Arkeologia Ja Metallinilmaisin

Yli-Lemun kartano on kirjallisten lähteiden mukaan ollut asuttu 1400-luvulla, mutta alueen kasvillisuus voi viitata vielä tätä vanhempaan (rautakautiseen) asutukseen. Alueella on myös käyty kaksipäiväinen Suomen sodan taistelu kesällä 1808. Metallinilmaisinkartoitus kuului Turun työväenopistossa järjestetyn metallinilmaisinharrastajille suunnatun Arkeologia ja metallinilmaisin –kurssin maastoharjoitukseen, jossa opeteltiin löytöjen asianmukaista talteenottoa, löytöpaikan dokumentointia ja löytökontekstin havainnointia. Samalla kartoituksen toivottiin tuovan lisätietoa Lemun taistelusta ja mahdollisesti kartanon alueen varhaisemmasta asutushistoriasta. Myös taistelussa kaatuneiden hautapaikan paikantamista yritettiin. Kartoitettava alue sijaitsi hevoslaitumena käytetyllä hakamaalla ja lehtometsässä. Kaikki esiin saadut löydöt olivat resenttejä ja koostuivat maatalousjätteestä, lukuun ottamatta yhtä sulaneen lyijyn kappaletta, joka saattaa liittyä taistelun aikaiseen ammusten valamiseen. Myöskään hautapaikkaan viittaavia merkkejä ei löydetty.

Arkeologian harrastajat ovat jo pitkään osallistuneet arkeologisiin projekteihin vapaaehtoisena talkooapuna, eikä ole ollut harvinaista nähdä innokasta harrastajaa mukana kaivauksella tai muinaisjäännösinventoinnissa. Menneisyyden harrastajiin voi nykyisin lukea myös metallinetsijät, jotka samalla muodostavat uuden arkeologisen vapaaehtoisryhmän.

Pirkanmaan maakuntamuseo teki metallinilmaisinkartoituksen Pirkkalan vanhan kirkon ympäristössä sijaitsevilla pelloilla 24.10.2015 yhdessä noin 40 metallinetsijän kanssa. Tapahtuma liittyi Pirkkalan vanhojen kirkonpaikkojen tutkimusprojektiin, jonka Pirkanmaan maakuntamuseo aloitti kesällä 2015. Kartoituksella haluttiin saada lisätietoa Pirkkalan vanhaa kirkkoa ympäröivistä peltoalueista sekä tarkastaa pelloilta tehtyjen esinelöytöjen löytöpaikkoja. Kaikki löydöt tehtiin muokatusta peltokerroksesta. Kartoituksen yhteydessä tehtiin myös pintapoimintaa kirkon länsipuolisella peltoalueella sekä kaivettiin peltokerroksen alle ulottuvia koekuoppia. Irtolöytönä saatiin talteen lähinnä historiallisen ajan rahoja, mutta KM-kokoelmiin luetteloitiin myös yhteensä 7 rautakautista/keskiaikaista löytöä. Mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa ei havaittu, mutta löytöjen ja niiden jakauman perusteella on todennäköistä, että kirkon paikalla tai Virosmäen alueella on sijainnut kalmisto (polttohautauksia) tai rautakautinen asuinpaikka. Tulevia arkeologisia tutkimuksia voi mahdollisesti kohdentaa näiden alueiden reunoille tai Virosmäellä olevaan metsikköön.

Hobbymässig metalldetektering har orsakat diskussion bland finska arkeologer sedan 1990-talet, men under de senaste åren har den här verksamheten ökat markant i popularitet. Nyttan med hobbydetektering syns i de många nya fornlämningar som påträffats via dessa lösfynd, men detekteringens baksida är alltför välkänd; fornlämningar plundras och redan lokaliserade platser utsätts för återkommande detektering. Att detekteringen ökat har tvingat arkeologer att möta amatörerna och i allt större omfattning tillsammans fundera ut fungerande modeller för den här verksamheten. Den här artikeln tar upp erfarenheter av att utbilda metalldetekterare. I Åbo arbetarinstitut organiserade skribenten en kurs med namnet ”Arkeologi och metalldetektor” hösten 2014. Enligt den respons som kursen fick var utbildningen nyttig och informativ. Att öppet redogöra för frågor som är självklara för en arkeolog hjälpte amatörerna att förstå konsekvenserna och de eventuella skador som de beslut de gör i fält kan föra med sig. Responsen visade också att kursdeltagarna ansåg att det var viktigt att få mer information om det förflutna och att hitta de rätta tillvägagångssätten att närma sig fornlämningar. Samarbete med arkeologer och en ökad kunskap kan vara ett sätt att minska på avsiktliga intrång på fornlämningar.