Mari Hatavara

This paper analyses literature as verbal art from two interrelated perspectives: how literature creates affordances for people to capture and share their own as well as others' thoughts and feelings, and how literature as verbal art incorporates several layers of embedded voices as well as intermedial allusions to other art forms. The object of analysis is an oral history interview conducted in 2007 about a shooting incident at Kent State University in 1970. The focus of our analysis is both on narrative resources such as cross-fictional mind representation, and on the use of artistic works as explanatory frames and ideational backgrounds for relating one's personal life course. The interviewee uses a rich array of narrative modes characteristic of the literary and the fictional, such as presenting other minds, intermedial references to arts as well as frequent shifts in tense and person to dramatise some of the anecdotes and to move between experiencing and telling. Through detailed analysis, this paper demonstrates the relevance of literature as a verbal and narrative medium for people's everyday experience and the narrative self, where the traffic from the literary to life is highlighted.

Fredrika Runeberg ja Zacharias Topelius kirjoittivat Suomen kirjallisuuden ensimmäiset historialliset romaanit 1800-luvun puolivälissä. Historiallisessa romaanissa historiaa esitetään keinoin, jotka ovat ominaisia fiktiolle. Tutkimukseni keskeinen kysymys on, miten historiallisuus ja fiktiivisyys näkyvät tarkastelemissani historiallisissa romaaneissa ja vaikuttavat niiden kertomisen ja esittämisen tapoihin. Miten teoksissa vuorovaikuttavat historia, eli materiaalina oleva menneisyys, ja poetiikka, eli teoksen sisäiset säännönmukaisuudet? Analyysi pureutuu historian fiktiivisen esittämisen tapoihin lähtökohtinaan narratologian oletukset kertovan tekstin rakenteesta. Tähän rakenteeseen kuuluu tarina­kerronta-suhteen sekä fiktion eri tasojen (kokeminen, kertominen, esittäminen) ja niitä vastaavien agenttien (henkilö, kertoja, sisäistekijä) tarkastelu. Kertomiseen ja esittämiseen liittyvät myös erilaiset diskursiiviset ja näkökulmia koskevat tarkastelut kuten vapaa epäsuora esitys. Yksittäisten teostulkintojen ohella tutkimuksella on kolme painoaluetta, jotka ovat historiallisen romaanin poetiikka, kertomuksen teorian käyttö ja testaaminen sekä teosten kirjoittamisajan estetiikan tarkastelu. Hahmottelen kirjoittamisajan estetiikkaa kirjallisuuskritiikeistä nähdäkseni, minkälaisia vaatimuksia ja rajoituksia se asetti historiallisille romaaneille. Tutkimuksen keskeisenä periaatteena on dialogisuus, mikä tarkoittaa, että teosanalyysit ja teoria (teoria tarkoittaen sekä historiallisen romaanin teoriaa että narratologiaa) pyritään jatkuvasti asettamaan rinnakkain ja saattamaan keskusteluun keskenään. Tutkimuksen sisältöä ja rakennetta eivät yksin määrää teosten tarjoamat tulkintamahdollisuudet eivätkä myöskään teoreettiset kysymyksen, vaan ohjaavana periaatteena on niiden välisten yhtymäkohtien löytyminen. Tutkimus osoittaa, että Runeberg ja Topelius jo historiallisen romaanin alkuaikoina löysivät sellaisia kerronnallisia ratkaisuja sekä erilaisten periaatteiden yhdistelmiä, joita myöhemmät teoreetikot eivät ole ottaneet huomioon. Jotkin kirjallisuushistorialliset tendenssit, kuten muutokset tietoisuuden esittämisen tavoissa teosten kirjoittamisen aikaan, toteutuvat ainakin osassa tarkasteltavia teoksia. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että jotkin muodot, kuten vapaa epäsuora esitys, joita monet kirjallisuushistoriallisesti pitävät teosten kirjoittamisaikaan vielä melko uusina ja jopa poikkeuksellisina, olivat jo monipuolisessa käytössä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tutkittavat teokset käyttävät historiallista materiaalia monin eri tavoin, eivätkä nämä tavat tietenkään ole ainoat mahdolliset. Merkittävää on, että suhteessa historiallisuuteen ja eri aikatasoihin käsitellyt romaanit edustavat erilaisia näkemyksiä. Historia voi yhtä lailla olla sisäistekijän näkemyksen hallitsema, tiettyyn päätepisteeseen suuntautuva, ennalta määrätty kehityskulku kuin rinnakkaisina, verrannollisina ja ristiriitaisina olemisen tapoina näyttäytyvä tila. Menneisyyden suhde nykyisyyteen voi syntyä niin kertomuksellisen jatkumon kuin rinnastuksienkin kautta. Useat tutkimistani romaaneista reflektoivat historiankirjoittamisen kysymyksiä ja tuovat esiin myös historian uudelleen merkityksellistämisen mahdollisuuden. Siten ne kyseenalaistavat näkemyksen, jonka mukaan 1800-luvun historiallinen romaani pyrki häivyttämään historian esittämisen ongelmallisuuden sekä historian ja fiktion välisen suhteen kompleksisuuden. Historiallisen romaanin erityisyys ­ jota voisi lajin poetiikaksikin kutsua ­ nousee tutkimuksessani esiin useissa esittämiseen ja kertomiseen liittyvissä tavoissa, joista narratologia on esittänyt oletuksia ­ toki usein ristiriitaisia myös ei-historiallisen fiktion suhteen. Historiallinen romaani on erityinen esimerkiksi kerronnan järjestykseen liittyvien kysymysten suhteen. Historiallisen romaanin kohdalla näyttää myös siltä, etteivät referentiaalinen ja poeettinen välttämättä ole ristiriidassa keskenään: yhtä hyvin kuin referentiaalisuus voi olla teoksen sisäisen rakenteen luomaa, voi poeettisuus syntyä juuri suhteesta historiaan pohjatekstinä.History and Poetics in Fredrika Runeberg s and Zacharias Topelius Historical Novels The historical novel is a borderline case between narrative fiction and historical narrative. Therefore, it is a fertile ground for examining the characteristics of narrative and the distinguishing characteristics of fiction. My research analyses the first historical novels in Finland in order to establish their character as narratives in which features of both fictional and historical presentation are present. The multilevel temporal structure of the historical novel has interesting effects on the narrative structure. It is in the temporal tensions between characters, a narrator, and an implied author, that the distinctive nature of the historical novel is to be found. The historical novels studied are those written by Fredrika Runeberg and Zacharias Topelius. Runeberg wrote two historical…

