisiä parannusehdotuksia. Johtokunta hyväksyi 27.8.1931 tehtaan teknisen uudistamisen, jotka Mäntän paperitehtaan johtaja Göstä Serlachius laittoi liikkeelle. Barritt erosi v.1933.
  • Teknillisenä johtajana oli vuosina 1933-1935 puolalaissyntyinen insinööri Emil Komorzynski.
  • Suomalainen insinööri Fjalar Moring aloitti v.1935 teknisenä johtajana. Tehtaan uudistukset tehtiin vuosina 1934-1937. Moring jäi eläkkeelle v.1968.
  • Lauri Toikka toimi teknisenä johtajana vuosina 1968-1972.

Rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosken partaalla sijaitsevat tiiliset tehdasrakennukset on rakennettu useassa eri vaiheessa. Oktogonin muotoinen käsipaperiosasto vuodelta 1875 on rakennuksista vanhin. Vanhan paperitehtaan on suunnitellut 1920-luvulla rakennusmestari K. J. Ahlskog.

Tervajoen länsirannalla sijaitsevat yhtiön konttorirakennukset rajaavat tehdasaluetta Tervakosken liikekeskustan suuntaan. Tehdasalueen eteläpuolella sijaitsevat puiset työväen asuinrakennukset, joista valtaosa on 1900-luvun ensi vuosilta. Niiden lähellä sijaitsee Lepolan vanhustentaloryhmä, jossa kolme vanhinta rakennusta vuodelta 1935 ovat arkkitehti Jarl Eklundin ja kaksi rakennusta vuodelta 1945 arkkitehti Heimo Kautosen piirtämiä. Jokirannassa on arkkitehti Ricardo Björnbergin piirtämä työnjohtajien asuintalo Pomola vuodelta 1900. Entinen kansakoulu on vuodelta 1891. Vanhan tehdaskylän kaakkoispuolella sijaitsee yhtenäinen omakotialue, joka on rakentunut 1940-luvulta lähtien. Alasjärven rannalla on uusrenessanssityylinen puuhuvila Suruton 1880-luvulta. Sitä on muutettu myöhemmissä korjauksissa. Tervakosken teollisuusmiljööseen liittyvät lisäksi Tervakosken kartanoalue ja Pikkukirkko.

Tehtaan paperikoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Suomen markoissa käytetty "markkapaperi" valmistettiin Tervakoskella koko rahayksikön olemassaoloajan. Euroissa käytettävää setelipaperia ei Tervakoskella valmisteta. Tervakoski valmistaa edelleen passeissa käytettävää paperia, muita varmuuspapereita ja shekkipaperia paperikoneella PK3. Tervakosken paperitehdas on ainoa paperitehdas Suomessa, joka käyttää erikoispapereissa pellava- ja puuvillakuituja.

Nykyiset koneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti Muuta
Paperikone PK3 Banning&Seybold,[H-Tala 4]. / F.H.Banning&Setz[H-Tala 5]. Saksa, Düren. (Talan kirjassa kaksi hieman erilaista valmistajan nimeä.) 1905—(uusittu vuosina 1972, 1990 ja 2013) Tasoviira + nostosylinteri 1 550 mm, 1,8m.[H-Tala 6]. ? 85 m/min / 65 m/min 1 400 t/a, Varmuus- ja vesileimallinen erikoispaperi kuten Linen Bank, Tervakoski ja Terreus Suomen vanhin tuotantokäytössä oleva paperikone. Kone muutettu arvopaperikoneeksi vuonna 1972, haspeliosa korvattu Spooner-leijukuivaimella vuonna 1990. Ei keskeytymättömässä tuotannossa.
Paperikone PK8 Ahlström/Karhula 1953—(uusittu vuonna 1996) Tasoviira + yläviirayksikkö 3 150 mm ? 500 m/min 34 100 t/a, Irroke-, kaapeli-, varmuus- ja tarran taustapaperit ?
Paperikone PK11 Ahlström / Karhula 1967—(uusittu vuosina 2000, 2002 ja 2013) Tasoviira 3 450 mm ? 550 m/min 24 100 t/a, Savuke-, suodatin- ja ohuet painopaperit (tippipaperi), aiemmin kondensaattoripaperi Vuonna 2013 SpeedSizer leijukuivaimella ja uusi kalanteriyksikkö.
Paperikone PK12 Valmet 1975— (uusittu vuosina 1985, 2003 ja 2010) Voith Duo-Former 4 500 mm ? 1100

