(Ebook) Python: The Complete Manual - The

essential handbook for Python users - Master

Python today! First Edition by Unknown ISBN
9781785462689, 1785462687 download
https://ebooknice.com/product/python-the-complete-manual-the-
essential-handbook-for-python-users-master-python-today-first-
edition-43159702

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebooknice.com
for more options!.

(Ebook) Python The Complete Manual: The Essential Handbook for

Python Users by Mehedi Hzn Press Publications

https://ebooknice.com/product/python-the-complete-manual-the-essential-
handbook-for-python-users-34099554

(Ebook) The Complete C++ & Python Manual by The Complete Manual
Series

https://ebooknice.com/product/the-complete-c-python-manual-43690082

(Ebook) The Complete Python Coding Manual - 18th Edition, 2023

by ,,,,,

https://ebooknice.com/product/the-complete-python-coding-manual-18th-
edition-2023-50584730

(Ebook) The Complete Python & C++ Manual - 9th Edition 2022 by
,,,,

https://ebooknice.com/product/the-complete-python-c-manual-9th-
edition-2022-42004584
(Ebook) Python Developer's Handbook by Unknown

https://ebooknice.com/product/python-developer-s-handbook-56966628

(Ebook) Python The Complete Manual by coll. ISBN 9781785464409,

178546440X

https://ebooknice.com/product/python-the-complete-manual-5701248

(Ebook) C++ & Python for Beginners – 11th Edition 2022 by

Unknown

https://ebooknice.com/product/c-python-for-beginners-11th-
edition-2022-44890860

(Ebook) Maya Python for Games and Film: A Complete Reference for
Maya Python and the Maya Python API by Adam Mechtley; Ryan
Trowbridge ISBN 9780123785787, 0123785782

https://ebooknice.com/product/maya-python-for-games-and-film-a-complete-
reference-for-maya-python-and-the-maya-python-api-42933770

(Ebook) Python Playground Geeky Projects for the Curious

Programmer by unknown

https://ebooknice.com/product/python-playground-geeky-projects-for-the-
curious-programmer-55377902
 The Complete Manual
The essential handbook for Python users
Master
Python
today!
 Welcome to
Python The Complete Manual
Python is a versatile language and its rise in popularity is
certainly no surprise. Its similarity to everyday language has
made it a perfect companion for the Raspberry Pi, which
is often a irst step into practical programming. But don’t
be fooled by its beginner-friendly credentials – Python has
plenty of more advanced functions. In this bookazine, you
will learn how to program in Python, discover amazing
projects to improve your understanding, and ind ways
to use Python to enhance your experience of computing.
You’ll also create fun projects including programming
a quadcopter drone and sending text messages from
Raspberry Pi. Let’s get coding!
 Python The Complete Manual
Imagine Publishing Ltd
Richmond House
33 Richmond Hill
Bournemouth
Dorset BH2 6EZ
 +44 (0) 1202 586200
Website: www.imagine-publishing.co.uk
Twitter: @Books_Imagine
Facebook: www.facebook.com/ImagineBookazines

Publishing Director
Aaron Asadi

Head of Design
Ross Andrews

Production Editor
Alex Hoskins

Senior Art Editor

Greg Whitaker

Designer
Perry Wardell-Wicks

Photographer
James Sheppard

Printed by
William Gibbons, 26 Planetary Road, Willenhall, West Midlands, WV13 3XT

Distributed in the UK, Eire & the Rest of the World by

Marketforce, 5 Churchill Place, Canary Wharf, London, E14 5HU
Tel 0203 787 9060 www.marketforce.co.uk

Distributed in Australia by
Network Services (a division of Bauer Media Group), Level 21 Civic Tower, 66-68 Goulburn Street,
Sydney, New South Wales 2000, Australia, Tel +61 2 8667 5288

Disclaimer
The publisher cannot accept responsibility for any unsolicited material lost or damaged in the
post. All text and layout is the copyright of Imagine Publishing Ltd. Nothing in this bookazine may
be reproduced in whole or part without the written permission of the publisher. All copyrights are
recognised and used specifically for the purpose of criticism and review. Although the bookazine has
endeavoured to ensure all information is correct at time of print, prices and availability may change.
This bookazine is fully independent and not affiliated in any way with the companies mentioned herein.

Python is a trademark of Python Inc., registered in the U.S. and other countries.
Python © 2016 Python Inc

Python The Complete Manual First Edition © 2016 Imagine Publishing Ltd

ISBN 978 1785 462 689

Part of the

bookazine series
Contents
What you can ind inside the bookazine

Code
& create
with
Python!