Tutkimuskohteina ovat Suomen ensimmäiset historialliset romaanit: Zacharias Topeliuksen Hertiginnan af Finland (1850) ja Fältskärns berättelser (1853-67) sekä Fredrika Runebergin Fru Catharina Boije och hennes döttrar (1858) ja Sigrid Liljeholm (1862). Teosten analyysit kytketään historiallisen romaanin teoriaan, ja tulkinnoissa kiinnitetään huomiota historiallisen aineksen merkitykseen ja merkityksellistymiseen. Tutkimukseni luku 3 keskittyy selkeimmin juuri historiallisen romaanin lajiproblematiikkaan ja siinä usein keskeiseksi nähtyyn historiallisen ja fiktiivisen aineksen väliseen suhteeseen historiallisessa romaanissa. Neljännen pääluvun aiheena on historiallisen romaanin tapa käsitellä kansallisia kysymyksiä. Tarkastelen sitä, millä tavoin Fältskärns berättelser ja Fru Catharina Boije och hennes döttrar muodostavat historiallisen kuvauksen avulla kansallisia merkityksiä. Fältskärns berättelser -romaanin kohdalla keskityn kansallisuuskysymyksen käsittelyssä lähinnä neljään ensimmäiseen sen viidestä jaksosta. Viimeisessä, viidennessä käsittelyluvussa tarkastelen romaaneja Sigrid Liljeholm ja Fältskärns berättelser puheenvuoroina käynnissä olleessa kulttuurisessa keskustelussa kiinnittäen huomiota erilaisten näkökulmien ja äänten esiintymiseen romaaneissa. Tässä luvussa Fältskärns berättelser -teoksesta tulee käsittelyyn viimeinen, viides jakso, jossa otetaan kantaa uskonnolliseen vapaa-ajatteluun. Sigrid Liljeholmin kohdalla käsittely keskittyy sen antamaan kuvaan naisesta yhteiskunnassa. Vaikka tulkintanäkökulma etenkin kahdessa viimeisessä luvussa kytkeytyy yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ei tarkoitus ole keskittyä historiallisen romaanin sosiologiaan vaan poetiikkaan. Siten teoksia tarkastellaan ensisijaisesti kirjallisuutena ottaen huomioon, miten merkitykset muodostuvat tarinan, kerronnan ja tekstin tasoilla. Vaikka romaanin synty liitettäisiinkin yhteiskunnallisiin muutoksiin, ei tarinan todellisuussidosta tai kerronnan mimeettisyyttä voi pitää edes historiallista romaania määräävänä periaatteena. Fiktionaalista maailmaa on tarkasteltava kirjallista traditiota vasten asettuvana konstruktiona. Tutkimustani voi luonnehtia kontekstuaaliseksi: teosanalyysien lähtökohdat kiinnittyvät luvussa 2 hahmoteltavaan kirjalliseen keskusteluun, johon teosten katsotaan osallistuvan. Historiallisen aineksen käsittelyä teoksissa tarkastelen kunkin teoksen sisäisenä ominaisuutena, mutta myös suhteessa aikakauden ideaalirealistiseksi kutsumaani estetiikkaan. Tutkimus pyrkii vastaamaan kolmiosaiseen kysymykseen: millaisena historiallinen romaani syntyi Suomessa, miten historiallisen romaanin laji ymmärrettiin ja miten sitä käytettiin. Käsiteltävät teokset osoittautuvat hyvinkin toisistaan poikkeaviksi tavoiltaan tarkastella ja esittää historiaa ja maailmaa. Niissä historia saa erilaisia merkityksiä ja funktioita ja asettuu eri tavoin suhteeseen fiktiivisen aineksen kanssa. Topeliuksen teoksissa historia kaitselmuksen ohjaamana on kohtalonomaista ja päämäärähakuista. Historian logiikaksi tulee välttämättömyys kun lopputulos on ennalta määrätty. Anakronistisuus, joka Topeliuksella ulottuu kertojan lisäksi henkilöiden tasolle, rikkoo tätä jatkumon kautta syntyvää merkityksellisyyttä, samoin lopputuloksen väistämättömyys. Runeberg esittää historiaa kaksijakoisesti. Topeliuksen näkemystä vastaavasti hänen teoksistaan löytyy kollektiivinen, valtiollisista tapahtumista merkityksensä saava historia. Sitä vastustamaan asettuu toinen historia, joka seuraa mahdollisuuden logiikkaa. Tällainen mahdollisuuden logiikka esiintyy historian kuvauksessa kuitenkin vain toivottuna, ei toteutuneena, ja johtaa eskapistisiin ratkaisuihin teoksissa

