With increasing interest in citizen science, this paper discusses how amateur naturalism, especia... more With increasing interest in citizen science, this paper discusses how amateur naturalism, especially amateur entomology, is placed within citizen science discourses. Through a case study of amateur entomology in Finland, the paper discusses amateurs' diverse motivations for engaging with nature. The paper discusses especially the affective and ethical aspects of amateur entomology and its implications for citizen science. The discussion is based on an ethnographic study of an entomologist society. The paper suggests that amateur naturalism cannot be reduced to any single definition of citizen science, but amateur entomologists enact different epistemologies as knowledge producers and active citizens. The amateurs are often motivated by an ethical 'first contract' with nature. The rich amateur culture may democratize and 're-enchant' science, provided the scientist worldview of superior data is not allowed to conceal the diversity of amateur motivations.
Elämä on perustavalla tavalla monilajinen kudelma, jonka keskinäisriippuvuuksia ekologinen hätäti... more Elämä on perustavalla tavalla monilajinen kudelma, jonka keskinäisriippuvuuksia ekologinen hätätila korostaa. Ihmisen aikaansaaman ekologisen kriisin seurauksena elämän epävarmuudesta on tullut kaikkea elämää koskeva jaettu tila. Tilanteessa tarvitaan uudenlaisia tietämisen tapoja, joiden avulla voidaan rakentaa mahdollisuuksia monilajiselle kukoistukselle. Ampiaiset ovat kiusallisiksi koettuja kumppaneita, joiden kanssa joudumme tulemaan toimeen muun muassa kaupungeissa. Tilallisen neuvottelun välineiksi valmistetaan muun muassa ampiaisten valepesiä, estämään ampiaisten pesintä ei-toivotussa paikassa. Virkatut valepesät toimivat monimerkityksisinä rajakohteina, jotka ovat mediassa avanneet mahdollisuuden ampiaistiedon välittämiselle. Tarkastelen virkkaamista monilajisen yhteiselon tunnustelun tapana. Aineistoni koostuu sähköisen median aineistosta, lehtiartikkeleista ja autoetnografiasta. Valeampiaispesien virkkaus näyttäytyy erilaisena tarkasteltaessa sitä käsityön lopputuotteen tai tekemisen prosessin näkökulmasta. Käsityö voi toimia monilajista ymmärrystä ja etiikkaa luovana tietämisen käytäntönä ja huolenpitona.
In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (eds.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, Fi... more In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (eds.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, Finland: Oulanka research station, University of Oulu. pp. 148-153
In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (toim.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, F... more In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (toim.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, Finland: Oulanka research station, University of Oulu. pp. 78-83
In: Santaoja Minna & Suonpää Juha (eds.) 2016. Interventions: Visualizing environmental change. O... more In: Santaoja Minna & Suonpää Juha (eds.) 2016. Interventions: Visualizing environmental change. Oulanka research station, University of Oulu. ISBN 978-952-62-1399-6. pp. 200-211
Osana kotimaista julkaisutoimintaa tarkastelevaa Julkea!-hanketta pohditaan myös Alue ja Ympärist... more Osana kotimaista julkaisutoimintaa tarkastelevaa Julkea!-hanketta pohditaan myös Alue ja Ympäristö-lehden alla toimineen Versus-foorumin roolia ja tulevaisuutta. Versuksen toiminta-ajatus on nettisivuilla muotoiltu seuraavasti: Versuksen lähtökohtana ovat yhteiskuntamme piirteet, kuten eriarvoistuminen ja koventuneet asenteet, joista uskaltavat puhua ääneen yhä harvemmat. Samalla tiedemaailman kansainvälistyminen ohjaa tutkijoita kirjoittamaan lähes yksinomaan englannin kielellä omille asiantuntijapiireilleen. Versus-foorumin tavoitteena on vahvistaa suomenkielistä kriittiseen alue-ja ympäristötutkimukseen tukeu-tuvaa yhteiskunnallista keskustelua yli tieteenalarajojen. Keskustelua viritellään Versus-julkaisussa sekä eri kokoonpanoin järjestetyissä tapahtumissa. Tässä kirjoituksessa Julkea!-hankkeen koordinaattori Pieta Hyvärinen (PH) sekä Versuksen toimit-tajat Elina Alatalo (EA), Heli Ponto (HP) ja Minna Santaoja (MS) keskustelevat Versuksen tilasta ja tulevasta. PH: Mistä Versus sai alkunsa, miksi se perustettiin? HP: Versus perustettiin 2011 poleemiseksi ja populaariksi keskustelualustaksi laajentamaan tieteellistä keskustelua. Tulin mukaan vuonna 2013, jolloin esseemäiset tekstit olivat Versuksen keskeisin olomuoto. Myöhemmin Jenni Kuopan kanssa järjestimme Versus-tapahtumia, joiden ideana oli herätellä tarkas-telemaan maailmaa uusista kulmista ja laajentaa keskustelua akateemisen piirin ulkopuolelle. Esimer-kiksi kaupunkitutkimuksen päivillä 2015 Jenni Kuoppa ja Markus Hilander järjestivät työpajan, jossa tarkasteltiin kuvien, erityisesti sarjakuvan mahdollisuuksia kaupunkiympäristön muutoksen esittämisen ja tutkimisen keinona. Työpaja tavoitti paitsi tutkijoita, myös kaupunkiaktivisteja. Tämänkaltaiset tapah-tumat voivat avata tieteellistä keskustelua uusille yleisöille. EA: Osallistuin pari vuotta sitten Versus-tapahtumaan, jossa lähdettiin tanssimaan joukolla kaupun-gille. Se hätkähdytti monin tavoin. Siinä tuli tutkittua ja kyseenalaistettua omaa tapaa olla kaupunkiti-lassa, meidän sosiaalisia normejamme. Ja vaikutus kesti viikkoja, aina välillä tuli inspiraatio liikkua tilassa toisin kuin aiemmin oli tullut liikkuneeksi. Ja kuinka toisenlaisena ympäristö näyttäytyi, kuinka toisen-laista tietoa imin itseeni tämän kokemuksen innoittamana. Tämän kaltaista herättelyä toivon Versukseen jatkossakin. Tapahtumaan liittyi kokemuksen purkaminen tieteen näkökulmasta. MS: Yksi tavoite Versuksen perustamisessa oli myös toimia kotimaisen tieteellisen keskustelun sanan-saattajana. Tämä on erityisesti tarpeen maantieteen, aluetieteen ja yhteiskunnallisen ympäristötutki-muksen kaltaisilla monitieteisillä aloilla, kuten Minna Kaljonen ja Jarno Valkonen kirjoituksessaan tässä Versuksessa pohtivat. Elina nosti omasta taustastaan esiin myös arkkitehtuurin ja muut pienet ja akatee-misesti nuoret alat, joilla on hankala julkaista suomeksi. Mikäli arkkitehtina haluaisi julkaista tilateoreet-tisen suomenkielisen artikkelin, tulisi se sitoa esimerkiksi kaupunkitutkimuksen, sosiologian tai filosofian kehykseen. Versus voisi tarjota kanavan tämän kaltaisille " kodittomille " tieteellisille kirjoituksille, vaikkei varsinainen vertaisarvioitu journaali olekaan. Oma tärkeä arvonsa on myös äidinkielellä kirjoittamisella ja kotimaisen sanaston luomisella tieteel-liseen keskusteluun. Suomeksi kirjoittaminen on eri asia kuin englanniksi kirjoittaminen. Äidinkielellään
Tieteellinen kirjoittaminen tuntuu hankalalta monelle graduntekijälle. Kirjoittamisen hankaluudet... more Tieteellinen kirjoittaminen tuntuu hankalalta monelle graduntekijälle. Kirjoittamisen hankaluudet kytkeytyvät käsitykseen itsestä kirjoittajana ja akateemiseen vuorovaikutuskulttuuriin. Vapaakirjoittaminen ja erilaiset palautteen antamisen tavat saattavat vähentää rimakauhua. Katsaus esittelee kokemuksia Tampereen yliopistossa järjestetyltä kirjoittamiskurssilta. Työpajamuotoisesta kirjoittamisen ohjauksesta voisivat hyötyä myös jatko-opiskelijat.