6
 Get started
with
Python 8 Masterclass
Discover the basics of Python

Introducing Python Create with Python Use Python with Pi

26 Make web apps 80 Tic-tac-toe with Kivy 104 Using Python on Pi

Master this starter project Program a simple game Optimise your code
86 Make a Pong clone 110 Send an SMS
Enhance your game skills Combine Twilio and
Raspberry Pi
114 Voice synthesizer
Use the eSpeak library
32 Build an app for Android
116 Program a quadcopter
Take your apps on the move
Make a drone with Pi
40 50 Python tips 88 Program a Space
Invaders clone 122 Code a Twitter bot
A selection of handy tips
Have fun with Pivaders Retweet automatically
Work with Python 98 Make a visual novel 124 Control an LED
Tell a story using Python Use GPIO for lights
50 Replace your shell
Say goodbye to Bash
58 Scientific computing
Discover NumPy’s power
64 Python for system admins
How to tweak your settings
72 Scrape Wikipedia
Start using Beautiful Soup

7
Always wanted to have a go at programming? No more
excuses, because Python is the perfect way to get started!
Python is a great programming language for both beginners and experts. It
is designed with code readability in mind, making it an excellent choice for
beginners who are still getting used to various programming concepts.
The language is popular and has plenty of libraries available, allowing
programmers to get a lot done with relatively little code.
You can make all kinds of applications in Python: you could use the
Pygame framework to write simple 2D games, you could use the GTK
libraries to create a windowed application, or you could try something
a little more ambitious like an app such as creating one using Python’s
Bluetooth and Input libraries to capture the input from a USB keyboard and
relay the input events to an Android phone.
For this tutorial we’re going to be using Python 2.x since that is the
version that is most likely to be installed on your Linux distribution.
In the following tutorials, you’ll learn how to create popular games using
Python programming. We’ll also show you how to add sound and AI to
these games.

8
Get started with Python Getting started

9
 Hello World
Let’s get stuck in, and what better way than with the programmer’s
best friend, the ‘Hello World’ application! Start by opening a terminal.
Its current working directory will be your home directory. It’s probably
a good idea to make a directory for the iles that we’ll be creating in
this tutorial, rather than having them loose in your home directory.
You can create a directory called Python using the command mkdir
Python. You’ll then want to change into that directory using the
command cd Python.
The next step is to create an empty ile using the command ‘touch’
followed by the ilename. Our expert used the command touch
hello_world.py. The inal and most important part of setting up the
ile is making it executable. This allows us to run code inside the hello_
world.py ile. We do this with the command chmod +x hello_world.
py. Now that we have our ile set up, we can go ahead and open it up
in nano, or alternatively any text editor of your choice. Gedit is a great
editor with syntax highlighting support that should be available on any
distribution. You’ll be able to install it using your package manager if
you don’t have it already.

[liam@liam-laptop ~]$ mkdir Python

[liam@liam-laptop ~]$ cd Python/
[liam@liam-laptop Python]$ touch hello_world.py
[liam@liam-laptop Python]$ chmod +x hello_world.py
[liam@liam-laptop Python]$ nano hello_world.py

Our Hello World program is very simple, it only needs two lines.
The irst line begins with a ‘shebang’ (the symbol #! – also known

10
 Get started with Python Getting started

as a hashbang) followed by the path to the Python interpreter. The

program loader uses this line to work out what the rest of the lines Tip
need to be interpreted with. If you’re running this in an IDE like IDLE, If you were using a graphical
you don’t necessarily need to do this. editor such as gedit, then you
would only have to do the
The code that is actually read by the Python interpreter is only a last step of making the ile
single line. We’re passing the value Hello World to the print function by executable. You should only have
to mark the ile as executable
placing it in brackets immediately after we’ve called the print function. once. You can freely edit the ile
Hello World is enclosed in quotation marks to indicate that it is a literal once it is executable.
value and should not be interpreted as source code. As we would
expect, the print function in Python prints any value that gets passed
to it from the console.
You can save the changes you’ve just made to the ile in nano using
the key combination Ctrl+O, followed by Enter. Use Ctrl+X to exit nano.

#!/usr/bin/env python2
print(“Hello World”)

You can run the Hello World program by preixing

its ilename with ./ – in this case you’d type:
./hello_world.py.

[liam@liam-laptop Python]$ ./hello_world.py

Hello World

Variables and data types

A variable is a name in source code that is associated with an area in
memory that you can use to store data, which is then called upon
throughout the code. The data can be one of many types, including:

Integer Stores whole numbers

Float Stores decimal numbers
Boolean Can have a value of True or False
String Stores a collection of characters. “Hello World” is a
string

“A variable is associated with an area in

memory that you can use to store data”
11
 Getting started Get started with Python

As well as these main data types, there are sequence types (technically,
Tip a string is a sequence type but is so commonly used we’ve classed it
At this point, it’s worth explaining as a main data type):
that any text in a Python ile
that follows a # character will be
ignored by the interpreter. This List Contains a collection of data in a speciic order
is so you can write comments in
your code. Tuple Contains a collection immutable data in a speciic
order

A tuple would be used for something like a co-ordinate, containing

an x and y value stored as a single variable, whereas a list is typically
used to store larger collections. The data stored in a tuple is immutable
because you aren’t able to change values of individual elements in a
tuple. However, you can do so in a list.
It will also be useful to know about Python’s dictionary type. A
dictionary is a mapped data type. It stores data in key-value pairs.
This means that you access values stored in the dictionary using that
value’s corresponding key, which is diferent to how you would do it
with a list. In a list, you would access an element of the list using that
element’s index (a number representing where the element is placed
in the list).
Let’s work on a program we can use to demonstrate how to use
variables and diferent data types. It’s worth noting at this point that
you don’t always have to specify data types in Python. Feel free to
create this ile in any editor you like. Everything will work just ine as
long as you remember to make the ile executable. We’re going to call
ours variables.py.

Interpreted vs compiled languages

An interpreted language compiled language such as

such as Python is one C, where the source code is
where the source code only converted to machine
is converted to machine code once – the resulting
code and then executed machine code is then
each time the program executed each time the
runs. This is diferent from a program runs.