m/min

56 800 t/a, Ohut painopaperi (ohkopaperi) 28 g/m2 (raamattupaperi), kondensaattoripaperi vuoteen 1985 ?
Koepaperikone PK2 Turengin sokeritehdas 1960— Tasoviira + egutööri 500 mm ? ? ? Rakennettu kokonaan Turengin sokeritehtaalla.

Entiset koneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti Muuta
Paperikone PK0 (PK nolla) Bryan Donkin & Co., Englanti, Bermondsey[V-Annala 6]. Tasoviira ? ? ? ? Englannista matkalla ollut laiva haaksirikkoutui Skånen rannikolla syksyllä 1850 ja Tervakoskelle tilattu PK upposi meren pohjaan.[V-Annala 7].
Paperikone PK1 (vanha) tai PKI Bryan Donkin & Co. 1853—1863 Tasoviira 66 tuumaa / 1,7m (tuukinleveys).[V-Annala 8]. ? 20 - 75 jalkaa minuutissa.[V-Annala 9]. ? Samanlainen kuin PK0, tilattiin PK0:n vakuutusrahoilla. Tuhoutui tulipalossa 4.12.1863.[V-Annala 10]. Halli purettu.
Paperikone PK2 tai PKII Bryan Donkin & Co. 1864—21.5.1950, uusittu vuonna 1897 Tasoviira 1,5 - 1,7m. 25 - 30 m/min.[H-Tala 7]. ? ? Sijaitsi samassa hallissa PKI:n kanssa. Poistettu. Halli purettu.
Paperikone PK1 uusi tai PKI Bryan Donkin & Co. 1868—1970 (uusittu vuosina 1898 ja 1951) Tasoviira ? ? ? Hienopaperi/Ohkopaperi Sijaitsi samassa hallissa PKII:n kanssa. Poistettu. Halli purettu.
Paperikone PK4 Maschinenfabrik zum Bruderhaus, Saksa.[H-Tala 8]. 1934—2010 (uusittu vuonna 2002) Tasoviira 2 200 mm ? 420 m/min 5 700 t/a, Savukepaperi 20-25 g/m2 (aiemmin vesileimalliset arkistopaperit, kondensaattoripaperit) Suljettu vuonna 2010.[4] Kone varastoituna paikoilleen.
Paperikone PK5 Füllnerwek GmbH, Saksa.[H-Tala 9]. 1937—1985 Tasoviira 2 100 mm ? ? Kondensaattoripaperi Poistettu 1985.[H-Tala 10]. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK6 Ahlström/Karhula/KMW 20.7.1948—n.1985.[H-Tala 11]. Tasoviira 2 200 mm ? ? Hienopaperi Ensimmäinen Suomessa valmistettu hienopaperikone ja ensimmäinen sodan jälkeen Suomessa suunniteltu, valmistettu, toimitettu ja käyntiin saatettu paperikone. Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK7 Ahlström /Karhula 1951—n.1985.[H-Tala 12]. Tasoviira 3 000 mm ? ? Hienopaperi Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK9 Ahlström / Karhula 1961—1988.[H-Tala 13]. Tasoviira 3 450 mm ? ? ? Poistettu. Halli muussa käytössä.
Paperikone PK10 Ahlström/Karhula 1962—1991 Tasoviira 3 450 mm ? ? ? Poistettu. Halli muussa käytössä.

Lisäksi tehtaalla on käytössä superkalanteri SC16. Vuonna 2003 toteutettiin Roll 2003-projekti, jossa uusittiin pituusleikkuria. Lisäksi tehtaalla valmistetaan käsipaperia. Koekoneella PK2 tehdään tutkimustyötä myös muille paperinvalmistajille.