Aalto University publication series SCIENCE + TECHNOLOGY, 1/2016, 2016
Transition towards a low-carbon society needs the development of innovations, such as solutions o... more Transition towards a low-carbon society needs the development of innovations, such as solutions of low-carbon everyday mobility or new techniques of collaborative urban densification. Partnerships as social innovations are pivotal in enabling these developments. Cities may take several roles in partnership arrangements. The roles can be anything from being project partners in experiments that are closely related to the jurisdiction of the local authorities to orchestrating whole innovation ecosystems.
This report summarizes the findings of the two-year project that aim to serve both as useful theoretical insights and as practical solutions to the described overall challenge and to the problems of the particular cases. We have used the term ‘architecture’ in connection to successful innovation processes, and asked what social, operational and informational architectural prerequisites are needed for successful sustainable urban development. We have developed the conceptual framework further during the project to better acknowledge that there is a clear difference between cities and private sector actors as facilitators of innovation. Whereas the companies operate on the markets and may be interested in long-lasting growth coalitions with the cities, the cities are always accountable also to the people. The partnership arrangements are not of the type public-private but public-private-people.
Besides the theoretical development, we have been observers and participants of urban development in our case study areas. We have three main case studies: two from Finland, one from Sweden. The intention has not been to study them in a strict comparative framework, although the cases do offer themselves for some comparisons. It is rather that insights in one case have made us look at the other cases in new ways. Many undertakings of the projects can actually be labelled action research, meaning that we have also been active (co-)producers of interventions with the purpose to make a difference, and have reflected on how the action has taken effect in the case study areas.
In this report, we will first outline a general model of the urban governance system as a learning system. While doing so, we will also introduce a number of key theoretical concepts of our study. Then, in the chapters that follow, we will use this theoretical basis in our three case studies: the Otaniemi OK process, the Tammela urban infill case and the Malmö case. Finally, based on our theoretical work and case observations, we will offer some policy recommendations for the development of systemic architectures for sustainable urban innovation in the context of Finnish urban governance.
Sustainability is a challenge that addresses the whole governance culture. Especially, it calls for transcending the dysfunctional and legitimacy-eroding effects of poorly managed institutional ambiguity with the idea of hybrid governance that, while nurturing innovativeness and partnerships towards sustainability, is sensitive to its own sources of legitimacy and trust.
In: Farrell Katharine, Luzzati Tommaso, van den Hove Sybille (eds.) 2013. Beyond Reductionism : A... more In: Farrell Katharine, Luzzati Tommaso, van den Hove Sybille (eds.) 2013. Beyond Reductionism : A Passion for Interdisciplinarity. Routledge Studies in Ecological Economics. Routledge, London. pp. 221-248
Tampereen keskustaan laadittiin vuosina 2002–2006 uusi liikenneosayleis-
kaava. Analysoimme yhtää... more Tampereen keskustaan laadittiin vuosina 2002–2006 uusi liikenneosayleis- kaava. Analysoimme yhtäältä osallisryhmän ja toisaalta julkisen keskustelun suhdetta kaavan valmisteluprosessiin.
Luontoharrastusta on monenlaista. Tämä artikkeli tarkastelee rajattua luonnon tosiharrastajien jo... more Luontoharrastusta on monenlaista. Tämä artikkeli tarkastelee rajattua luonnon tosiharrastajien joukkoa. Luontoa vakavasti harrastavat ovat arvokkaita tiedonlähteitä maankäytön suunnittelulle ja viralliselle luonnonsuojelutoiminnalle. Harrastajien rivit ovat kuitenkin harvenemassa eikä uutta sukupolvea näytä kasvavan niitä paikkaamaan. Tämä asettaa luonnon monimuotoisuuden hallinnan tietoperustan tulevaisuudessa kyseenalaiseksi. Harrastajilla on toimintaansa monenlaisia motiiveita, mitä ei välttämättä ole otettu huomioon harrastajatietoa rekrytoidessa. Luontoharrastajien ja muiden toimijaryhmien välillä käydään määrittelykamppailua siitä, kuka on asiantuntija ja kenellä on oikeus osallistua – luontoharrastus on politisoitunut. Politiikka ei ole pelkkää kamppailua, vaan myös yhteis-ten asioiden hoitamista. Rajakohteiden hahmottelu eri toimijaryhmien välillä auttaa pur-kamaan ristiriitoja. Luontoharrastuksen etnografisella tarkastelulla voidaan hahmotella eväitä luontosuhteelle perustuvalle ympäristökansalaisuudelle.
Local public service companies in the City of Tampere established an Urban Environmen... more Local public service companies in the City of Tampere established an Urban Environment Centre in 2002. The novelty underpinning the Centre was a new kind of eco-partnership between various actors. The local environmental administration and waste management, electricity and public transport companies joined their environmental information services under the same roof, expecting to gain synergies in spreading environmental information and changing consumer behaviour in a more sustainable direction. This eco-partnership can be seen as the first steps in reorganising public services in Tampere according to the ideas of New Public Management. It has been feared that the change would reduce citizens to mere consumers, but this does not seem to be the case. In the article I analyse the kinds of environmental citizenship permitted by the eco-partnership. The institutionalised partnership organisation functions as an umbrella facilitating different types of partnerships and allowing for different expressions of active citizenship.
Amateur naturalism can be considered a kind of environmental citizenship arising from a close rel... more Amateur naturalism can be considered a kind of environmental citizenship arising from a close relationship with nature. Amateur naturalism is also a form of serious leisure, where participants are classified according to their skills and level of commitment. There are differences between different specializations in amateur naturalism in the proportion of women and types of activities but, in Finland, female amateur naturalists are generally in the minority. In this article, I discuss women's lesser participation in amateur naturalism and its possible causes. The discussion is based on material collected among amateur naturalists in the Tampere region in southwest Finland. It seems that there are no formal barriers to women's full participation in amateur naturalist activities. However, the public image of e.g. birdwatching as competitive leisure activity does not attract women as much as men. An implicit ladder of esteem structures the naturalist society, and trust determines whose knowledge counts. Many female amateur naturalists are on the outskirts of the community, and thus may not be aware that acknowledgement presupposes demonstrable knowledge. I argue that, instead of exclusive classifications of amateur naturalists, it is more productive to focus on their heterogeneity and the possibilities of emerging environmental citizenships.
Valtaosa luonnonsuojelun pohjana olevasta luontotiedosta on peräisin vapaaehtoisilta luontoharras... more Valtaosa luonnonsuojelun pohjana olevasta luontotiedosta on peräisin vapaaehtoisilta luontoharrastajilta. Kansainvälisten velvoitteiden myötä luontotiedolle on entistä enemmän kysyntää. Samalla luontoharrastajien joukko on entistä heterogeenisempi: harrastajat ikääntyvät ja nuorempien luontoharrastuksessa painottuvat kevyemmät, viihteellisemmät muodot. Luontotiedon kentälle on tullut uusia toimijoita ja raha on saanut entistä suuremman merkityksen tiedonvaihdon välineenä.