12
 Get started with Python Getting started

Full code listing

#!/usr/bin/env python2

# We create a variable by writing the name of the

The following line creates variable we want followed# by an equals sign,
an integer variable called which is followed by the value we want to store
hello_int with the # in the# variable. For example, the following line
value of 21. Notice how creates a variable called# hello_str, containing the
it doesn’t need to go in string Hello World.
quotation marks hello_str = “Hello World”

The same principal is hello_int = 21

true of Boolean values
hello_bool = True
We create a tuple in
the following way hello_tuple = (21, 32)

hello_list = [“Hello,”, “this”, “is”,

And a list in this way “a”, “list”]

# This list now contains 5 strings. Notice that

there are no spaces# between these strings so if
you were to join them up so make a sentence #
you’d have to add a space between each element.

You could
hello_list = list()
also create the
hello_list.append(“Hello,”)
same list in the
hello_list.append(“this”)
following way
hello_list.append(“is”)
hello_list.append(“a”)
hello_list.append(“list”)

# The irst line creates an empty list and the

following lines use the append# function
of the list type to add elements to the
list. This way of using a# list isn’t
really very useful when working
with strings you know of in
# advance, but it can be
useful when working with
dynamic data such as
user# input. This list
will overwrite the
irst list without
any warning

13
Getting started Get started with Python

We might as well as we# are using the same variable name as the
create a dictionary previous list.
while we’re at it.
Notice how we’ve hello_dict = { “first_name” : “Liam”,
aligned the colons “last_name” :
below to make the “Fraser”,
code tidy “eye_colour” : “Blue” }

# Let’s access some elements inside our

collections# We’ll start by changing the value
of the last string in our hello_list and# add an
exclamation mark to the end. The “list” string is
the 5th element # in the list. However, indexes
in Python are zero-based, which means the
# irst element has an index of 0.
Notice that there
print(hello_list[4])
will now be two
hello_list[4] += “!”
exclamation marks
# The above line is the same as
present when we
hello_list[4] = hello_list[4] + “!”
print the element
print(hello_list[4])

Remember
that tuples are print(str(hello_tuple[0]))
immutable, # We can’t change the value of those elements
although we like we just did with the list
can access the # Notice the use of the str function above to
elements of them explicitly convert the integer
like so # value inside the tuple to a string before
printing it.
Let’s create a
sentence using
the data in our print(hello_dict[“irst_name”] + “ “ + hello_
hello_dict dict[“last_name”] + “ has “ +
hello_dict[“eye_colour”] + “ eyes.”)
A much tidier way
of doing this would
be to use Python’s print(“{0} {1} has {2} eyes.”.format(hello_
string formatter dict[“irst_name”],
hello_dict[“last_name”],
hello_dict[“eye_colour”]))

14
 Get started with Python Getting started

Indentation in detail

As previously mentioned, essential to use a consistent

the level of indentation indentation style. Four
dictates which statement a spaces are typically used to
block of code belongs to. represent a single level of
Indentation is mandatory indentation in Python. You
in Python, whereas in other can use tabs, but tabs are
languages, sets of braces not well deined, especially if
are used to organise code you open a ile in more than
blocks. For this reason, it is one editor.

Control structures
In programming, a control structure is any kind of statement that can
change the path that the code execution takes. For example, a control
structure that decided to end the program if a number was less than 5
would look something like this:

#!/usr/bin/env python2
import sys # Used for the sys.exit function
int_condition = 5
if int_condition < 6:
sys.exit(“int_condition must be >= 6”)
else:
print(“int_condition was >= 6 - continuing”)

The path that the code takes will depend on the value of
the integer int_condition. The code in the ‘if’ block will only be
executed if the condition is true. The import statement is used to
load the Python system library; the latter provides the exit function,
allowing you to exit the program, printing an error message. Notice
that indentation (in this case four spaces per indent) is used to indicate
which statement a block of code belongs to. ‘If’ statements are
probably the most commonly used control structures. Other control

“The path the code takes will depend on

the value of the integer int_condition”
15
Getting started (FU
TUBSUFE
XJUI
1ZUIPO

structures include: the following items which you should be aware of

when using Python:
t

'PS
TUBUFNFOUT
XIJDI
BMMPX
ZPV
UP
JUFSBUF
PWFS
JUFNT
JO

DPMMFDUJPOT
PS
UP
SFQFBU
B
QJFDF
PG
DPEF
BHBJO
B
DFSUBJO
OVNCFS

PG
UJNFT
t

8IJMF
TUBUFNFOUT
B
MPPQ
UIBU
DPOUJOVFT
XIJMF
UIF
DPOEJUJPO

JT
USVF
We’re going to write a program that accepts user input from the
user to demonstrate how control structures work. We’re calling it
construct.py. The ‘for’ loop is using a local copy of the current value,
which means any changes inside the loop won’t make any changes
afecting the list. On the other hand however, the ‘while’ loop is
directly accessing elements in the list, so you could change the list
there should you want to do so. We will talk about variable scope in
some more detail later on in the article. The output from the above
program is as follows:

[liam@liam-laptop Python]$ ./
construct.py
How many integers? acd
You must enter an integer