We present a search system for grammatically analyzed corpora of Finnish parliamentary records and interviews with former parliamentarians, annotated with metadata of talk structure and involved parliamentarians, and discuss their use through carefully chosen digital humanities case studies. We first introduce the construction, contents, and principles of use of the corpora. Then we discuss the application of the search system and the corpora to study how politicians talk about power, how ideological terms are used in political speech, and how to identify narratives in the data. All case studies stem from questions in the humanities and the social sciences, but rely on the grammatically parsed corpora in both identifying and quantifying passages of interest. Finally, the paper discusses the role of natural language processing methods for questions in the (digital) humanities. It makes the claim that a digital humanities inquiry of parliamentary speech and interviews with politicians...

Narrative studies today expand to such fields as narrative gerontology, introducing humanities methodology to the study of aging. From early on, a humanities perspective on gerontology has been understood as pivotal to understanding the experiential side of human life (Van Tassel, 1979), and recent studies have emphasized that narrative gerontology should shift its focus more on the act and context of storytelling instead of the content of what is told (Blix, 2016) as well as to understanding narratives as a use of symbols to understand the self (de Medeiros, 2014, pp. 2-4). This paper suggests an interdisciplinary combination of narratology originating in literary studies and psychology as a methodology to study the ways of narrating lives in interviews with the elderly. The aim is to combine discourse-narratological methodology for the analysis of the narrating self with narrative positioning theory on the various levels of positioning in the interview. Discourse narratology targets the use of language as a symbolic system, and positioning theory examines the contextual act of storytelling in relation to story contents and cultural expectations. Previous studies have indicated that richness and flexibility in the process of narration correlate with mental health (see Westerhof & Bohlmeijer, 2012). With a methodological combination geared towards the analysis of the situated act of narrating and its linguistic form, this paper proposes a possible model for analysis in narrative gerontology. The ways of narrating studied include the narrator’s discursive and evaluative relation to their former self and how these relate to the levels of story, interaction, and identity in positioning.

Tutkimuskohteina ovat Suomen ensimmäiset historialliset romaanit: Zacharias Topeliuksen Hertiginnan af Finland (1850) ja Fältskärns berättelser (1853-67) sekä Fredrika Runebergin Fru Catharina Boije och hennes döttrar (1858) ja Sigrid Liljeholm (1862). Teosten analyysit kytketään historiallisen romaanin teoriaan, ja tulkinnoissa kiinnitetään huomiota historiallisen aineksen merkitykseen ja merkityksellistymiseen. Tutkimukseni luku 3 keskittyy selkeimmin juuri historiallisen romaanin