Ympäristöhistoria - Finnish Journal of Environmental History (YFJEH), 2014
The histories of natural history collections and museums are closely linked to amateur... more The histories of natural history collections and museums are closely linked to amateur naturalist activities. Natural history collections are a valuable source of information for research and environmental governance, but the link to volunteer naturalism seems to be somewhat forgotten. This article examines the dynamics between amateur naturalism, nature education, natural history collections and exhibitions through a case study from Tampere, Finland. The Tampere region has vivid amateur naturalist scene dating back to 18th century. The early amateur naturalist activities were inspired by emerging nationalist feelings. Nature enthusiasts wanted to display the beauty of the homeland to all in natural history exhibitions. For this, they gathered their strength for putting together natural history collections. Over time, different meanings and needs have been attached to natural history exhibitions, which has shaped the relationships between professional and amateur naturalists. Knowledge on nature has been newly politicized and is in high demand due to the biodiversity loss discourse. Amateur naturalists are central in providing observation and monitoring data on species. Natural history museums function as boundary objects between different fields and actors in society, such as culture, education, science and administration. They are also sites of boundary work, demarcating the blurry line between professionals and amateurs. Concerns of our deteriorating general knowledge on nature have been frequently voiced, and thus it is important to analyze how natural history museums can serve in nature education and strengthen the continuity of amateur naturalism.
With increasing interest in citizen science, this paper discusses how amateur naturalism, especia... more With increasing interest in citizen science, this paper discusses how amateur naturalism, especially amateur entomology, is placed within citizen science discourses. Through a case study of amateur entomology in Finland, the paper discusses amateurs' diverse motivations for engaging with nature. The paper discusses especially the affective and ethical aspects of amateur entomology and its implications for citizen science. The discussion is based on an ethnographic study of an entomologist society. The paper suggests that amateur naturalism cannot be reduced to any single definition of citizen science, but amateur entomologists enact different epistemologies as knowledge producers and active citizens. The amateurs are often motivated by an ethical 'first contract' with nature. The rich amateur culture may democratize and 're-enchant' science, provided the scientist worldview of superior data is not allowed to conceal the diversity of amateur motivations.
Elämä on perustavalla tavalla monilajinen kudelma, jonka keskinäisriippuvuuksia ekologinen hätäti... more Elämä on perustavalla tavalla monilajinen kudelma, jonka keskinäisriippuvuuksia ekologinen hätätila korostaa. Ihmisen aikaansaaman ekologisen kriisin seurauksena elämän epävarmuudesta on tullut kaikkea elämää koskeva jaettu tila. Tilanteessa tarvitaan uudenlaisia tietämisen tapoja, joiden avulla voidaan rakentaa mahdollisuuksia monilajiselle kukoistukselle. Ampiaiset ovat kiusallisiksi koettuja kumppaneita, joiden kanssa joudumme tulemaan toimeen muun muassa kaupungeissa. Tilallisen neuvottelun välineiksi valmistetaan muun muassa ampiaisten valepesiä, estämään ampiaisten pesintä ei-toivotussa paikassa. Virkatut valepesät toimivat monimerkityksisinä rajakohteina, jotka ovat mediassa avanneet mahdollisuuden ampiaistiedon välittämiselle. Tarkastelen virkkaamista monilajisen yhteiselon tunnustelun tapana. Aineistoni koostuu sähköisen median aineistosta, lehtiartikkeleista ja autoetnografiasta. Valeampiaispesien virkkaus näyttäytyy erilaisena tarkasteltaessa sitä käsityön lopputuotteen tai tekemisen prosessin näkökulmasta. Käsityö voi toimia monilajista ymmärrystä ja etiikkaa luovana tietämisen käytäntönä ja huolenpitona.
In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (eds.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, Fi... more In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (eds.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, Finland: Oulanka research station, University of Oulu. pp. 148-153
In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (toim.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, F... more In: Santaoja Minna, Suonpää Juha (toim.) Interventions: Visualizing environmental change. Oulu, Finland: Oulanka research station, University of Oulu. pp. 78-83
In: Santaoja Minna & Suonpää Juha (eds.) 2016. Interventions: Visualizing environmental change. O... more In: Santaoja Minna & Suonpää Juha (eds.) 2016. Interventions: Visualizing environmental change. Oulanka research station, University of Oulu. ISBN 978-952-62-1399-6. pp. 200-211
Osana kotimaista julkaisutoimintaa tarkastelevaa Julkea!-hanketta pohditaan myös Alue ja Ympärist... more Osana kotimaista julkaisutoimintaa tarkastelevaa Julkea!-hanketta pohditaan myös Alue ja Ympäristö-lehden alla toimineen Versus-foorumin roolia ja tulevaisuutta. Versuksen toiminta-ajatus on nettisivuilla muotoiltu seuraavasti: Versuksen lähtökohtana ovat yhteiskuntamme piirteet, kuten eriarvoistuminen ja koventuneet asenteet, joista uskaltavat puhua ääneen yhä harvemmat. Samalla tiedemaailman kansainvälistyminen ohjaa tutkijoita kirjoittamaan lähes yksinomaan englannin kielellä omille asiantuntijapiireilleen. Versus-foorumin tavoitteena on vahvistaa suomenkielistä kriittiseen alue-ja ympäristötutkimukseen tukeu-tuvaa yhteiskunnallista keskustelua yli tieteenalarajojen. Keskustelua viritellään Versus-julkaisussa sekä eri kokoonpanoin järjestetyissä tapahtumissa. Tässä kirjoituksessa Julkea!-hankkeen koordinaattori Pieta Hyvärinen (PH) sekä Versuksen toimit-tajat Elina Alatalo (EA), Heli Ponto (HP) ja Minna Santaoja (MS) keskustelevat Versuksen tilasta ja tulevasta. PH: Mistä Versus sai alkunsa, miksi se perustettiin? HP: Versus perustettiin 2011 poleemiseksi ja populaariksi keskustelualustaksi laajentamaan tieteellistä keskustelua. Tulin mukaan vuonna 2013, jolloin esseemäiset tekstit olivat Versuksen keskeisin olomuoto. Myöhemmin Jenni Kuopan kanssa järjestimme Versus-tapahtumia, joiden ideana oli herätellä tarkas-telemaan maailmaa uusista kulmista ja laajentaa keskustelua akateemisen piirin ulkopuolelle. Esimer-kiksi kaupunkitutkimuksen päivillä 2015 Jenni Kuoppa ja Markus Hilander järjestivät työpajan, jossa tarkasteltiin kuvien, erityisesti sarjakuvan mahdollisuuksia kaupunkiympäristön muutoksen esittämisen ja tutkimisen keinona. Työpaja tavoitti paitsi tutkijoita, myös kaupunkiaktivisteja. Tämänkaltaiset tapah-tumat voivat avata tieteellistä keskustelua uusille yleisöille. EA: Osallistuin pari vuotta sitten Versus-tapahtumaan, jossa lähdettiin tanssimaan joukolla kaupun-gille. Se hätkähdytti monin tavoin. Siinä tuli tutkittua ja kyseenalaistettua omaa tapaa olla kaupunkiti-lassa, meidän sosiaalisia normejamme. Ja vaikutus kesti viikkoja, aina välillä tuli inspiraatio liikkua tilassa toisin kuin aiemmin oli tullut liikkuneeksi. Ja kuinka toisenlaisena ympäristö näyttäytyi, kuinka toisen-laista tietoa imin itseeni tämän kokemuksen innoittamana. Tämän kaltaista herättelyä toivon Versukseen jatkossakin. Tapahtumaan liittyi kokemuksen purkaminen tieteen näkökulmasta. MS: Yksi tavoite Versuksen perustamisessa oli myös toimia kotimaisen tieteellisen keskustelun sanan-saattajana. Tämä on erityisesti tarpeen maantieteen, aluetieteen ja yhteiskunnallisen ympäristötutki-muksen kaltaisilla monitieteisillä aloilla, kuten Minna Kaljonen ja Jarno Valkonen kirjoituksessaan tässä Versuksessa pohtivat. Elina nosti omasta taustastaan esiin myös arkkitehtuurin ja muut pienet ja akatee-misesti nuoret alat, joilla on hankala julkaista suomeksi. Mikäli arkkitehtina haluaisi julkaista tilateoreet-tisen suomenkielisen artikkelin, tulisi se sitoa esimerkiksi kaupunkitutkimuksen, sosiologian tai filosofian kehykseen. Versus voisi tarjota kanavan tämän kaltaisille " kodittomille " tieteellisille kirjoituksille, vaikkei varsinainen vertaisarvioitu journaali olekaan. Oma tärkeä arvonsa on myös äidinkielellä kirjoittamisella ja kotimaisen sanaston luomisella tieteel-liseen keskusteluun. Suomeksi kirjoittaminen on eri asia kuin englanniksi kirjoittaminen. Äidinkielellään
Tieteellinen kirjoittaminen tuntuu hankalalta monelle graduntekijälle. Kirjoittamisen hankaluudet... more Tieteellinen kirjoittaminen tuntuu hankalalta monelle graduntekijälle. Kirjoittamisen hankaluudet kytkeytyvät käsitykseen itsestä kirjoittajana ja akateemiseen vuorovaikutuskulttuuriin. Vapaakirjoittaminen ja erilaiset palautteen antamisen tavat saattavat vähentää rimakauhua. Katsaus esittelee kokemuksia Tampereen yliopistossa järjestetyltä kirjoittamiskurssilta. Työpajamuotoisesta kirjoittamisen ohjauksesta voisivat hyötyä myös jatko-opiskelijat.
