Tipi (teltta)
Tipi [1] eli tiipii[2][3] oli perinteisesti Suurilla tasangoilla elävien intiaanien käyttämä, alun perin biisonin nahoista rakennettu teltta. Se oli kehitetty vastaamaan lähinnä vaeltavaa elämää viettäneiden metsästäjä-keräilijöiden tarpeita. Stereotypioissa kaikkien Pohjois-Amerikan intiaanien otaksutaan asuneen tipeissä, vaikka metsäalueen kansojen maja oli todellisuudessa paljon alkeellisempi wigwam.
Tipi-termi tulee lakotankielen sanasta thi pi, joka tarkoittaa ”he asuvat”. Sana yleistyi tarkoittamaan kaikkien tasankointiaanien käytössä ollutta telttatyyppiä.[4] Tasankojen tipit olivat ulkonäöltään vaikuttavampia kuin saamelaisten kodat tai siperialaisten käytössä olleet vastaavat asumukset.[5]
Nykyään tipit ovat vanhan tasankojen heimokulttuurin tärkeitä symboleita. Ne muistuttavat Amerikan tasankointiaanien rikkaasta elämäntavasta ja jakavat tietoa tipin rakentamisesta ja maalaamisesta.[6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tipin tarkka alkuperä on tuntematon, mutta ilmeisesti sen esi-astetta on käytetty jo varhain 1000-luvulla. Ensimmäinen eurooppalaisten kuvaus tipistä on vuodelta 1598, jolloin espanjalaisen tutkimusmatkailija Juan de Oñaten retkikunta tapasi intiaaneja eteläisillä tasangoilla. Kuvauksen mukaan nahoista tehdyt teltat olivat punaisia ja valkoisia. Espanjalaiset ihailivat muokattuja biisoninnahkoja, jotka säilyttivät pehmeytensä kastuttuaankin.[4] Nämä tipit kuvattiin melko pienikokoisiksi, jos niitä vertasi myöhemmän ajan vastaaviin asumuksiin. Tipin kehitys lienee hevosten saapumisen ohella ollut tärkein tekijä, joka johti tasankointiaanien paimentolaisuuteen 1700-luvun aikana.[7]
Alkuperäinen tipi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päällyksen tekeminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tipien valmistelusta, pystyttämisestä ja purkamisesta vastasivat naiset, ja heitä pidettiin yleisesti asumusten omistajina. Cheyenneillä ja arapahoilla oli ompeluseuroja, jotka erikoistuivat tipiden tekoon.[8] Alun perin tipien päällys tehtiin aivoparkitusta biisoninnahasta, myöhempinä aikoina purjekankaasta, palttinasta tai pellavakankaasta. Peitteiden painavuuden vuoksi yhteistyö oli välttämätöntä, ja samalla pystyi hoitamaan sosiaalista kanssakäymistä. Kun yksi tipi oli ommeltu, siirryttiin uuden kohteen pariin. Tipien omistajat maksoivat työstä pitojen muodossa. Kun aikansa palvellut tipin biisonipeite poistettiin käytöstä tummumisen vuoksi, se leikeltiin mokkasiininahoiksi.[9]
Pystyttäminen ja rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tipin rakentamisen ensimmäinen vaihe oli pystyttää kolme tai neljä riittävän tukevaa salkoa toisiaan vasten ja sitoa ne yhteen yläosastaan. Loput 14–30 salkoa lisättiin tukemaan rakennelmaa niin, että ne olivat yhtä kaukana toisistaan. Rakennusmateriaalina käytettiin kontortamäntyä. Jos sitä ei ollut saatavilla turvauduttiin keltamäntyyn tai kanadanlehtikuuseen.[6] Näin muodostunut kartion muotoinen kehys päällystettiin katteella. Päällys vedettiin yhteen oviaukon yläpuolelta ja sen päät yhdistettiin kiinnitystikuilla tai kiiloilla.[10]
