viuhka
Suomi
[muokkaa]
.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]viuhka (9)
- säleistä ja paperista tai kankaasta tehty, suppuun painuva esine, jolla leyhytellään ilmavirralla kasvoja
- (arkikieltä) onni, tuuri, flaksi
- Kävipä viuhka.
- Tansseissa kävi viuhka.
- puukkomaisella terällä varustettu kyntöväline
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiu̯hkɑ/
- tavutus: viuh‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viuhka | viuhkat |
| genetiivi | viuhkan | viuhkojen (viuhkain) |
| partitiivi | viuhkaa | viuhkoja |
| akkusatiivi | viuhka; viuhkan |
viuhkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viuhkassa | viuhkoissa |
| elatiivi | viuhkasta | viuhkoista |
| illatiivi | viuhkaan | viuhkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viuhkalla | viuhkoilla |
| ablatiivi | viuhkalta | viuhkoilta |
| allatiivi | viuhkalle | viuhkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viuhkana | viuhkoina |
| translatiivi | viuhkaksi | viuhkoiksi |
| abessiivi | viuhkatta | viuhkoitta |
| instruktiivi | – | viuhkoin |
| komitatiivi | – | viuhkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viuhka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. säleistä ja paperista tai kankaasta tehty, suppuun painuva esine
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: viuhkamainen
Yhdyssanat
[muokkaa]vappuviuhka, viuhka-angervo, viuhkaholvi, viuhkakerttunen, viuhkaohra
Aiheesta muualla
[muokkaa]- viuhka Kielitoimiston sanakirjassa