lajiproblematiikkaan ja siinä usein keskeiseksi nähtyyn historiallisen ja fiktiivisen aineksen väliseen suhteeseen historiallisessa romaanissa. Neljännen pääluvun aiheena on historiallisen romaanin tapa käsitellä kansallisia kysymyksiä. Tarkastelen sitä, millä tavoin Fältskärns berättelser ja Fru Catharina Boije och hennes döttrar muodostavat historiallisen kuvauksen avulla kansallisia merkityksiä. Fältskärns berättelser -romaanin kohdalla keskityn kansallisuuskysymyksen käsittelyssä lähinnä neljään ensimmäiseen sen viidestä jaksosta. Viimeisessä, viidennessä käsittelyluvussa tarkastelen romaaneja Sigrid Liljeholm ja Fältskärns berättelser puheenvuoroina käynnissä olleessa kulttuurisessa keskustelussa kiinnittäen huomiota erilaisten näkökulmien ja äänten esiintymiseen romaaneissa. Tässä luvussa Fältskärns berättelser -teoksesta tulee käsittelyyn viimeinen, viides jakso, jossa otetaan kantaa uskonnolliseen vapaa-ajatteluun. Sigrid Liljeholmin kohdalla käsittely keskittyy sen antamaan kuvaan naisesta yhteiskunnassa. Vaikka tulkintanäkökulma etenkin kahdessa viimeisessä luvussa kytkeytyy yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ei tarkoitus ole keskittyä historiallisen romaanin sosiologiaan vaan poetiikkaan. Siten teoksia tarkastellaan ensisijaisesti kirjallisuutena ottaen huomioon, miten merkitykset muodostuvat tarinan, kerronnan ja tekstin tasoilla. Vaikka romaanin synty liitettäisiinkin yhteiskunnallisiin muutoksiin, ei tarinan todellisuussidosta tai kerronnan mimeettisyyttä voi pitää edes historiallista romaania määräävänä periaatteena. Fiktionaalista maailmaa on tarkasteltava kirjallista traditiota vasten asettuvana konstruktiona. Tutkimustani voi luonnehtia kontekstuaaliseksi: teosanalyysien lähtökohdat kiinnittyvät luvussa 2 hahmoteltavaan kirjalliseen keskusteluun, johon teosten katsotaan osallistuvan. Historiallisen aineksen käsittelyä teoksissa tarkastelen kunkin teoksen sisäisenä ominaisuutena, mutta myös suhteessa aikakauden ideaalirealistiseksi kutsumaani estetiikkaan. Tutkimus pyrkii vastaamaan kolmiosaiseen kysymykseen: millaisena historiallinen romaani syntyi Suomessa, miten historiallisen romaanin laji ymmärrettiin ja miten sitä käytettiin. Käsiteltävät teokset osoittautuvat hyvinkin toisistaan poikkeaviksi tavoiltaan tarkastella ja esittää historiaa ja maailmaa. Niissä historia saa erilaisia merkityksiä ja funktioita ja asettuu eri tavoin suhteeseen fiktiivisen aineksen kanssa. Topeliuksen teoksissa historia kaitselmuksen ohjaamana on kohtalonomaista ja päämäärähakuista. Historian logiikaksi tulee välttämättömyys kun lopputulos on ennalta määrätty. Anakronistisuus, joka Topeliuksella ulottuu kertojan lisäksi henkilöiden tasolle, rikkoo tätä jatkumon kautta syntyvää merkityksellisyyttä, samoin lopputuloksen väistämättömyys. Runeberg esittää historiaa kaksijakoisesti. Topeliuksen näkemystä vastaavasti hänen teoksistaan löytyy kollektiivinen, valtiollisista tapahtumista merkityksensä saava historia. Sitä vastustamaan asettuu toinen historia, joka seuraa mahdollisuuden logiikkaa. Tällainen mahdollisuuden logiikka esiintyy historian kuvauksessa kuitenkin vain toivottuna, ei toteutuneena, ja johtaa eskapistisiin ratkaisuihin teoksissa