[liam@liam-laptop Python]$ ./
construct.py
How many integers? 3
Please enter integer 1: t
You must enter an integer
Please enter integer 1: 5
Please enter integer 2: 2
Please enter integer 3: 6
Using a for loop
5
2
6
Using a while loop
5
2
6

“The ‘for‘ loop uses a local copy, so

changes in the loop won’t afect the list”
16
 Get started with Python Getting started

Full code listing

#!/usr/bin/env python2

# We’re going to write a program that will ask the

user to input an arbitrary
# number of integers, store them in a collection,
and then demonstrate how the
The number of
# collection would be used with various control
integers we want
in the list structures.

import sys # Used for the sys.exit

function

target_int = raw_input(“How many

integers? “)

# By now, the variable target_int contains a string

representation of
# whatever the user typed. We need to try and
convert that to an integer but
# be ready to # deal with the error if it’s not.
Otherwise the program will
# crash.
try:
A list to store the target_int = int(target_int)
integers except ValueError:
sys.exit(“You must enter an
integer”)

ints = list()
These are used
to keep track
count = 0
of how many
integers we
currently have

17
Getting started Get started with Python

# Keep asking for an integer until we have the

required number
while count < target_int:
new_int = raw_input(“Please enter
If the above integer {0}: “.format(count + 1))
succeeds then isint = False
isint will be set try:
to true: isint new_int = int(new_int)
=True
except:
print(“You must enter an
integer”)

# Only carry on if we have an integer. If not,

we’ll loop again
# Notice below I use ==, which is diferent from
=. The single equals is an
# assignment operator whereas the double
equals is a comparison operator.

if isint == True:
# Add the integer to the collection
ints.append(new_int)
# Increment the count by 1
By now, the
user has given count += 1
up or we have
a list filled with
integers. We can
print(“Using a for loop”)
loop through
for value in ints:
these in a couple
print(str(value))
of ways. The first
is with a for loop
# Or with a while loop:
print(“Using a while loop”)
# We already have the total above, but knowing

18
 Get started with Python Getting started

the len function is very

# useful.
total = len(ints)
count = 0
while count < total:
print(str(ints[count]))
count += 1

More about a Python list

A Python list is similar to an we recommend that you

array in other languages. A only store data of the same
list (or tuple) in Python can type in a list. This should
contain data of multiple almost always be the case
types, which is not usually anyway due to the nature of
the case with arrays in other the way data in a list would
languages. For this reason, be processed.

Functions and variable scope

Functions are used in programming to break processes down
into smaller chunks. This often makes code much easier to read.
Functions can also be reusable if designed in a certain way. Functions
can have variables passed to them. Variables in Python are always
passed by value, which means that a copy of the variable is passed
to the function that is only valid in the scope of the function. Any
changes made to the original variable inside the function will be
discarded. However, functions can also return values, so this isn’t an
issue. Functions are deined with the keyword def, followed by the
name of the function. Any variables that can be passed through are
put in brackets following the function’s name. Multiple variables are
separated by commas. The names given to the variables in these
brackets are the ones that they will have in the scope of the function,
regardless of what the variable that’s passed to the function is called.
Let’s see this in action. The output from the program opposite is
as follows:

“Functions are deined with the keyword

def, then the name of the function”
19
Getting started Get started with Python

#!/usr/bin/env python2 # Below is a function

called modify_string, which accepts a variable
# that will be called original in the scope of the
function. Anything # indented with 4 spaces
under the function deinition is in the
# scope.
def modify_string(original):
original += “ that has been
modified.”
# At the moment, only the local copy of this
string has been modiied

def modify_string_return(original):
original += “ that has been
modified.”
# However, we can return our local copy to the
We are now outside caller. The function# ends as soon as the return
of the scope of statement is used, regardless of where it # is in
the modify_string the function.
function, as we have
return original
reduced the level of
indentation
test_string = “This is a test string”
The test string
won’t be changed modify_string(test_string)
in this code print(test_string)

test_string = modify_string_
return(test_string)
print(test_string)

# The function’s return value is stored in the

However, we
variable test string, # overwriting the original and
can call the
therefore changing the value that is # printed.
function like this

[liam@liam-laptop Python]$ ./functions_and_

scope.py
This is a test string
This is a test string that has been modiied.

Scope is an important thing to get the hang of, otherwise it can

get you into some bad habits. Let’s write a quick program to
demonstrate this. It’s going to have a Boolean variable called cont,
which will decide if a number will be assigned to a variable in an if
statement. However, the variable hasn’t been deined anywhere
apart from in the scope of the if statement. We’ll inish of by trying
to print the variable.
20
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Kiusanhenki:
Satu
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kiusanhenki: Satu

Author: E. T. A. Hoffmann

Translator: Aino Tuomikoski

Release date: October 5, 2016 [eBook #53215]

Language: Finnish

Credits: Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIUSANHENKI:

SATU ***
 Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

KIUSANHENKI
Satu

Kirj.

E. T. A. HOFFMANN

Suom. Aino Tuomikoski

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1919.

SISÄLLYS:

Ensimäinen luku.

Pieni vaihdokas. — Erästä papinnenää uhkaava vaara. Kuinka

ruhtinas Pafnutius toi valistuksen maahansa ja haltiatar
Ruusunhengetär joutui naisluostariin.

Toinen luku.