Savukepaperia tuottava paperikone 4 suljettiin 2010. Yhteistoimintaneuvotteluissa lopetettiin 56 työsuhdetta kaikkiaan noin 400 työntekijän tehtaasta. Muiden ohuiden painopapereiden tuotantoon investoitiin noin 10 000 000 €.[5]

Tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Linen Bank, Terreus ja Tervakoski vesileima-toimistopaperit (PK3)
  • Irrokepaperi (PK8)
  • Kaapelieristepaperit (PK8)
  • Tippipaperi (PK11)
  • Ohkopainopaperi (PK12)

Suomen Naton liittymisasiakirja on painettu Tervakoski Oy:ssä käsintehdylle paperille. Tämä käsintehty paperi on vuodelta 1989 ja liittymisasiakirja on allekirjoitettu 4. huhtikuuta 2023.[6]

Setelipaperi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Pankki oli saanut setelianto-oikeuden jo vuonna 1811, kuitenkin rajoittuen vain pieniin seteleihin. Ensimmäinen erä setelipapereita ostettiin v.1812 Pietarista, v.1816 setelipaperia ostettiin Tampereen paperitehtaasta. Suomen Pankin ensimmäiset setelit painettiin Turussa Frenckell & Sonin kirjapainossa, josta painatus siirtyi Helsinkiin Jacob Sumeliuksen kirjapainoon kun Suomen Pankkikin siirtyi vuonna 1819. Setelien painatus siirtyi 1822 kuitenkin Pietariin. Vuonna 1857 valtiovaraintoimituskunta kysyi Tervakosken tehtaalta mahdollisuutta valmistaa setelipaperia, ja Tervakosken paperi kelpasi kolmen ruplan seteleihin. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahayksikön, markan. Suomen Pankki sai oikeuden 1, 3, 12, 20, 40 ja 100 markan seteleihin. Helsinkiläisessä F. Liewendalin kivipainossa oli painettu valtionobligaatioita v.1859 Tervakoskella tehdyille värjätyille papereille. Liewendal sai 1 ja 3 markan setelien alkupainatuksen Tervakosken paperille, painatukset valmistuivat toukokuussa 1860 ja Suomen Pankissa tehtiin loppupainatus, jossa lisättiin setelinumerot ja valkoleimat. Setelien alkupainatus siirtyi 1863 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon, jossa painatusta johti saksalainen F.F.C. Tilgman. Tilgman perusti oman kivipainon 1869, jonne siirtyi setelien painatus. Setelipaperi oli ostettu pääsääntöisesti Tervakoskelta, pieniä eriä on ostettu Tampereen paperitehtaasta mm. vuonna 1867. Suomen Yhdyspankki myös painoi omia seteleitä, joihin pankki tilasi Tervakoskelta v.1866 setelipaperia. Vuonna 1875 Tervakosken tehtaat eivät pystyneet valmistamaan kelvollista setelipaperia koneellisesti ja kun käsinvalmistustaito oli jo kerennyt hävitä niin Suomen Pankki hankki setelipaperit Ruotsin keskuspankin paperitehtaasta (Riksbankens Pappersbruk, 'Tumba'). Setelit painettiin Tanskassa. Tervakosken tärkeitä tuotteita olivat paino-, tapetti-, konsepti- ja kirjoituspaperi ja setelipaperi oli ollut pienemmässä osassa tuotantoa.[V-Annala 11]. Savukepaperi oli saanut tärkeän aseman 1860-luvulta alkaen ja sen seuralaisena alettiin myös tekemään vähäisemmässä määrin silkkipaperia.[V-Annala 12].

