Taivaasta
| Taivaasta | |||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Περί ουρανού | |||||||||||||||||||||||
 Teoksen ensimmäinen sivu Immanuel Bekkerin laitoksesta vuodelta 1837. |
|||||||||||||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||||||||||||
Taivaasta (m.kreik. Περί ουρανού, Peri ouranou; lat. De caelo tai De caelo et mundo) on Aristoteleen kirjoittama kosmologiaa käsittelevä teos. Se sisältää hänen tähtitiedettä koskevat teoriansa. Teos käsittelee myös klassisia alkuaineita ja niiden liikkeitä sekä painovoimaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taivaasta on Aristoteleen teosten joukossa suhteellisen varhainen. Teos voidaan nähdä Aristoteleen vastauksena Platonin luonnontieteelliselle dialogille Timaios, ja se on ilmeisesti kirjoitettu suhteellisen pian Timaioksen jälkeen. Aristoteles piti Platonin esitystä epätieteellisenä ja halusi esittää maailmankaikkeuden toiminnasta oman tieteellisemmän teoriansa.[1]
Aristoteles hyödynsi teoksessaan oman aikansa tähtitieteellisiä teorioita. Teos oli Aristoteleen muiden luonnontieteellisten teosten tavoin merkittävä perusta keskiajan skolastiikalle ja luonnontieteelle 1600-luvulle ja uuden ajan tieteeseen saakka.[1][2]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taivaasta käsittää neljä kirjaa. Teos käsittelee koko maailmankaikkeutta, mukaan lukien tähtien piiri, tähtien ja Kuun välinen alue, sekä Kuun alapuolinen maailma, mukaan lukien Maa. Teoksen kreikankielisen nimen ”taivas”, ouranos (οὐρανός), kattaa kaikki nämä alueet.[1]
Aristoteles katsoi, että maailmankaikkeus on ikuinen. Tässä hän asettui sitä Platonin näkemystä vastaan, että kaikkeus oli luotu.[1] Aristoteleen mukaan taivaankappaleet ovat kaikkein täydellisimpiä kappaleita tai substansseja, ja niiden liikkeitä ohjaavat erilaiset periaatteet kuin Kuun alapuolisia kappaleita. Viimeksi mainitut koostuvat yhdestä tai kaikista neljästä alkuaineesta (maa, vesi, ilma, tuli) ja ovat katoavia. Taivaankappaleet puolestaan koostuvat viidennestä alkuaineesta, katoamattomasta eetteristä, joten ne eivät ole syntymisen ja häviämisen kohteena. Näin olleen niiden liikkeet ovat ikuisia ja täydellisiä, ja ainoa ikuinen ja täydellinen liike on ympyränmuotoinen liike, joka päinvastoin kuin maanpäälliset ylös ja alas suuntautuvat liikkeet voi kestää ikuisesti samanlaisena. Tällainen liike on juuri eetterin luonnon mukaista.[1][3]
Kuten substanssit, myös taivaankappaleet koostuvat materiasta (eetteristä) ja muodosta. Vaikuttaa siltä, kuin Aristoteles olisi pitänyt niitä elävinä olentoina, joilla on järjellinen sielu muotonaan. Aristoteleen kuvaus ei kuitenkaan Platonin esityksen tavoin pidä sisällään maailmansielua.[3][1] Teos käsittelee myös aristoteelista painovoimateoriaa, jonka mukaan kaikilla alkuaineilla on luonnollinen paikka ja liikesuunta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Bowen, Alan C. & Wildberg, Christian: ”Introduction”. Teoksessa Bowen, Alan C. & Wildberg, Christian (toim.): New Perspectives on Aristotle’s De Caelo, s. 1–7. (Volume 117 of Philosophia Antiqua) BRILL, 2009. ISBN 9004173765 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Roos, Anna Marie Eleanor: The Salt of the Earth: Natural Philosophy, Medicine, and Chymistry in England, 1650–1750, s. 10. (Volume 3 of History of science and medicine library / History of science and medicine library) Brill, 2007. ISBN 9004161767 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Aristoteles: Taivaasta I–III.
- ↑ Aristoteles: Taivaasta IV.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aristoteles: Taivaasta. Teoksessa Aristoteles: Taivaasta. Syntymisestä ja häviämisestä. ((De caelo; De generatione et corruptione.) Suomennokset Tuija Jatakari, Petri Pohjanlehto. Selitykset Taneli Kukkonen. Teokset 4) Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-872-9
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aristotle: On the Heavens. Teoksessa Aristotle’s Works. (Volume VI. Loeb Classical Library 338) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99372-1 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
- Aristotle: Du ciel. ((De Caelo). Käännös Paul Moraux) Paris: Les Belles lettres (Collection Budé), 1965. Kreikankielinen alkuteksti ja ranskankielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bowen, Alan C. & Wildberg, Christian (toim.): New Perspectives on Aristotle’s De Caelo. (Volume 117 of Philosophia Antiqua) Brill, 2009. ISBN 9004173765
- Elders, Leo: Aristotle’s Cosmology: A Commentary on the De Caelo. Assen, Netherlands: Van Gorcum, 1966.
- Peter of Auvergne & Galle, Griet (toim.): Peter of Auvergne, Questions on Aristotle’s De caelo: a critical edition with an interpretative essay. (Ancient & Medieval Philosophy, De Wulf-Mansion Centre, Series I, 29) Leuven University Press, 2003. ISBN 9058673227 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aristotle: On the Heavens (Arkistoitu – Internet Archive), käännös by J. L. Stocks (englanniksi)