Aalto University publication series SCIENCE + TECHNOLOGY, 1/2016, 2016
Transition towards a low-carbon society needs the development of innovations, such as solutions o... more Transition towards a low-carbon society needs the development of innovations, such as solutions of low-carbon everyday mobility or new techniques of collaborative urban densification. Partnerships as social innovations are pivotal in enabling these developments. Cities may take several roles in partnership arrangements. The roles can be anything from being project partners in experiments that are closely related to the jurisdiction of the local authorities to orchestrating whole innovation ecosystems.
This report summarizes the findings of the two-year project that aim to serve both as useful theoretical insights and as practical solutions to the described overall challenge and to the problems of the particular cases. We have used the term ‘architecture’ in connection to successful innovation processes, and asked what social, operational and informational architectural prerequisites are needed for successful sustainable urban development. We have developed the conceptual framework further during the project to better acknowledge that there is a clear difference between cities and private sector actors as facilitators of innovation. Whereas the companies operate on the markets and may be interested in long-lasting growth coalitions with the cities, the cities are always accountable also to the people. The partnership arrangements are not of the type public-private but public-private-people.
Besides the theoretical development, we have been observers and participants of urban development in our case study areas. We have three main case studies: two from Finland, one from Sweden. The intention has not been to study them in a strict comparative framework, although the cases do offer themselves for some comparisons. It is rather that insights in one case have made us look at the other cases in new ways. Many undertakings of the projects can actually be labelled action research, meaning that we have also been active (co-)producers of interventions with the purpose to make a difference, and have reflected on how the action has taken effect in the case study areas.
In this report, we will first outline a general model of the urban governance system as a learning system. While doing so, we will also introduce a number of key theoretical concepts of our study. Then, in the chapters that follow, we will use this theoretical basis in our three case studies: the Otaniemi OK process, the Tammela urban infill case and the Malmö case. Finally, based on our theoretical work and case observations, we will offer some policy recommendations for the development of systemic architectures for sustainable urban innovation in the context of Finnish urban governance.
Sustainability is a challenge that addresses the whole governance culture. Especially, it calls for transcending the dysfunctional and legitimacy-eroding effects of poorly managed institutional ambiguity with the idea of hybrid governance that, while nurturing innovativeness and partnerships towards sustainability, is sensitive to its own sources of legitimacy and trust.
In: Farrell Katharine, Luzzati Tommaso, van den Hove Sybille (eds.) 2013. Beyond Reductionism : A... more In: Farrell Katharine, Luzzati Tommaso, van den Hove Sybille (eds.) 2013. Beyond Reductionism : A Passion for Interdisciplinarity. Routledge Studies in Ecological Economics. Routledge, London. pp. 221-248
Tampereen keskustaan laadittiin vuosina 2002–2006 uusi liikenneosayleis-
kaava. Analysoimme yhtää... more Tampereen keskustaan laadittiin vuosina 2002–2006 uusi liikenneosayleis- kaava. Analysoimme yhtäältä osallisryhmän ja toisaalta julkisen keskustelun suhdetta kaavan valmisteluprosessiin.
Luontoharrastusta on monenlaista. Tämä artikkeli tarkastelee rajattua luonnon tosiharrastajien jo... more Luontoharrastusta on monenlaista. Tämä artikkeli tarkastelee rajattua luonnon tosiharrastajien joukkoa. Luontoa vakavasti harrastavat ovat arvokkaita tiedonlähteitä maankäytön suunnittelulle ja viralliselle luonnonsuojelutoiminnalle. Harrastajien rivit ovat kuitenkin harvenemassa eikä uutta sukupolvea näytä kasvavan niitä paikkaamaan. Tämä asettaa luonnon monimuotoisuuden hallinnan tietoperustan tulevaisuudessa kyseenalaiseksi. Harrastajilla on toimintaansa monenlaisia motiiveita, mitä ei välttämättä ole otettu huomioon harrastajatietoa rekrytoidessa. Luontoharrastajien ja muiden toimijaryhmien välillä käydään määrittelykamppailua siitä, kuka on asiantuntija ja kenellä on oikeus osallistua – luontoharrastus on politisoitunut. Politiikka ei ole pelkkää kamppailua, vaan myös yhteis-ten asioiden hoitamista. Rajakohteiden hahmottelu eri toimijaryhmien välillä auttaa pur-kamaan ristiriitoja. Luontoharrastuksen etnografisella tarkastelulla voidaan hahmotella eväitä luontosuhteelle perustuvalle ympäristökansalaisuudelle.
Local public service companies in the City of Tampere established an Urban Environmen... more Local public service companies in the City of Tampere established an Urban Environment Centre in 2002. The novelty underpinning the Centre was a new kind of eco-partnership between various actors. The local environmental administration and waste management, electricity and public transport companies joined their environmental information services under the same roof, expecting to gain synergies in spreading environmental information and changing consumer behaviour in a more sustainable direction. This eco-partnership can be seen as the first steps in reorganising public services in Tampere according to the ideas of New Public Management. It has been feared that the change would reduce citizens to mere consumers, but this does not seem to be the case. In the article I analyse the kinds of environmental citizenship permitted by the eco-partnership. The institutionalised partnership organisation functions as an umbrella facilitating different types of partnerships and allowing for different expressions of active citizenship.
Amateur naturalism can be considered a kind of environmental citizenship arising from a close rel... more Amateur naturalism can be considered a kind of environmental citizenship arising from a close relationship with nature. Amateur naturalism is also a form of serious leisure, where participants are classified according to their skills and level of commitment. There are differences between different specializations in amateur naturalism in the proportion of women and types of activities but, in Finland, female amateur naturalists are generally in the minority. In this article, I discuss women's lesser participation in amateur naturalism and its possible causes. The discussion is based on material collected among amateur naturalists in the Tampere region in southwest Finland. It seems that there are no formal barriers to women's full participation in amateur naturalist activities. However, the public image of e.g. birdwatching as competitive leisure activity does not attract women as much as men. An implicit ladder of esteem structures the naturalist society, and trust determines whose knowledge counts. Many female amateur naturalists are on the outskirts of the community, and thus may not be aware that acknowledgement presupposes demonstrable knowledge. I argue that, instead of exclusive classifications of amateur naturalists, it is more productive to focus on their heterogeneity and the possibilities of emerging environmental citizenships.
