Ugi-reaktio
Ugi-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa isosyanidi, karbonyyliyhdiste, amiini ja karboksyylihappo reagoivat muodostaen bisamidin. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran Ivar Ugi vuonna 1959 ja se on nimetty hänen mukaansa.[1][2][3]
Reagenssit ja mekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ugi-reaktiossa karbonyyliyhdiste voi olla aldehydi, ketoni tai ketokarboksyylihappo, mutta diaryyliketonit reagoivat huonosti. Amiinikomponentti voi olla ammoniakki, amiini tai hydratsiinijohdannainen. Reaktio tapahtuu useille isosyanideille ja karboksyylihapoille, ja isosyanidi voidaan muodostaa in situ. Ugi-reaktiota katalysoivat Lewis-hapot ja se tapahtuu parhaiten proottisissa liuottimissa.[1][2][3][4]
Ugi-reaktion reaktiomekanismin ensimmäinen vaihe on imiinin muodostuminen karbonyyliyhdisteen ja amiinin reaktiossa. Karboksyylihappo protonoi imiinin iminiumioniksi ja isosyanidi reagoi nukleofiilinä tämän kanssa muodostaen nitriliumionin. Nitriliumioni on elektrofiili ja reagoi karboksylaatti-ionin kanssa imidaatiksi. Imidaatti toisiintuu rengasrakenteisen välivaiheen kautta (Mumm-toisiintuminen) bisamidiksi.[1][2][3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1133. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-92. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 462. Elsevier, 2005. ISBN 978-0-12-429785-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Raquel P. Herrera, Eugenia Marqués-López: Multicomponent Reactions, s. 247–256. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-1-118-06100-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.10.2021). (englanniksi)
- ↑ Nicolas Chéron, Romain Ramozzi, Laurent El Kaïm, Laurence Grimaud & Paul Fleurat-Lessard: Challenging 50 Years of Established Views on Ugi Reaction: A Theoretical Approach. The Journal of Organic Chemistry, 2012, 77. vsk, nro 3, s. 1361–1366. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)