Keskikokoisen perhekäytössä olleen varhaisen tipin läpimitta ja korkeus olivat noin 4,5 metriä.[8] Tällaisen asumuksen peitteeksi riitti kahdeksan biisoninnahkaa. Hevosten mukana tullut tasankokulttuurin vaurastuminen lisäsi huomattavasti tipien kokoa. Mustajalkojen ja crow'tten tipit vaativat jopa 20 biisonintaljaa peittämään yli 8 metriä pitkien salkopuiden muodostaman kehikon.[7] Tasankojen kukoistuskauden ollessa suurimmillaan pystytettiin yli 10 metriä korkeita tipiä uskonnollisia tilaisuuksia varten. Tipien takaosa rakennettiin yleensä vallitsevaa länsituulta kohti, jolloin oviaukko osoitti itään. Laaja pohja ja viistot seinät antoivat tarvittavan tukevuuden tuulenpuuskia vastaan.[7]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasankojen paimentolaiskansat asuivat tipeissä läpi vuoden. Heille tipi on kodin lisäksi pyhättö. Tipin lattia edusti maata, seinät taivasta ja tukisalot polkuja, jotka veivät henkien maailmaan. Suoraan tulisijan takana oleva pieni paljas alue oli alttari, jota käytettiin rituaalien yhteydessä. Alttarilla poltettiin eri kasveista koostuvia suitsukkeita henkien kunniaksi.[11]
Preeriavyöhykkeen puolittaiset maanviljelijät kuten arikarat ja omahat käyttivät tipiä vain kesäisillä metsästysmatkoillaan. Myös monet Kalliovuorten heimot siirtyivät kausittaisten tipien käyttäjiksi siirtyessään Montanan tasangoille biisoninpyyntiin.[12]
Tipeille ominaista olivat savuaukon molemmin puolin sijaitsevat ”savuläpät”, jotka erottivat sen muista yleismaailmallisista kartion muotoisista asumuksista. Läppiä voitiin liikutella tuulen mukaan niin, että teltan yläosaan saatiin hyvä veto savulle. Tämän ansiosta sisätiloissa oleskelevat ihmiset voivat tehdä ruokaa ja lämmitellä avotulen lämmössä.[13] Makuualustoinaan intiaanit käyttivät eri eläinten nahkoja. Joillakin heimoilla oli käytössään myös pajuista punottu selkätuki, jota hyödynnettiin nukkuessa. Arapahot käyttivät erillistä matalaa makuualustaa.[5]
Sateella tipin avonaisen yläosan salkojen päälle asetettiin nahasta tehty suoja. Tasankojen intiaanit käyttivät tähän tarkoitukseen nahkaista ”härkävenettä” (bullboat).[14] Myrskyn aikana tipit ankkuroitiin sisäpuolelta yhdellä tai useammalla nahkaliealla, jotka nostettiin ylös salkojen yhtymäkohtaan ja kiinnitettiin maahan tappien avulla. Jos tipi oli erityisen iso, se ankkuroitiin myös ulkopuolelta.[8]
Maalaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monet tipit koristeltiin erilaisin symbolein ja kuvin. Maalaukset tehtiin nahkaan tai kankaaseen ennen asumuksen pystyttämistä. Kuvissa esiintyi oikeita ja mytologisia eläimiä, joilla oli uskonnollinen merkitys.[13] Maalaukset saattoivat kertoa myös henkilökohtaisista menestyksistä tai heimon voitokkaista taisteluista. Lakotat olivat mieltyneet geometristen ja realististen kuvien käyttöön. Kiowat ja mustajalat olivat erityisen tunnettuja maalatuista tipeistään.[6]
Joillakin heimoilla oli tipien maalauksiin erikoistuneita ryhmiä. Värien hankkiminen oli oma liiketoimensa, ja niitä kerättiin maaperästä tai hankittiin kaupankäynnillä. Maalaukseen käytetyt kynät oli tehty biisoninluista, jotka olivat niin huokosia, että väri voitiin imeyttää niihin.[15]
Tipin purku ja muuttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| ” |
Ennalta ilmoitettuun aikaan päällikön teltta alkaa lepattaa tuulessa, kun osa saloista on otettu pois sen alta. Tämä on merkki ja preerialle pystytetyt muut tipit alkavat huojua tuulessa. Seuraavan minuutin aikana kaikki ovat litteinä maassa valmiina pakattavaksi hevosten tai koirien vetämiin purilaisiin. |