ABSTRACT This introduction discusses key elements in the connections between narrative and experience from the viewpoints of narratology and historical studies. The linguistic turn and the several narrative turns have brought narratology and historiography close together, and a key concept in this development has been experience. Postclassical narratology emphasizes experientiality as the core of narrative, and new trends in historiography foreground the salience of experience in social and cultural history. We consider how historical narratives can be located and interpreted, assess cooperation between narratology and history, and suggest possible lines for further collaboration. Whereas the linguistic turn in historical scholarship has produced extensive theoretical and philosophical discussions on the premises of writing history, we aim to promote a methodological application of recent narratological approaches to history that will help to answer concrete empirical questions. Simultaneously, historical research turns out to be a useful partner for narratological analysis, providing a necessary understanding of time- and situation-bound contexts for interpreting particular narratives and even more, showing that narratological schemes and models of explanations are not universal, but historically constituted.

Narrative studies have witnessed a growing interest towards positioning analyses and the analysis of master and counter-narratives. While the former tends to prefer a small story approach and to draw on Conversation Analysis and Discourse Analysis, the latter engages in a variety of methodological approaches and works with narratives of several sizes, often within institutional and political contexts. Counter-narrative is a positional category by name, and it has recently been brought together with positioning analysis in the study of oral narratives. However, the narrative nature of master narratives, as well as their conceptual distinction from dominant discourses, remains largely unaddressed. This article aims at placing master narratives within narrative theory. To that end, we consider the three analytical levels of narrative positioning in terms of master and counter-narratives. By analysing an interview with a 92-year-old Finnish woman, we argue for the empirical relevance of...