Valtaosa luonnonsuojelun pohjana olevasta luontotiedosta on peräisin vapaaehtoisilta luontoharras... more Valtaosa luonnonsuojelun pohjana olevasta luontotiedosta on peräisin vapaaehtoisilta luontoharrastajilta. Kansainvälisten velvoitteiden myötä luontotiedolle on entistä enemmän kysyntää. Samalla luontoharrastajien joukko on entistä heterogeenisempi: harrastajat ikääntyvät ja nuorempien luontoharrastuksessa painottuvat kevyemmät, viihteellisemmät muodot. Luontotiedon kentälle on tullut uusia toimijoita ja raha on saanut entistä suuremman merkityksen tiedonvaihdon välineenä.
Ympäristöhistoria - Finnish Journal of Environmental History (YFJEH), 2014
The histories of natural history collections and museums are closely linked to amateur... more The histories of natural history collections and museums are closely linked to amateur naturalist activities. Natural history collections are a valuable source of information for research and environmental governance, but the link to volunteer naturalism seems to be somewhat forgotten. This article examines the dynamics between amateur naturalism, nature education, natural history collections and exhibitions through a case study from Tampere, Finland. The Tampere region has vivid amateur naturalist scene dating back to 18th century. The early amateur naturalist activities were inspired by emerging nationalist feelings. Nature enthusiasts wanted to display the beauty of the homeland to all in natural history exhibitions. For this, they gathered their strength for putting together natural history collections. Over time, different meanings and needs have been attached to natural history exhibitions, which has shaped the relationships between professional and amateur naturalists. Knowledge on nature has been newly politicized and is in high demand due to the biodiversity loss discourse. Amateur naturalists are central in providing observation and monitoring data on species. Natural history museums function as boundary objects between different fields and actors in society, such as culture, education, science and administration. They are also sites of boundary work, demarcating the blurry line between professionals and amateurs. Concerns of our deteriorating general knowledge on nature have been frequently voiced, and thus it is important to analyze how natural history museums can serve in nature education and strengthen the continuity of amateur naturalism.
Tampereen kaupunki on valinnut keskustan tuntumassa sijaitsevan Tammelan kaupunginosan täydennysr... more Tampereen kaupunki on valinnut keskustan tuntumassa sijaitsevan Tammelan kaupunginosan täydennysrakentamisen pilottikohteeksi. Vuonna 2012 valmistuneessa yleissuunnitelmassa nyt noin 6500 asukkaan kaupunginosaan suunniteltiin lisää asuntoja noin 4000 asukkaalle. Suunnitelmat ovat herättäneet vastustusta ja innostusta. Täydennysrakentaminen muuttaa kaupunkisuunnittelun totuttuja toimijapositioita, sillä taloyhtiöt omistavat Tammelassa suurimman osan maasta ja niiden kädessä on lopulta, lähteekö suunniteltu täydennysrakentaminen toteutumaan. Kaupunki on valinnut tarkempaan suunnitteluun muutaman korttelin ja suunnitelmia on laadittu tiiviissä yhteistyössä taloyhtiöiden kanssa.
Uudenlaiset kumppanuudet herättävät uudelleen kysymyksen siitä, kenelle kaupunki(keskusta) kuuluu. Asukasosallistuminen on jäänyt taloyhtiöiden, kaupungin ja yksityisten arkkitehtitoimistojen yhteistyön varjoon ja kaupunginosan suunnittelu näyttää yksityistyvän taloyhtiöiden intresseihin. Näkemyksemme mukaan edustuksellisuuden ei voida olettaa toteutuvan kaupungin ja taloyhtiöiden kumppanuuksien kautta; taloyhtiöiden hallitusten ja asukasnäkökulman välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Taloyhtiöt tarkastelevat täydennysrakentamista ensisijaisesti taloudellisesta näkökulmasta, kun taas asukkaiden keskeisenä huolena on asumisviihtyvyys. Tammelan korttelisuunnitteluprosessin perusteella näyttää siltä, että taloudellisen kannattavuuden nimissä joudutaan tekemään kaupunkikuvallisia kompromisseja.
Taloyhtiöt ovat myös keskenään eriarvoisessa asemassa täydennysrakentamisen etujen ja haittojen jakautumisen suhteen riippuen siitä, paljonko rakennusoikeutta taloyhtiön tontilla on myytäväksi. Hyötyjen ja kustannusten tasaisempi jakautuminen edellyttäisi taloyhtiöiden välistä neuvottelua ja sopimista, mutta taloyhtiöillä ei juuri näytä olevan tähän kapasiteettia. Ne toivovat kaupungin edelleen kantavan vetovastuun täydennysrakentamisesta, mutta kaupunki katsoo pallon olevan nyt taloyhtiöillä.
Yllä kuvattu kansalaisosallistumisen pelitilanne pakottaa myös toimintaorientoituneen kaupunkitutkimuksen reflektoimaan positiotaan uudelleen. Tutkimushankkeemme alkaessa tulkitsimme kaupungin ja taloyhtiöiden kumppanuudet kansalaisosallistumisen vahvistumisena. Viimeisimpien käänteiden valossa joudumme arvioimaan tätä tulkintaa uudelleen. Jotta täydennysrakentamishankkeet etenevät, on ”sisäpiirissä” valmistellut suunnitelmat julkistettava ja mikäli kansalaiset kokevat tulleensa suunnittelussa syrjäytetyiksi, on luultavaa että suunnitelmat kohtaavat jälleen vastustusta. Toimintasuuntautunut tutkimus voisi hahmotella kansalaisosallisten kanssa vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia ja auttaa jalkauttamaan täydennysrakennussuunnitelmia mahdollisuuksia ja valintoja hahmottamalla.
Suomeen ollaan rakentamassa Lajitietokeskusta, jonka tarkoitus on koota yhteen paikkaan tällä het... more Suomeen ollaan rakentamassa Lajitietokeskusta, jonka tarkoitus on koota yhteen paikkaan tällä hetkellä hajallaan oleva tieto Suomen eliölajistosta. Lajitietokeskus on monitasoinen tietoinfrastruktuuri ja -varasto, joka toimii laji.fi-portaalin kautta. Lajitietokeskuksen toteuttamista koordinoi Luonnontieteellinen keskusmuseo. Parhaillaan tietotekniikka-asiantuntijat työskentelevät kiivaasti saattaakseen eri lähteistä tulevan lajitiedon avoimesti saataville. Aktiiviset luontoharrastajat tuottavat suuren osan lajien havainto- ja seurantatiedosta ja harrastajat on mainittu myös lajitietokeskuksen suunnittelussa keskeiseksi yhteistyötahoksi. Näyttää kuitenkin siltä, että lajitietokeskushankkeeseen liittyy luontoharrastajien näkökulmasta ongelmia, joita hankkeen toimijat eivät joko ole tunnistaneet tai halunneet ottaa käsittelyyn. Hankkeeseen liittyy tavanomaisia kysymyksiä maallikko- ja asiantuntijatiedon yhteen sovittamisesta ja siitä, kuka on todellinen asiantuntija. Tätä keskustelua ei käydä vain sertifioidun asiantuntijajärjestelmän piirissä toimivien ammattilaisten ja maallikkoasiantuntijoiden välillä, vaan myös luontoharrastajayhteisöjen sisällä.