Tuntemattomasta kansanheimosta, jonka oppinut Ptolemeus

Filadelfus keksi matkoillaan. — Kerkon yliopisto. — Kuinka ylioppilas
Heikin pään yli lensi pari ratsastussaappaita ja professori Mooses
Turnus kutsui ylioppilas Baltasarin teetä juomaan.

Kolmas luku.

Kuinka Heikki ei tietänyt, mitä hänen piti sanoa. — Katariina ja

neidot, jotka eivät saaneet syödä kalaa. — Mooses Turnuksen
kirjallinen tee-ilta. — Nuori prinssi.

Neljäs luku.

Kuinka italialainen soittoniekka Sbiocca uhkasi heittää herra

Sinnoberin kontrabasson sisään, ja virastoharjoittelija Pulcher ei
voinut päästä ulkoasiainministeriöön. — Tullivirkamiehistä ja kotiin
jätetyistä ihmeistä. — Kepin nuppi lumoaa Baltasarin.

Viides luku.

Kuinka ruhtinas Barsanuf nautti aamiaisekseen Leipzigin leivosia ja

Danzigin viinaa, sai voitahran kashmirihousuihinsa ja korotti sihteeri
Sinnoberin salaneuvokseksi. Tohtori Prosper Alpanuksen kuvakirjat.
— Kuinka ovenvartija puri ylioppilas Heikkiä sormeen ja tämä kulki
laahustinpuvussa sekä joutui sen vuoksi pilkan esineeksi, Baltasarin
pako.

Kuudes luku.

Kuinka salaneuvos Sinnober kammattiin puutarhassaan ja otti

kastekylvyn ruohikossa. — Vihreätäpläisen tiikerin ritarikunta. —
Erään teatteriräätälin onnellinen päähänpisto. — Kuinka neito
Ruusunihana valeli itseään kahvilla ja Prosper Alpanus vakuutti
hänelle ystävyyttään.

Seitsemäs luku.

Kuinka professori Mooses Turnus tutki luontoa ruhtinaan

viinikellarissa. — Mycetes Beelzebub — Ylioppilas Baltasarin
epätoivo. — Erään hyvinrakennetun huvilan edullinen vaikutus
kotionneen. — Kuinka Prosper Alpanus antoi Baltasarille
kilpikonnankuorisen rasian ja ratsasti pois.

Kahdeksas luku.

Kuinka Heikkiä pidettiin pitkien takinliepeittensä vuoksi

lahkolaisena ja metelöitsijänä. — Kuinka ruhtinas Barsanuf meni
uuninvarjostimen taakse ja erotti luonnonasiain ylijohtajan. —
Sinnoberin pako Mooses Turnuksen talosta. — Kuinka Mooses Turnus
aikoi lähteä ratsastamaan perhosen selässä ja tahtoi tulla keisariksi,
mutta menikin sitten vuoteeseen.

Yhdeksäs luku.

Uskollisen kamaripalvelijan hämminki. — Kuinka vanha Liisa

aikaansai metelin ja ministeri Sinnober liukastui pakomatkallaan. —
Millä ihmeellisellä tavalla ruhtinaan henkilääkäri selitti Sinnoberin
äkkikuoleman. — Kuinka ruhtinas Barsanuf tuli surulliseksi, ja kuinka
Sinnoberin menetys pysyi korvaamattomana.

Viimeinen luku.

Tekijän kaihomieliset pyynnöt. — Kuinka Mooses Turnus rauhoittui

eikä Katariina voinut milloinkaan tulla ärtyisäksi — Kuinka
kultakuoriainen surisi jotakin tohtori Prosper Alpanuksen korvaan,
tämä lausui jäähyväiset, ja Baltasar vietti onnellista perhe-elämää.
ENSIMÄINEN LUKU.

Pieni vaihdokas. — Erästä papinnenää uhkaava vaara. Kuinka

ruhtinas Pafnutius toi valistuksen maahansa ja haltiatar
Ruusunhengetär joutui naisluostariin.

Erään viehättävän kylän lähellä tien varrella makasi köyhä,

rääsyinen talonpoikaisnainen ojentuneena auringonhehkun
paahtamalle maalle.

Nälän ja janon kiusaama nais-parka oli aivan nääntyneenä

vaipunut maahan taakkansa painosta. Hän oli nimittäin kokoillut
metsästä puiden ja pensaiden alta vasunsa täpösen täyteen kuivia
puita. Kun hän uuvuksissaan tuskin voi hengittää, luuli hän aivan
yksinkertaisesti kuolevansa. Mutta sittenhän loppuisi kerralla tämäkin
loputon kurjuus, ajatteli hän.

Pian hän sai kuitenkin kylliksi voimaa avata solmusta köyden, jolla
oli kiinnittänyt puuvasun selkäänsä, ja hinata itsensä ruohikkoon,
joka oli aivan lähellä. Sitten puhkesi hän äänekkääseen valitukseen:

"Pitääkö sitten", voivotteli hän, "pitääkö yksin minua ja miestäni

kohdata kaiken hädän ja kurjuuden? Emmekö me ole koko kylässä
ainoat, jotka kaikesta uutteruudesta, kaikesta vaivalla vuodatetusta
hiestä huolimatta elämme alituisessa köyhyydessä ja tuskin
ansaitsemme kylliksi tyydyttääksemme nälkäämme? — Kolme vuotta
sitten, kun mieheni löysi maasta kultarahat kääntäessään
puutarhamaata, luulimme, että onni viimeinkin oli tullut meidän
luoksemme ja että hyvät päivät seuraisivat. Mutta mitä tapahtui! —
Varkaat anastivat rahat, koti ja riihi paloivat meiltä, viljan pellolla löi
raeilma, ja täydentääkseen meidän sydäntuskamme mitan reunojaan
myöten rankaisi meitä taivas vielä tällä pikku vaihdokkaalla, joka
syntyi minulle koko kylän häpeäksi ja pilkaksi. — Pyhän Laurin
päivänä on poikanen nyt tullut kahden ja puolen vuoden vanhaksi,
eikä voi seisoa eikä kävellä hämähäkinjaloillaan ja sensijaan että
puhuisi hyrrää ja naukuu kuin kissa. Ja kaiken lisäksi syö tuo
onneton epäsikiö kuten vahvin ainakin kahdeksanvuotias poika, eikä
se vähääkään näy hänessä. Jumala armahtakoon sekä häntä että
meitä, ettei meidän omaksi kiusaksemme ja suureksi vaivaksemme
tarvitse syöttää poikaa suureksi. Sillä pikkukääpiö tulee varmasti
syömään ja juomaan yhä enemmän, mutta ei tekemään työtä
ikänään! Ei, ei, se on enemmän kuin ihminen voi kestää täällä
maailmassa! — Oi, jospa voisin kuolla — vain kuolla!"

Näin sanoen alkoi nais-parka nyyhkyttää, kunnes viimein tuskansa

näännyttämänä, lopen voimattomana nukahti uneen.

Täydellä syyllä voikin vaimo moittia inhoittavaa vaihdokasta, joka

oli syntynyt hänelle kaksi ja puoli vuotta sitten. Se mitä ensi
silmäyksellä aivan hyvin olisi voinut pitää omituisen kyhmyisenä
puukappaleena, oli nimittäin tuskin kahta vaaksaa korkeampi,
epämuodostunut poika; se kieriskeli nyt hyrräten ruohikossa,
ryömittyään alas vasun päältä, missä oli maannut poikkipuolin.
 Tuon olennon pää oli syvällä hartioiden välissä, selän paikalla oli
kurpitsanmuotoinen kasvannainen ja aivan rinnan alapuolella
riippuivat sääret, jotka olivat ohuet kuin pähkinäpuun oksat. Pojan
ulkomuoto muistutti halkaistua retikkaa. Kasvoista ei ensi
silmäyksellä erottanut paljoa, mutta lähemmin tarkastaessa huomasi
pitkän terävän nenän, joka pisti esiin mustien pörröisten hiusten
keskeltä, sekä parin pieniä mustan säkenöiviä silmiä, jotka yhdessä
muuten aivan vanhojen kurttuisten kasvonpiirteiden kanssa
muistuttivat pikku noitaa.

Kun nyt, kuten sanottu, vaimo oli mieli karvaana vaipunut syvään
uneen ja hänen pikkupoikansa oli kierittänyt itsensä aivan hänen
viereensä, tapahtui että neiti Ruusunihana, läheisen luostarin
johtajatar, kulki tietä pitkin palaten kävelyretkeltä. Hän pysähtyi, ja
hurskas ja säälivä kun oli luonteeltaan, tuli hyviin liikutetuksi
nähdessään edessään olevan kurjuuden.

"Oi laupias taivas", säälitteli hän itsekseen, "kuinka paljon

surkeutta ja hätää onkaan tässä maailmassa! Onneton nais-parka!
Tuskin on hänellä henkipoloinen tallella, kun on saanut tehdä työtä
yli voimiensa. Tuohon on nyt raukka vaipunut nälän ja huolien
painamana. Nyt vasta oikein selvästi tunnen oman köyhyyteni ja
voimattomuuteni. Oi, jospa minulla olisi yhtä paljon kykyä kuin
tahtoa auttaa. Mutta sitä, mitä minulla vielä on jälellä, niitä vähäisiä
lahjoja, joita vihamielinen kohtalo ei voinut ryöstää ja hävittää
minulta, niitä tahdon käyttää pontevasti ja uskollisesti poistaakseni
tämän surun. Raha, jos minulla olisikin sitä käytettävänäni, ei auttaisi
ollenkaan sinua, nais-parka, vaan ehkä vielä pahentaisi sinun tilaasi.
Sinulle ja miehellesi, teille molemmille ei nyt kerta kaikkiaan ole
suotu rikkautta, ja siltä, jolle ei ole suotu rikkautta, katoavat
kultakolikot taskusta hänen itsensä tietämättä miten. Hänellä on
niistä vain pelkkää kiusaa ja hän tulee vain sitä köyhemmäksi mitä
enemmän rahaa hänelle virtaa. Mutta tiedän kyllä, että enemmän
kuin kaikki köyhyys, kaikki puute, kalvaa sydäntäsi se seikka, että
sinulle syntyi tuo pieni hirviö, joka riippuu sinussa kuin ilkeä, salainen
pahe, jota sinun on kannettava läpi elämäsi. Suuri, kaunis, voimakas,
viisas, niin, mitään kaikesta tuosta ei pojasta voi milloinkaan tulla,
mutta häntä voi ehkä vielä auttaa toisella lailla."