” |
– Taidemaalari George Catlin lakotaleirin nopeasta purkamisesta.[16] | ||
Tipien purkamisen helppous mahdollisti nopean siirtymisen paikasta toiseen. Muutto saattoi tapahtua biisonien perässä tai vihollisen uhan alla.[17] Salkopuut ja muut rakennustarpeet kuljetettiin koirien tai hevosten vetämissä purilaissa, joiden vetäminen oli vaivatonta erityyppisissä maastoissa. Jos purilaita ei ollut valmiina ne tehtiin salkopuista.[18]
Moderni tipi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tipin uusi tuleminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasankointiaanien kulttuurin tuhoutuminen 1800-luvun lopulla johti tipien käytön jyrkkään vähenemiseen. Seuraavan vuosisadan alussa amerikkalainen kirjailija Ernest Thompson Seton elvytti tipi-perinnettä partiopoikaliikkeen keskuudessa. Setonin opit levisivät myös Amerikan ulkopuolelle ja ensimmäinen eurooppalainen tipii-leiri pystytettiin Itävalta-Unkariin 1913.[19]
Varsinaiseksi modernin tipin isäksi voidaan kutsua kirjailija Reginald Laubinia, jonka teos The Indian Tipi (1957) antoi standaarit ja mitat nykyaikaiselle tipille. Vaikka Laubinin tiedot perustuivat vanhanajan tipiin, niin hänen tarkat kuvauksensa tekivät sen rakentamisesta ja yksityiskohtien suunnittelusta paljon helpompaa. Samalla tipin muoto muuttui pyöreästä ovaaliin.[20] 1960-luvun hippiliike ja seuraavina vuosikymmeninä yleistyneet pow-wow-tilaisuudet lisäsivät tipin suosiota.[21]
Verhoilu ja lämmitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Modernissa tipissä pyritään sisäverhoilun (kastevaatteen) avulla varmistamaan vedoton kulku korvausilmalle. Materiaaleina käytetään lähinnä kangasta tai erilaisia synteettisia valmisteita. Kastevaate on lähtöisin lakotojen kulttuurista, jossa se tunnettiin nimellä ozan.[22] Se muodostuu tipin tukisalkoihin kiinnitettävästä verhosta, joka on kiristetty yläosastaan ja on noin metrin korkuinen. Kastevaate asetetaan tiiviisti maata vasten niin, että ulommaisen katteen alta tuleva ulkoilma jää sen taakse. Verhoilu pitää sisätilojen kosteuden loitolla ja mahdollistaa vakaan ilmavirran tulelle ja tipissä olijoille. Kastevaatteen yläreunan ohitettunaan ilmavirta kuljettaa nuotion palokaasuja sisältävän ilman mukaansa tipiin yläosan savuaukkoon. Näin saadaan sisätilan alaosaan riittävän puhdas ilmatila. Tipin savuläpät suunnataan aina tuulen myötäsuuntaan, ja näin ne aiheuttavat alipaineisen tilan savuaukon kohdalle. Tämä tehostaa savun poistumista hyvin kevyelläkin tuulella.[23]
Tipien verhoilu toimii myös hyvänä eristeenä, joka pitää asumuksen kesäisin viileänä ja talvisin lämpimänä.[24] Makuualusta on tipin ilmanvaidon kannalta tärkeää rakentaa huolellisesti. Joskus makuualustojen alle rakennetaan risupohja, jonka päälle lisätään havuista tehty tasainen kerros. Havutuksen päälle asetetaan nahkavuodat ja niiden päälle taitetaan kastevaatteen alareuna. Usein alustana käytetään vanhoja mattoja, ryijyjä ja synteettisiä muovipressuja.[25] Kastevaatteen ja ulkokatteen välistä tyhjää tilaa käytetään säilytystilana ruokia ja muita tarvikkeita varten.[26]