Asiantuntijuuteen liittyvät haasteet näyttäytyvät luontoharrastajien näkökulmasta toisenlaisilta kuin lajitietokeskusta rakentavien viranomaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta. Lajitietokeskuksen taustalla näyttää olevan ajatus jaetusta ideologiasta ja avoimen tiedon tavoiteltavuudesta. Luontoharrastajat kuitenkin kyseenalaistavat eri perustein tiedon avoimuutta. Huolena ei niinkään ole tiettyjä uhanalaisia lajeja koskevan tiedon salaaminen mahdollisilta väärinkäytöksiltä, kuten viranomaisten lähtökohtana on ollut, vaan muun muassa kysymys siitä millä kaikilla viranomaistahoilla on pääsy jaettuun lajitietoon. Luontoharrastajille tiedon keruun taustalla on viime kädessä halu suojella lajistoa, eikä lajitietokeskus näyttäydy harrastajille itsestään selvästi luonnonsuojeluhankkeena. Lajitietokeskushankkeen taustalla on nähtävissä uusliberalistinen luonnonsuojelun tuottavuusdiskurssi, jossa painotetaan muun muassa Lajitietokeskuksen luomia mahdollisuuksia uuteen yrittäjyyteen. Luontoharrastajat ovat ristiriitaisessa tilanteessa pohtiessaan tietoaineistojensa luovuttamista avoimesti saataville. Jotta Lajitietokeskus palvelisi mahdollisimman hyvin eri tahoja ja luonnonsuojelun tavoitteita, on lajitietokeskuksen taustalla olevaa politiikkaa tarpeen nostaa keskusteluun.
In the Nordic welfare states the state actively steers the public eating habits. Nutrition recomm... more In the Nordic welfare states the state actively steers the public eating habits. Nutrition recommendations have been issued in the Nordic countries since the 1950’s. At first the emphasis was on sufficient intake of nutrients. Over the decades the issue has taken different form, the main problem being excessive intake of energy. Simultaneously the scope of nutrition recommendations has expanded to cover wellbeing more broadly. As food production and consumption contribute significantly to various environmental problems, the need for integrative food policy is emphasized. In the latest Nordic nutrition recommendations from 2012, and the subsequent Finnish recommendations from 2014, the perspective of sustainable food consumption was included, emphasis being on plant-based diets.
In this paper we ask, how did the sustainability question enter the nutrition recommendations - we are after the politics of steering sustainable diets. The Nordic nutrition recommendations are based on research and broad collaboration between experts. The expert body in Finland issuing the recommendations is the National Nutrition Council. The council is set by the government with a given mandate. The nutrition council used to have members from food industry and producers' organizations as well. The entry of the sustainability perspective seems to coincide with changes in the constitution of the nutrition council. In the latest council appointed in 2014 there is no more industry representation; the council consists of academic experts. We analyse the nutrition recommendation documents, make a historical analysis of the council and carry out qualitative interviews with nutrition council members and other key informants. Using methods of interpretive policy analysis, we track key actors, their connections and events that have shaped the sustainable diet recommendations in chasing the drivers behind sustainable diets policy.
In the Nordic welfare states the state actively steers the public eating habits. Nutrition recomm... more In the Nordic welfare states the state actively steers the public eating habits. Nutrition recommendations have been issued in the Nordic countries since the 1950’s. At first the emphasis was to ensure sufficient intake of nutrients; to feed properly the malnourished bodies. Over the decades the issue of nutrition has taken a different form, the problem now being excessive intake of energy, causing e.g cardiovascular illnesses, diabetes and obesity. Simultaneously the scope of nutrition recommendations has expanded to cover wellbeing more broadly. Recommendations for physical exercise were included in the Nordic nutrition recommendations in 2004.
As it has become broadly acknowledged that food production and consumption contribute to various environmental problems, the need for integrative food policy is emphasized. In the latest Nordic nutrition recommendations from 2012 the perspective of sustainable food consumption was included. The recommendations emphasize plant-based diets that support health, being also ecologically sustainable. The latest Finnish nutrition recommendations from 2014 connect overconsumption of food with environmental problems and state that as overweight people have higher energy need, weight control measures are recommended also from sustainability perspective.
The nutrition recommendations can be used as a basis for policies, education and product development. More specific recommendations are issued to population subgroups such as small children, pregnant women, the elderly and vegans. Nutrition recommendations emphasize that a balanced diet can be composed in different ways, from different foods. Yet, the recommendations make us ask whether the broadening scope of food policy and increasing normativization of eating actually narrows the space for food agency, and thus, food democracy. This paper analyses the (sustainable) food citizenship that is inscribed in Finnish nutrition and food policies.
Emotions are a powerful driver as we manage through our lives and form relationships with fellow ... more Emotions are a powerful driver as we manage through our lives and form relationships with fellow humans and non-humans. In order to gain knowledge about nature, we need to be in nature as emotional and affective beings. Yet science has been accused of comprehensive and systematic disenchantment of our research objects and subjects. Knowledge stripped from emotions is problematic for developing environmental citizenship as it leaves only a narrow space for expert-citizen participation.In this paper I take a look at the boundary work between professional and amateur science and study the role of emotions therein. The paper reports findings from ongoing research. The empirical focus will be on amateur and professional entomologists. I will analyse scientific and amateur entomologist publications and use also interviews and observation material. Amateur publications are an interesting hybrid as they report original research but leave more freedom for writer’s expression. Comparing the different types of publications and their use allows looking at how (if) the “systematic disenchantment” takes place and how does this affect the use of the knowledge.
Current conservation policies are based on classifications of nature, and only species and areas ... more Current conservation policies are based on classifications of nature, and only species and areas with a given classification are protected. Nature conservation policies are largely based on a static idea of conservation,where certain areas are left untouched. This applies also to the Natura network of conservation areas in the EU. The static approach has proved insufficient in halting the biodiversity loss and it is also otherwise problematic. The implementation of the static conservation has conflicted with previous uses of the included areas and with local understanding of biodiversity. Conservation policies are always aiming at a moving target. The dynamic nature conservation approach takes the change as a starting point for conservation policy and considers the potentials of nature. Thus the time perspective of conservation expands from the past to the future, and the role of humans becomes one of an active caretaker.In the paper I will discuss a case from Finland, where volunteer conservationists, following a dynamic conservation approach, have applied innovative restoration methods to a bird lake, making it one of the top bird areas in Finland. The restoration has however conflicted with environmental administration, as in creating conditions for diverse birdlife the volunteers have questioned the legitimacy of the values for which the lake was included in the Natura network. I discuss the roles of different types of knowledge, possessed by the volunteers and the administration, and trust in finding flexible yet effective approaches to conservation.