Suomen Pankki hankki oman setelipainon vuonna 1886, painossa oli asiantuntijana ja johtajana F.F.C. Tilgman. Näytteitä setelipaperiin tilattiin kolmelta tehtaalta; saksalainen Carl Schleicher & Schüll, ruotsalainen Tumba ja Tervakoski, joista toimittajaksi valittiin Tervakoski. Tervakoskelta vaadittiin sitoumus, että se korvaa kaikki mahdolliset setelipaperin väärinkäytökset siltä ajalta kun paperi on Tervekosken hallussa. Alussa vuonna 1887 Tervakosken toimittama paperin laatu oli epätasaista ja painatuksessa tuli paljon hylkypaperia. Hylkypaperin osuus oli painatustyön varsinaisessa alussa vuonna 1888 19%, seuraavana vuonna hylkyprosentti oli 3,5% ja vuonna 1890 3%, tuolloin painettiin viiden ja kymmenen markan seteleitä. Vuonna 1890 Suomen Pankki alkoi painamaan myös 500 markan seteleitä, johon paperi hankittiin Tumban tehtaalta. Paperiin ei oltu täysin tyytyväisiä, mutta sitä kuitenkin käytettiin 50, 100 sekä 500 markan seteleihin. Tervakosken paperi kelpasi vain 5, 10 ja 20 markan seteleihin. 1890-luvulla väärennösten estämiseksi Wienissä alettiin painaa seteleitä uudella painomenetelmällä lontoolaisen Bradbury Wilkinson & Co:n toimesta, jolla oli menetelmään käyttöoikeus. Suomen Pankki sai Wienistä kaikki setelit etusivupainatuksilla ja takasivut numeroineen painettiin Suomessa. Näin Tervakoski menetti setelipaperin teon. Virallisesta paperista oli annettu asetus 8.3.1889, siinä määrättiin säilytettävien asiakirjojen ainoaksi hyväksytyksi paperiksi virallinen paperi. Tervakoski sai virallisen paperin markkinat kokonaan itselleen 1890-luvun lopussa. Aiemmin virallista paperia oli valmistanut myös Frenckellin tehdas Tampereella. Virallisessa paperissa tuli olla Suomen vaakunallinen vesileima, sekä valmistajan nimi ja vuosi.[V-Annala 13].

Vuonna 1904 Tervakoskelle tuli ruotsalaisia mestareita opastamaan käsintehtyyn paperin tekoon, kun sen taito oli hävinnyt Tervakoskella. Tämä uudelleen hankittu taito auttoi myöhemmin setelipaperin tekoon.[H-Tala 14]. Ensimmäinen maailmansota toi setelipaperin valmistuksen takaisin Tervakoskelle, suurempiarvoisempien setelien paperi tehtiin käsityömaisesti ja pienempiarvoiset koneellisesti Tervakoskella. Tervakosken tehtaan kyky valmistaa hyviä setelipapereita sai huomiota Suomen Pankissa, joka saikin määräysvallan tehtaassa vuonna 1926, ja Risto Ryti oli johtokunnan puheenjohtaja. Myöhemmin Suomen Pankki sai myös osake-enemmistön. Nimi muutettiin vuonna 1928 Tervakoski Osakeyhtiöksi.[V-Annala 14]. Setelipaperin tuotanto loppui tammikuussa 2002, jolloin Suomi siirtyi eurojen käyttöön.[H-Tala 15].

Savuke- ja kondensaattoripaperit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervakosken tehtaan tuotantoon kuuluivat myös savuke- ja kondesaattoripaperi, jonka kysyntä kasvoi kun kehittyvä radiotekniikka alkoi tarvitsemaan kooltaan pieniä kondensaattoreita suuria määriä ensimmäisen maailman sodan jälkeisenä aikana. Toinen kondensaattoreiden käyttökohde oli sähköverkot, joissa kooltaan isoja kondensaattoreita käytettiin vaiheensiirtäjinä. Ensimmäinen luetteloitu kondensaattoripaperi on vuodelta 1921, jolloin sitä tehtiin 5000 kg, vuonna 1935 tuotettiin 90 000 kg.[V-Annala 15]. 1950-luvun alussa tehtiin pääosin paperia elektrolyyttikondensaattoreihin ja muutamaa vuotta myöhemmin myös metallikondensaattoripaperista tuli merkittävä tuote.[H-Tala 16]. Vuonna 1948 savukepaperien tuotanto oli 893 tonnia / 155,8 milj.markkaa ja kondensaattoripaperien 468 tonnia / 105,7 milj.markkaa, kun Tervakosken tehtaan koko tuotanto oli tuolloin 2 417 tonnia / 446,1 milj.markkaa.[V-Annala 16]. Kondensaattoripaperi nousi ykköstuotteeksi 1950-luvun alussa, kun se ohitti savukepaperin. Savukepaperi oli ollut Tervakosken suurin tuote 1860-luvulta alkaen.[H-Tala 17]. Kondensaattoripaperin kysyntä alkoi vähenemään 1980-luvulla, kun muovipohjaiset tuotteet tulivat markkinoille.[H-Tala 18]. Savukepaperin tuotanto loppui vuonna 2009.[H-Tala 19]. Vuodesta 2007 alkaen ohkopainopaperit ja tippipaperit olivat suurimpia tuotteita, leivinpaperi sekä hampurilaisten käärinpaperi tulivat Tervakosken tärkeiksi tuotteiksi 2009 alkaen. Sähköeristepaperit ja design-paperit kuuluivat myös Tervakosken tuotteisiin v. 2007.[H-Tala 20].


Voimalaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaalla on oma voimalaitos, joka tuottaa tehtaan tarvitseman lämpöenergian ja osan sähköenergiasta. Voimalaitoksella on kolme kattilaa. Pääpolttoaineena on maakaasu. Lisäksi käytetään raskasta polttoöljyä varalla ja huippukulutuksen aikana

  • Kattila K1 Warko 35 t/h, Käyttöönottovuosi: 1972/1986, Teho: 30 MW, Poltin: Unigas 1500/W1500
  • Kattila K2 Termoflow HTV 50, Käyttöönottovuosi: 1988, Teho: 44 MW, Poltin: Oilon TP 31.5 D
  • Kattila K3 Babcock & Wilcox säteilykattila 45, Käyttöönottovuosi: 1963/1996, Teho: 49 MW, Poltin: DNJ 36

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tervakoski Oy, Delfort Group
  2. ↑ a b c d e Tervakoski Oy - ei mikään tavallinen paperitehdas (Arkistoitu – Internet Archive), Kenttälaitesanomat
  3. ↑ Kernaalanjärven kalan käyttöön rajoituksia PCB:n takia Yle Uutiset. Viitattu 26.9.2016.
  4. ↑ Mtv3
  5. ↑ Kauppalehti.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Hämeen Sanomat-lehti, 6.4.2023, sivu 10.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 77-78.
  2. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 151.
  3. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 260-265.
  4. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 58, 69, 70, 78, 89, 90, 116, 123, 211, 235, 242, 249, 260, 264, 281.
  5. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 59, 61, 71, 111, 113, 114, 142, 164, 202, 218, 222, 230, 265, 266.
  6. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 80.
  7. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 80.
  8. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 120.
  9. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 120.
  10. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 157.
  11. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 103-106.
  12. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 133-144.
  13. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 170-174.
  14. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 238-250.
  15. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivut 275-279.
  16. ↑ Annala, Vilho: ”Tervakosken paperitehtaan historia.”, 1950, sivu 312.
  1. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 121.
  2. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivut 93, 123, 134, 146, 153, 157, 163, 164, 167, 170.
  3. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivut 123.
  4. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 49.
  5. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 179.
  6. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 179.
  7. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivut 38-39.
  8. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 78.
  9. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 78.
  10. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 78.
  11. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 107.
  12. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 107.
  13. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 107.
  14. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 49.
  15. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 161.
  16. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 115.
  17. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivut 113, 176.
  18. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 147.
  19. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 169.
  20. ↑ Tala, Henrik: ”200 Tervakosken paperitehdas”. Tervakoski Oy, 2018, ISBN 978-951-98496-2-1, sivu 170.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Delfort Group, Tervakosken paperitehdas (Arkistoitu – Internet Archive)
  • V. Annala. Tervakosken paperitehtaan historia. Helsinki 1950. 379 s.
  • H. Ström. Tervakoski Osakeyhtiö 1818–1968. Helsinki 1968. 106 s.
  • Tervakoski Paper Mills. Helsinki 1955.
  • Nykänen, Panu & Paulapuro, Hannu (2005) Telan ympäri - Vuosisata suomalaista paperikone- ja paperinvalmistustekniikkaa. Tekniikan Historian Seura THS ry. Helsinki
  • Yhtiöhistoriaa Pörssitiedossa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tervakosken_paperitehdas&oldid=22746316”