ABSTRACT This article studies the collapse of the Soviet Union as a historical event by investigating how it was perceived while it occurred and what subsequent interpretations have been provided of the event and its significance. The event is studied both as meaningful past experience and as a relevant part of the present argument, since retellings generate historical experience. Our digitized corpus includes parliamentary records of plenary sessions from 1980 and oral history interviews of former MPs cover the period between 1988 and 2018. The corpus is grammatically parsed, allowing us to locate mentions of the Soviet collapse. We combine analytical methods for the study of an event from conceptual history, with its emphasis on the recycling and reinterpretation of concepts, and narratology, with its emphasis on how happenings past and unfolding are narrated into meaningful events at the time of the telling. The abrupt changes in Finland’s powerful neighbour caused both cautious predictions in a quest for stability as well as hypotheses of change and even rejoicing over an ideological victory early on. The significance of the event unfolding was quickly noticed, and our analysis reveals the many uses of the event in politics during the decades to come.

Artikkelissamme tutkimme varhaisen suomenkielisen kertomakirjallisuuden tajunnankuvauksia. Sovellamme analyysissamme kolmijakoa psykokerrontaan sekä suoraan ja vapaaseen epäsuoraan esittämiseen. Aiemmassa tutkimuksessa on korostettu, että fiktiiviset mielet ovat aina aktiivisia ja keskenään vuorovaikutuksessa – artikkelissamme otammekin huomioon sen, miten henkilöhahmojen aikeet ja pyrkimykset risteävät keskenään, ja kuinka tämä tuottaa kerroksellisuutta mielten esittämiseen. Tutkimuksemme osoittaa, että suomenkielisessä proosassa kirjallisia mieliä on esitetty alusta saakka moninaisesti ja varioiden. Varhaisessa kotimaisessa kertomakirjallisuudessa tajunnankuvauksilla on lisäksi kerronnallisia tehtäviä. Mielten esitykset voivat esimerkiksi tehostaa kertomusten emotionaalisia ja juonellisia huippukohtia, tai vaihtoehtoisesti ne voivat kutsua esiin vaihdellen sympatiaa tai ironiaa esitettyä tietoisuutta kohtaan. Tajunnankuvaukset tuottavat kertomuksiin usein myös dynaamisuutta, kun t...

Introduction: Minds in Action, Interpretive Traditions in Interaction Mari Hatavara, Matti Hyvarinen, Maria Makela, and Frans Mayra Section I 1. Texts, Worlds, Stories: Narrative Worlds as Cognitive and Ontological Concept Marie-Laure Ryan 2. Storyworlds and Paradoxical Narration: Putting Classifications to a Transmedial Test Liviu Lutas 3 The Charge against Classical and Post-Classical Narratologies' "Epistemic" Approach to Literary Fiction Greger Andersson Section II 4. How You Emerge from This Game Is up to You: Agency, Positioning, and Narrativity in The Mass Effect Trilogy Hanna-Riikka Roine 5. Playing the Worlds of Prom Week Ben Samuel, Dylan Lederle-Ensign, Mike Treanor, Noah Wardrip-Fruin, Josh McCoy, Aaron Reed, and Michael Mateas 6. Scripting Beloved Discomfort: Narratives, Fantasies, and Authenticity in Online Sadomasochism J. Tuomas Harviainen 7. Storyworld in Text-Messages: Sequentiality and Spatialisation Agnieszka Lyons Section III 8. Defending the Private and the Unnarratable: Doomed Attempts to Read and Write Literary and Cinematic Minds in Marguerite Duras's India Cycle Tytti Rantanen 9. Of Minds and Monsters: the Eventfulness of Monstrosity and the Poetics of Immersion in Horror Literature Gero Brummer 10. Narrative Conventions in Hallucinatory Narratives Tommi Kakko 11. Narrative and Minds in the Traditional Ballads of Early Country Music Alan Palmer Section IV 12. Mind Reading, Mind Guessing, or Mental-State Attribution? The Puzzle of John Burnside's A Summer of Drowning Matti Hyvarinen 13 Mind as World in the Reality Game Show Survivor Maria Makela 14 Performing Selves and Audience Design: Interview Narratives on the Internet Jarmila Mildorf 15 Documenting Everyday Life: Mind Representation in the Web Exhibition "A Finnish Winter Day" Mari Hatavara Afterword: A New Normal? Brian McHale