Siinä missä lintuharrastuksen suosiota on selitetty muun muassa lintujen samankaltaisuudella ihmi... more Siinä missä lintuharrastuksen suosiota on selitetty muun muassa lintujen samankaltaisuudella ihmiskehon fysiologian kanssa ja niiden kauneudella ja karismalla (Lorimer 2007), hyönteiset herättävät monissa pelkoa ja inhoa. Hyönteisten määrä ja autonomisuus suhteessa ihmiseen rikkoo käsitystämme rajallisesta subjektista (Deleuze & Guattari 1987). Kaikille tämä hyönteisten villi karisma ei kuitenkaan ole luotaantyöntävää. Suomessakin toimii virkeitä hyönteisharrastajien yhteisöjä, joilla on keskeinen asema hyönteisiä koskevan tiedon tuottajina muun muassa uhanalaisarviointien ja luonnonsuojelun pohjaksi. Harrastajat mainitsevat harrastuksensa vetovoimaksi mm. hyönteismaailman monimuotoisuuden ja hyönteisten kauneuden. Vähän tunnetut ja runsaslukuiset eliöryhmät tarjoavat mahdollisuuksia harrastuksessa erikoistumiseen sekä löytämisen iloa. Tarkastelen hyönteisharrastajien tapoja puhua hyönteisistä käyttäen aineistona harrastajien julkaisuja, sähköpostikeskusteluja, haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia harrastajien kokoontumisissa. Peilaan hyönteisharrastusta erikoistuneen luontoharrastuksen muodoista suosituimpaan lintuharrastukseen ja pohdin, tuottaako harrastuksen kohde harrastajayhteisöihin erilaista sosiaalista dynamiikkaa – erilaisia luontosuhteita ja ympäristökansalaisuuksia
Tiedonhallinta ja siihen liittyvät teknologiset ratkaisut ovat luonnonsuojelupolitiikassa keskeis... more Tiedonhallinta ja siihen liittyvät teknologiset ratkaisut ovat luonnonsuojelupolitiikassa keskeisessä osassa.Luontotieto on hajallaan eri toimijoiden tietojärjestelmissä, ja tiedonkulku on parhaimmillaankin aukkoista. Suunta niin Suomessa kuin kansainvälisesti on kohti keskitettyjä tietojärjestelmiä, mistä esimerkkeinä vuonna 2012 Suomeen perustettu lajitietokeskus tai Global Biodiversity Information Facility (GBIF).Keskitettyjen tietojärjestelmien taustalla on ajatus, että luonto on ensin tunnettava jotta sitä voidaan suojella ja ”hallita”. Tietojärjestelmissä oleva luontotieto saa politiikassa virallisen aseman. Tämä on kuitenkin ongelmallista, sillä luontotieto syntyy kirjavien ekososiaalisten käytäntöjen tuloksena ja tieto joutuu läpäisemään lukuisia suodattimia päästäkseen tietojärjestelmiin. Tietojärjestelmien kautta syntyvä kuva luonnosta saattaakin olla jäävuoren huippu, mutta kun tämä otetaan luonnonsuojelupolitiikan lähtökohdaksi, tuotamme ”uutta uljasta luontoa”. Näkemystä suojelun arvoisesta luonnosta on syytä avartaa, ja samalla on tarpeen avartaa näkemystä siitä, kenellä on validia luontotietoa. Luontoharrastajat ovat keskeisessä roolissa luontotiedon tuottajina. Edistyneet lintu-, hyönteis-, kasvi- ja sieniharrastajat saattavat olla alallaan lajintuntemuksen huippuja. Ympäristöhallinnolla ei ole tarvittavia resursseja havaintotiedon keräämiseksi tarvittavan kenttätyön tekemiseen, ja niinpä suuri osa luontotiedosta syntyy vapaaehtoisen kansalaistoiminnan tuloksena. Luontoharrastajien rooliin tiedontuottajina liittyy jännitteitä, sillä harrastajien intressit eivät ole täysin yhteneväisiä hallinnon tiedonintressien kanssa. Hallinnon määrittelemät tietotarpeet kutsuvat esiin vain tietynlaista asiantuntijuutta ja osaa harrastajista. Harrastajakentän monipuolistuttua ja esimerkiksi lintuharrastuksen suosion lisääntyessä asiantuntijuuden vaade synnyttää uudenlaista dynamiikkaa myös harrastajayhteisön sisällä. Harrastajien ja ammattilaisten muodostamassa tietoyhteisössä tehtävä rajatyö sulkee osan harrastajista ja erilaisen tietämisen muotoja tietokäytäntöjen ulkopuolelle ja tuottaa näin kapea-alaista, evidenssipohjaista ympäristökansalaisuutta. Tietokäytäntöjä tulee kehittää suuntaan, joka jättää tilaa affektiiviselle luontosuhteelle ja ”tavanomaisen” luonnon tuntemukselle erikoisasiantuntijuuden rinnalla, ja tuottaa näin inklusiivisempaa ympäristökansalaisuutta
Global environmental change calls urgently for new perspectives, practices and fresh imaginations... more Global environmental change calls urgently for new perspectives, practices and fresh imaginations. The book Interventions explores new possibilities for visualizing environmental change and introduces innovative ways for communicating environmental change and raising public awareness on environmental issues. The book is launched on November 26, 2016 at the Oulanka Research Station in Kuusamo, Finland, coinciding with the 50-year anniversary of the station.
Through essays and projects, the book explores the potential of art-science collaboration, how photography can contribute to the creation of a sense of place, and how photographic techniques allow us to show something familiar in a new light. Blurring the boundaries of science and fiction, it also questions how we see our environment, our place in nature, and how we understand science and art.
Interventions results from a series of international workshops organized by the UArctic Thematic Network on Communicating Arctic Research, also known as the SubZero collective. In the course of four years, the workshops have brought together students and professionals of photography as well as students and researchers in natural sciences, humanities and social sciences. Interventions also highlights student contributions: workshop participants have taken most of the photos, and students are also to thank for the design and layout of the publication.
Interventions is an outcome of the Thematic Network’s project Visualization of Environmental Change, funded by the Prince Albert II of Monaco Foundation in 2014-2016. Other outcomes of the project are a traveling exhibition and a webpage which was launched at the end of August at sub-zero.org.
Uploads
Papers by Minna Santaoja
kirjoittamiskurssilta. Työpajamuotoisesta kirjoittamisen ohjauksesta voisivat hyötyä myös jatko-opiskelijat.
This report summarizes the findings of the two-year project that aim to serve both as useful theoretical insights and as practical solutions to the described overall challenge and to the problems of the particular cases. We have used the term ‘architecture’ in connection to successful innovation processes, and asked what social, operational and informational architectural prerequisites are needed for successful sustainable urban development. We have developed the conceptual framework further during the project to better acknowledge that there is a clear difference between cities and private sector actors as facilitators of innovation. Whereas the companies operate on the markets and may be interested in long-lasting growth coalitions with the cities, the cities are always accountable also to the people. The partnership arrangements are not of the type public-private but public-private-people.
Besides the theoretical development, we have been observers and participants of urban development in our case study areas. We have three main case studies: two from Finland, one from Sweden. The intention has not been to study them in a strict comparative framework, although the cases do offer themselves for some comparisons. It is rather that insights in one case have made us look at the other cases in new ways. Many undertakings of the projects can actually be labelled action research, meaning that we have also been active (co-)producers of interventions with the purpose to make a difference, and have reflected on how the action has taken effect in the case study areas.
In this report, we will first outline a general model of the urban governance system as a learning system. While doing so, we will also introduce a number of key theoretical concepts of our study. Then, in the chapters that follow, we will use this theoretical basis in our three case studies: the Otaniemi OK process, the Tammela urban infill case and the Malmö case. Finally, based on our theoretical work and case observations, we will offer some policy recommendations for the development of systemic architectures for sustainable urban innovation in the context of Finnish urban governance.
Sustainability is a challenge that addresses the whole governance culture. Especially, it calls for transcending the dysfunctional and legitimacy-eroding effects of poorly managed institutional ambiguity with the idea of hybrid governance that, while nurturing innovativeness and partnerships towards sustainability, is sensitive to its own sources of legitimacy and trust.
kaava. Analysoimme yhtäältä osallisryhmän ja toisaalta julkisen keskustelun suhdetta kaavan valmisteluprosessiin.
kirjoittamiskurssilta. Työpajamuotoisesta kirjoittamisen ohjauksesta voisivat hyötyä myös jatko-opiskelijat.
This report summarizes the findings of the two-year project that aim to serve both as useful theoretical insights and as practical solutions to the described overall challenge and to the problems of the particular cases. We have used the term ‘architecture’ in connection to successful innovation processes, and asked what social, operational and informational architectural prerequisites are needed for successful sustainable urban development. We have developed the conceptual framework further during the project to better acknowledge that there is a clear difference between cities and private sector actors as facilitators of innovation. Whereas the companies operate on the markets and may be interested in long-lasting growth coalitions with the cities, the cities are always accountable also to the people. The partnership arrangements are not of the type public-private but public-private-people.
Besides the theoretical development, we have been observers and participants of urban development in our case study areas. We have three main case studies: two from Finland, one from Sweden. The intention has not been to study them in a strict comparative framework, although the cases do offer themselves for some comparisons. It is rather that insights in one case have made us look at the other cases in new ways. Many undertakings of the projects can actually be labelled action research, meaning that we have also been active (co-)producers of interventions with the purpose to make a difference, and have reflected on how the action has taken effect in the case study areas.