Näin sanoen istuutui neito ruohikkoon ja otti pienokaisen

helmaansa. Ilkeä pikku velho rimpuili ja ponnisteli vastaan, murisi ja
yritti purra neitoa sormeen. Mutta tämä puhui:

"Siivolla, siivolla, pikku herhiläinen!" ja siveli hiljaa ja lempeästi

kämmenellään hänen päätään otsasta niskaan. Hänen näin
silitellessään oikenivat vähitellen pienokaisen pörröiset hiukset, niin
että ne otsalta ylöspäin pään mukaan kammattuina valuivat sievinä
pehmeinä kutreina korkeille olkapäille ja kurpitsanmuotoiselle selälle.

Pienokainen oli tullut yhä rauhallisemmaksi ja viimein nukahtanut

sikeästi. Silloin asetti neiti Ruusunihana hänet varovaisesti aivan
äidin viereen ruohikkoon, pirskoitteli vaimon päälle väkiviinanpitoista
vettä pienestä hajuvesipullosta, jonka oli ottanut taskustaan esille,
sekä poistui nopein askelin.

Kun vaimo pian senjälkeen heräsi, tunsi hän itsensä ihmeellisen

virkistyneeksi ja vahvistuneeksi. Hänestä tuntui kuin olisi hän
nauttinut tukevan aterian ja juonut hyvän siemauksen viiniä.

"Oi", huudahti hän, "kuinka paljon lohtua ja iloisuutta onkaan

tullut osakseni lyhyessä unessani! Mutta aurinko on jo pian
laskeutunut vuorten taa. Nyt pian kotiin!"
 Näin sanoen aikoi hän ottaa vasun selkäänsä, mutta silmätessään
siihen huomasi pienokaisen olevan poissa. Tämä nousi kuitenkin
samalla ylös ruohikosta ja ruikutti haikeasti. Kun äiti nyt kääntyi
katsomaan häneen, löi hän hämmästyksestä kätensä yhteen ja
huudahti:

"Sakeus, pikku Sakeus, kuka on tällä välin kammannut hiuksesi

noin kauniisti? Sakeus, pikku Sakeus, kuinka hyvin pukisivatkaan
hiukset sinua, jos et olisi tuollainen ilkeä ja ruma viikari. No, tulehan
nyt, tule vasuun!"

Hän aikoi tarttua poikaan ja asettaa hänet poikkipäin vasun päälle,

mutta pikku Sakeus sätkytteli koipiaan, irvisteli äidilleen ja naukui
aivan selvästi:

"En tahdo!"

"Sakeus, pikku Sakeus", huudahti vaimo aivan suunniltaan, "kuka

sitten on opettanut sinut puhumaan tällä välin? No, koska sinulla on
noin sievästi kammatut hiukset, koska puhut noin näppärästi, niin
osaat kai juostakin."

Vaimo otti vasun selkäänsä, pikku Sakeus riippui hänen

esiliinassaan, ja niin mentiin kylään päin.

Heidän oli kuljettava pappilan ohi. Silloin sattui, että pappi seisoi
kotinsa ovella nuorimman poikansa, kuvankauniin, kultakutrisen,
kolmivuotiaan poikasen kanssa. Kun hän näki vaimon tulevan
raskaan puuvasun ja pikku Sakeuksen kanssa, joka roikkui hänen
esiliinassaan, huusi hän:
 "Hyvää iltaa, Liisa muori! Miten voitte? Teillähän on
kannettavananne liian raskas taakka. Tuskin enää pääsette
eteenpäin. Tulkaa tänne ja levätkää vähän tällä penkillä oveni
edessä. Palvelijani saa tuoda teille raikasta juomaa."

Liisa muorille ei sitä tarvinnut kahteen kertaan sanoa. Hän laski

vasunsa maahan ja oli juuri avaamaisillaan suunsa valittaakseen
kunnianarvoisalle herralle suurta kurjuuttaan ja hätäänsä, kun pikku
Sakeus menetti tasapainonsa äidin nopeasti kääntyessä ja lensi
papin jalkojen eteen. Tämä kumartui nopeasti ja kohotti pienokaisen
ylös, sanoen:

"Voi, Liisa muori, Liisa muori, mikä kuvankaunis, herttainen poika

teillä onkaan. On oikea taivaan siunaus omistaa tuollainen ihmeen
ihana lapsi." Hän otti pienokaisen syliinsä ja hyväili häntä eikä
näyttänyt ollenkaan huomaavan, että tuo ilkeä kääpiönpoika murisi
ja naukui häijysti, yrittipä purrakin kunnianarvoisaa herraa nenään.

Mutta Liisa muori seisoi aivan ällistyneenä papin edessä, katseli

häntä silmät jäykkinä selällään, eikä tiennyt mitä piti ajatella.

"Oi, rakas herra pastori", alotti hän viimein haikealla äänellä, "ei
suinkaan sellainen Jumalan mies kuin te pilkkaa onnetonta vaimo-
parkaa, jota taivas, Herra tietää miksi, on rangaissut tällä kauhealla
vaihdokkaalla."

"Mitä", sanoi pappi hyvin vakavana, "mitä hullutuksia te puhutte,

vaimo hyvä? Pilkkaa — vaihdokas — taivaan rangaistus — en
ymmärrä teitä ollenkaan. Tiedän vain, että teidän täytyy olla aivan
sokaistu, jos ette oikein sydämellisesti rakasta sievää poikaanne.
Suutelepa minua, kiltti pikku mies!"
 Pappi hyväili pienokaista, mutta Sakeus murisi: "en tahdo", ja yritti
uudelleen puraista pastoria nenään.