Abstrakti Michael Bambergin ehdottama kerronnallisen asemoinnin teoria ja siihen liittyvä "pienten kertomus-ten" tutkimus kuuluvat viime vuosien tärkeimpiin avauksiin suullisten kertomusten tutkimuksessa. Lähestymistavan tarkoituksena on tarkastella kerronnallista identiteettiä ja itseyttä tavalla, joka mah-dollistaa niiden vaihtelun herkän rekisteröinnin ja empiirisesti perustellun analyysin. Avaus on erityi-sen kiinnostava siksi, että se yhdistelee monitieteisen kerronnan tutkimuksen, keskustelunanalyysin, diskurssianalyysin ja jäsenkategoria-analyysin tulokulmia ja analyyttisia resursseja (Korobov 2001). Tässä artikkelissa esittelemme asemoinnin teoriaa ja arvioimme sen käytettävyyttä yhden Tervaskan-not 90+-hankkeessa tehdyn 91-vuotiaan naisen haastattelun analyysin avulla. Analyysi korostaa sitä, ettei kerrotun identiteetin kannalta ratkaisevaa ole vain kerrottu sisältö, kuten tähän saakka on usein ajateltu. Oleellista on myös läpi kerronnan tapahtuva asemointi-puhumi...

Funding information Academy of Finland Abstract We present a search system for grammatically analyzed corpora of Finnish parliamentary records and interviews with former parliamentarians, annotated with metadata of talk structure and involved parliamentarians, and discuss their use through carefully chosen digital humanities case studies. We first introduce the construction, contents, and principles of use of the corpora. Then we discuss the application of the search system and the corpora to study how politicians talk about power, how ideological terms are used in political speech, and how to identify narratives in the data. All case studies stem from questions in the humanities and the social sciences, but rely on the grammatically parsed corpora in both identifying and quantifying passages of interest. Finally, the paper discusses the role of natural language processing methods for questions in the (digital) humanities. It makes the claim that a digital humanities inquiry of parl...

This article investigates the means used by one historical novel to embody, discuss and thematise diversity in the past and in history. Through an analysis of the Finnish historical novel The Order (Käsky, 2003) by Leena Lander, the article demonstrates how several embedded levels enable the author to present various competing interpretations of the historical events depicted. Lander’s novel incorporates and utilises many narrative and intertextual levels in order to discuss the issues of representing reality and understanding the past. The discussion makes evident the relative and ideological nature of any historical representation, and encourages the reader to reflect on her historical understanding, as well. The article first looks at how the storyworld is mediated through the characters’ experiences; second, analyses some of the most important intertexts of the novel; and third, discusses the role of photography as an intermedial allusion in the novel’s storyworld. In its emphas...

IN HER MEMOIRS, Fredrika Runeberg expresses her intention to write a history of women (Anteckningar 227-8). Although she never accomplished this task, the theme is apparent in her historical novel Sigrid Liljeholm. Written in Swedish in 1862, it was among the first novels to be published in Finland. The novel focuses on an historic description of women in the manner possible at the time of writing. In the middle of the nineteenth century, women writers could only be marginally involved in the literary institution and in the public sphere in general since literary activity was not considered socially acceptable for women (Hatavara, "Kirjallisuukritiikin"). Especially unsuitable for women was the historical novel because critics thought the genre required a mastery of historical material and logical reasoning. Women were considered incapable of such feats (see Aftonbladet; Estlander; Snellman). In order to succeed a woman was forced to make both herself and her works harmles...