In this report, we will first outline a general model of the urban governance system as a learning system. While doing so, we will also introduce a number of key theoretical concepts of our study. Then, in the chapters that follow, we will use this theoretical basis in our three case studies: the Otaniemi OK process, the Tammela urban infill case and the Malmö case. Finally, based on our theoretical work and case observations, we will offer some policy recommendations for the development of systemic architectures for sustainable urban innovation in the context of Finnish urban governance.
Sustainability is a challenge that addresses the whole governance culture. Especially, it calls for transcending the dysfunctional and legitimacy-eroding effects of poorly managed institutional ambiguity with the idea of hybrid governance that, while nurturing innovativeness and partnerships towards sustainability, is sensitive to its own sources of legitimacy and trust.
kaava. Analysoimme yhtäältä osallisryhmän ja toisaalta julkisen keskustelun suhdetta kaavan valmisteluprosessiin.
Uudenlaiset kumppanuudet herättävät uudelleen kysymyksen siitä, kenelle kaupunki(keskusta) kuuluu. Asukasosallistuminen on jäänyt taloyhtiöiden, kaupungin ja yksityisten arkkitehtitoimistojen yhteistyön varjoon ja kaupunginosan suunnittelu näyttää yksityistyvän taloyhtiöiden intresseihin. Näkemyksemme mukaan edustuksellisuuden ei voida olettaa toteutuvan kaupungin ja taloyhtiöiden kumppanuuksien kautta; taloyhtiöiden hallitusten ja asukasnäkökulman välille ei voi vetää
yhtäläisyysmerkkejä. Taloyhtiöt tarkastelevat täydennysrakentamista ensisijaisesti taloudellisesta näkökulmasta, kun taas asukkaiden keskeisenä huolena on asumisviihtyvyys. Tammelan
korttelisuunnitteluprosessin perusteella näyttää siltä, että taloudellisen kannattavuuden nimissä joudutaan tekemään kaupunkikuvallisia kompromisseja.
Taloyhtiöt ovat myös keskenään eriarvoisessa asemassa täydennysrakentamisen etujen ja haittojen jakautumisen suhteen riippuen siitä, paljonko rakennusoikeutta taloyhtiön tontilla on myytäväksi. Hyötyjen ja kustannusten tasaisempi jakautuminen edellyttäisi taloyhtiöiden välistä neuvottelua ja sopimista, mutta taloyhtiöillä ei juuri näytä olevan tähän kapasiteettia. Ne toivovat kaupungin edelleen kantavan vetovastuun täydennysrakentamisesta, mutta kaupunki katsoo pallon olevan nyt taloyhtiöillä.
Yllä kuvattu kansalaisosallistumisen pelitilanne pakottaa myös toimintaorientoituneen kaupunkitutkimuksen reflektoimaan positiotaan uudelleen. Tutkimushankkeemme alkaessa tulkitsimme kaupungin ja taloyhtiöiden kumppanuudet kansalaisosallistumisen vahvistumisena.
Viimeisimpien käänteiden valossa joudumme arvioimaan tätä tulkintaa uudelleen. Jotta täydennysrakentamishankkeet etenevät, on ”sisäpiirissä” valmistellut suunnitelmat julkistettava ja mikäli kansalaiset kokevat tulleensa suunnittelussa syrjäytetyiksi, on luultavaa että suunnitelmat kohtaavat jälleen vastustusta. Toimintasuuntautunut tutkimus voisi hahmotella kansalaisosallisten kanssa vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia ja auttaa jalkauttamaan täydennysrakennussuunnitelmia mahdollisuuksia ja valintoja hahmottamalla.
Asiantuntijuuteen liittyvät haasteet näyttäytyvät luontoharrastajien näkökulmasta toisenlaisilta kuin lajitietokeskusta rakentavien viranomaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta. Lajitietokeskuksen taustalla näyttää olevan ajatus jaetusta ideologiasta ja avoimen tiedon tavoiteltavuudesta. Luontoharrastajat kuitenkin kyseenalaistavat eri perustein tiedon avoimuutta. Huolena ei niinkään ole tiettyjä uhanalaisia lajeja koskevan tiedon salaaminen mahdollisilta väärinkäytöksiltä, kuten viranomaisten lähtökohtana on ollut, vaan muun muassa kysymys siitä millä kaikilla viranomaistahoilla on pääsy jaettuun lajitietoon. Luontoharrastajille tiedon keruun taustalla on viime kädessä halu suojella lajistoa, eikä lajitietokeskus näyttäydy harrastajille itsestään selvästi luonnonsuojeluhankkeena. Lajitietokeskushankkeen taustalla on nähtävissä uusliberalistinen luonnonsuojelun tuottavuusdiskurssi, jossa painotetaan muun muassa Lajitietokeskuksen luomia mahdollisuuksia uuteen yrittäjyyteen. Luontoharrastajat ovat ristiriitaisessa tilanteessa pohtiessaan tietoaineistojensa luovuttamista avoimesti saataville. Jotta Lajitietokeskus palvelisi mahdollisimman hyvin eri tahoja ja luonnonsuojelun tavoitteita, on lajitietokeskuksen taustalla olevaa politiikkaa tarpeen nostaa keskusteluun.
In this paper we ask, how did the sustainability question enter the nutrition recommendations - we are after the politics of steering sustainable diets. The Nordic nutrition recommendations are based on research and broad collaboration between experts. The expert body in Finland issuing the recommendations is the National Nutrition Council. The council is set by the government with a given mandate. The nutrition council used to have members from food industry and producers' organizations as well. The entry of the sustainability perspective seems to coincide with changes in the constitution of the nutrition council. In the latest council appointed in 2014 there is no more industry representation; the council consists of academic experts. We analyse the nutrition recommendation documents, make a historical analysis of the council and carry out qualitative interviews with nutrition council members and other key informants. Using methods of interpretive policy analysis, we track key actors, their connections and events that have shaped the sustainable diet recommendations in chasing the drivers behind sustainable diets policy.
As it has become broadly acknowledged that food production and consumption contribute to various environmental problems, the need for integrative food policy is emphasized. In the latest Nordic nutrition recommendations from 2012 the perspective of sustainable food consumption was included. The recommendations emphasize plant-based diets that support health, being also ecologically sustainable. The latest Finnish nutrition recommendations from 2014 connect overconsumption of food with environmental problems and state that as overweight people have higher energy need, weight control measures are recommended also from sustainability perspective.
The nutrition recommendations can be used as a basis for policies, education and product development. More specific recommendations are issued to population subgroups such as small children, pregnant women, the elderly and vegans. Nutrition recommendations emphasize that a balanced diet can be composed in different ways, from different foods. Yet, the recommendations make us ask whether the broadening scope of food policy and increasing normativization of eating actually narrows the space for food agency, and thus, food democracy. This paper analyses the (sustainable) food citizenship that is inscribed in Finnish nutrition and food policies.
Through essays and projects, the book explores the potential of art-science collaboration, how photography can contribute to the creation of a sense of place, and how photographic techniques allow us to show something familiar in a new light. Blurring the boundaries of science and fiction, it also questions how we see our environment, our place in nature, and how we understand science and art.
Interventions results from a series of international workshops organized by the UArctic Thematic Network on Communicating Arctic Research, also known as the SubZero collective. In the course of four years, the workshops have brought together students and professionals of photography as well as students and researchers in natural sciences, humanities and social sciences. Interventions also highlights student contributions: workshop participants have taken most of the photos, and students are also to thank for the design and layout of the publication.
Interventions is an outcome of the Thematic Network’s project Visualization of Environmental Change, funded by the Prince Albert II of Monaco Foundation in 2014-2016. Other outcomes of the project are a traveling exhibition and a webpage which was launched at the end of August at sub-zero.org.