Modernit tipikylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykypäivän suurimpana tipi-tapahtumana pidetään Montanassa vuosittain järjestettäviä crow-intiaanien markkinoita (Crow fair). Elokuisin pidettävässä ja viikon kestävässä kokoontumisessa on käytössä yli tuhat tipiä. Vastaavia, joskin mittasuhteiltaan hieman pienempiä kokoontumisia, järjestetään myös useissa muissa Yhdysvaltain osavaltioissa.[27]
Euroopassa tipi-kulttuuri on saanut paljon julkisuutta eritoten Saksassa ja Ranskassa, joissa vietetyissä alan tapahtumissa pystytetään useita satoja tipiitä.[28] Näihin tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita ja eri puolilta maailmaa tulleet intiaaniharrastajat pääsevät vertailemaan omia taitojaan ja tietojaan. Joistakin Euroopan maista löytyy myös vähemmän ystävällisiä tipi-yhteisöjä, jotka asuvat eristäytyneinä muusta maailmasta. He eivät halua jakaa tietoaan ja elämäntapaansa ulkopuolisten kanssa, vaan pysyttelevät syrjäisissä metsissä ja vuoristoissa.[29]
Japanissa ja Koreassa intiaanien kulttuuria jäljitteleviä tipiä on alettu käyttää jopa vakituisina asuntoina. Japanissa on perustettu myös tipien tekoon erikoistunut yritys. Myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa kiinnostus tipiä kohtaan on kasvanut 2000-luvun aikana ja sikäläisten valmistajien tuotteita myydään useissa maissa.[30]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anderson, Rani Henrik, Hämäläinen Riku & Kekki, Saara: Intiaanikulttuurien käsikirja. Otava, 2004. ISBN 978-952-405-284-2
- Holley, Linda: Tipis, Tepees, Teepees: History and Design of the Cloth Tipi. Gibbs Smith, 2007. ISBN 978-1586855116 (englanniksi)
- Laubin, Reginald & Gladys: The Indian Tipi: Its History, Construction and Use. Univ of Oklahoma Press, 2001. ISBN 978-0806122366 (englanniksi)
- Lowie, Robert E: Indians of The Plains. Univ of Nebraska, 1982. ISBN 9780803279070 (englanniksi)
- McClintock, Walter: Mustajalat. Otava, 2004. ISBN 951-1-18683-3
- Taylor, Colin: The American Indian. Salamander, 2002. ISBN 1-84065-540-2 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ tipii. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Andersson & Henriksson: Intiaanit: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia (2010), s. 490
- ↑ http://uskonnontutkija.fi/2013/12/19/black-elk-puhui-ja-kaikki-kuuntelevat-yha/
- ↑ a b Andersson, Hämäläinen & Kekki 2013, s. 141.
- ↑ a b Lowie 1982, s. 31.
- ↑ a b c Tipis plainshumanities.unl.edu. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Taylor 2002, s. 69.
- ↑ a b c Holley 2007, s. 4.
- ↑ McClintosh 2004, s. 237.
- ↑ McClintosh 2004, s. 238.
- ↑ Laubin 2001, s. 108–109.
- ↑ Laubin 2001, s. 13.
- ↑ a b Taylor 2002, s. 79.
- ↑ Plains Indians Tepee .shelterpub.com. Arkistoitu 7.8.2013. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
- ↑ McClintosh 2004, s. 224.
- ↑ McClintosh 2004 s. 220.
- ↑ Lowie 1982, s. 30.
- ↑ Andersson, Hämäläinen & Kekki 2013, s. 108.
- ↑ Holley 2007 s. 186.
- ↑ Holley 2007, s. 23.
- ↑ Holley 2007, s. 28.
- ↑ Holley 2007, s. 77.
- ↑ Holley 2007, s. 117.
- ↑ Laubin 2001, s. 56.
- ↑ Holley 2007, s. 119.
- ↑ Holley 2007, s. 78.
- ↑ Holley 2007, s. 171.
- ↑ Holley 2007, s. 185.
- ↑ Holley 2007, s. 188.
- ↑ Holley, 2007 s. 192.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]