Narrative studies have witnessed a growing interest towards positioning analyses and the analysis of master and counter-narratives. While the former tends to prefer a small story approach and to draw on Conversation Analysis and Discourse Analysis, the latter engages in a variety of methodological approaches and works with narratives of several sizes, often within institutional and political contexts. Counter-narrative is a positional category by name, and it has recently been brought together with positioning analysis in the study of oral narratives. However, the narrative nature of master narratives, as well as their conceptual distinction from dominant discourses, remains largely unaddressed. This article aims at placing master narratives within narrative theory. To that end, we consider the three analytical levels of narrative positioning in terms of master and counter-narratives. By analysing an interview with a 92-year-old Finnish woman, we argue for the empirical relevance of...

NARRATION, DISCLOSURE AND COMMUNICATION. NON-MIMETIC FEATURES IN FIRST PERSON FICTIONAL NARRATIVE | This article studies the multi-layered narrative structure distinctive to fiction. The emphasis is on the discoursive and epistemological privilegesthat are associated with third person narration, but which are also manifested in the first person narratives studied in the article. The article analyzes two historical novels, Suomen historia (1998) byJuha Seppälä, and Kallorumpu (2011) by Eeva-Kaarina Aronen. Both have first person narrators: the largest part of Suomen historia is written like an autobiography, whereas in Kallorumpu the narrator tells about himself, showing and commenting on a film – also featuring himself – to a live audience. Both novels defy the definition of narrative as communication with symmetrical sender–receiver pairs. The very act of telling is unclear in terms of temporal and spatial positioning, and so is the amount and order of narrative levels. The narrato...

Many sociologists have called for analytical rigor in the study of narrative while maintaining that narrative should be viewed as a form of social action. We argue that the narratological story-discourse distinction together with positioning theory provides a theoretical basis for such rigor. In narratology, story denotes the events in the world of the narrative, while discourse is the text that communicates them. This distinction helps us see how storytellers take positions on three levels: the story, the communicative (inter)action (discourse), and the level of norms. The third level derives from Michael Bamberg’s positioning theory, which offers a frame of understanding social situatedness of storytelling. Narratological analysis of linguistically discernible voices on the story and discourse levels offers methodological refinements for analysis, finally allowing for a focus on positioning on the third, normative level. The theoretical and methodological arguments are illustrated through analyses of Finnish politicians’ stories.

This article approaches fictionality as a set of semiotic strategies prototypically associated with fictional forms of storytelling (Hatavara & Mildorf, 2017b). Whilst these strategies are strongly associated with fiction, they might also be used in non-fictional and ontologically ambivalent contexts to create ‘cross-fictional’ rhetorical effects. We focus on the representation of thought and consciousness. Using the concept of ‘mind style’ (Fowler, 1977, 1996; Leech & Short, 1981; Semino, 2007), we investigate the linguistic representation of the internal monologue of British Prime Minister, Theresa May, in a satirical newspaper article. The stylistic analysis of the PM’s mind style facilitates an account of the elaborate and nuanced mixing of May and the author’s ideological perspectives throughout the piece. We argue that this cross-fictional, stylistic approach better accounts for the satirical effects of fictionality in the text than those placing a premium on authorial intenti...

The article discusses basic questions of narrative studies and definitions of narrative from a historical and conceptual perspective in order to map the terrain between different narratologies. The focus is placed on the question of how fiction interacts with other realms of our lives or, more specifically, how reading fiction both involves and affects our everyday meaning making operations. British horror writer Ramsey Campbell’s (b. 1946) short story “The Scar” (1967) will be used as a test case to show how both narrative modes of representation and the reader’s narrative sense making operations may travel between art and the everyday, from fiction to life and back. We argue that the cognitively inspired narrative studies need to pair up with linguistically oriented narratology to gain the necessary semiotic sensitivity to the forms and modes of narrative sense making. Narratology, in turn, needs to explore in detail what it is in the narrative form that enables it to function as ...