"Katsokaa tuota häijyä petoa!" huusi Liisa pelästyneenä.

Mutta samassa sanoi papin poika:

"Oi isä kulta, sinä olet niin kiltti ja kohtelet lapsia niin hyvin, että
heidän täytyy varmasti kaikkien rakastaa sinua oikein sydämestään."

"Kuulkaahan", huudahti pastori silmien loistaessa ilosta,

"kuulkaahan, Liisa muori, sievää viisasta poikaanne, rakastan
Sakeustanne, jolle olette niin tyly. Huomaan jo selvästi, ettette
konsanaan voi tehdä pojasta mitään, niin kaunis ja viisas kuin hän
onkin. Kuulkaapa Liisa muori, jättäkää toivorikas lapsenne minun
hoidettavakseni ja kasvatettavakseni. Ahdistavassa köyhyydessänne
on poika teille vain taakaksi. Minulle taas tuottaa iloa kasvattaa
häntä kuten omaa poikaani."

Liisa ei voinut hämmästyksissään saada mielenmalttiaan takaisin.

Kerran toisensa perästä huudahti hän:

"Mutta rakas herra pastori, rakas herra pastori, oikeinko todella

aiotte ottaa luoksenne tuon pikku rumilaan kasvattaaksenne hänet ja
vapauttaa minut siitä pulasta, mihin vaihdokas on saattanut minut."

Mitä enemmän vaimo selitteli papille velhonpoikansa hirveää

rumuutta, sitä innokkaammin tämä väitti, ettei Liisa mielettömässä
sokeudessaan ollenkaan ansainnut sitä taivaan siunausta, että oli
saanut ihanaksi lahjaksi sellaisen ihmelapsen. Lopulta hän meni
aivan vihoissaan sisälle kotiinsa ja sulki oven sisäpuolelta.
 Siinä seisoi nyt Liisa muori kuin kivettyneenä papin oven edessä,
eikä tiennyt, mitä piti ajatella kaikesta tästä.

"Mitä taivaan tähden", puheli hän itsekseen, "on sitten tapahtunut

arvoisalle herra pastorillemme, kun hän on niin perinpohjin ihastunut
pikku Sakeukseeni ja pitää tuota typerää poikanulikkaa kauniina,
viisaana poikana? No, Jumala auttakoon tuota kunnon herraa. Hän
on ottanut taakan minun hartioiltani ja sälyttänyt sen itselleen.
Järjestäköön nyt asiansa niin, että jaksaa sen kantaa! Hei, kuinka
kevyeksi puuvasu on nyt tullut, kun ei enää pikku Sakeus istu sen
päällä ja hänen mukanaan raskain suru!" Näin tuumiskellen asteli
Liisa muori, puuvasu selässään, ketterästi ja hyvillä mielin eteenpäin.

*****

Sinä, suosiollinen lukija, aavistaisit aivan hyvin, vaikkakin minä nyt

kokonaan vaikenisin siitä, että nunna Ruusunihana, tai kuten hän
tavallisesti nimitti itseään Ruusunvihanta, tarvitsee aivan erikoisen
selityksen. Sillä se, että hyväluontoinen pappi piti pikku Sakeusta
kauniina ja viisaana lapsena ja otti hänet omakseen, johtui
varmaankin vain siitä, että Ruusunihana oli sivellyt pienokaisen päätä
ja silittänyt sen tukkaa.

Mutta voisit kuitenkin, hyvä lukija, oivallisesta

terävänäköisyydestäsi huolimatta, joutua vääriin arveluihin tai
kertomuksen suureksi vahingoksi suorastaan hypätä lehden yli
saadaksesi vain heti kuulla lisää salaperäisestä luostarinneidosta.
Parempi lienee senvuoksi, että kerron sinulle heti kaiken, mitä itse
tiedän tuosta arvoisasta naisesta.

Neito Ruusunihana oli pitkä, jalon ja majesteetillisen näköinen.

Hänen olemuksessaan oli jotakin ylpeää ja käskevää. Kasvot,
vaikkakin ne huomasi ensi silmäyksellä täydellisen kauneiksi, tekivät
omituisen, melkeinpä kammottavan vaikutuksen, etenkin kun hän
tavallisesti katseli jäykän totisena eteensä. Tämän vaikutuksen sai
pääasiassa aikaan kulmakarvojen välissä oleva hyvin vieras piirre,
josta ei voinut ollenkaan varmasti sanoa, sopiko sellainen nunnan
otsalle. Mutta tämän ohella oli hänen katseessaan, etenkin ruusujen
kukkimisaikana iloisella, kauniilla ilmalla niin paljon lempeyttä ja
viehättävyyttä että se valtasi jokaisen suloisella vastustamattomalla
tenholla.

Kun minulla oli ilo nähdä tämä kunnianarvoisa nainen ensimäisen

ja viimeisen kerran, oli hän ulkomuodosta päättäen ikänsä
täydellisimmässä kukoistuksessa, käännekohdan korkeimmalla
huipulla oleva nainen. Mielestäni oli minulle suotu suuri onni, kun
sain nähdä tämän naisen juuri tuolla huipulla ja suorastaan pelästyä
jonkunverran hänen ihmeellistä kauneuttaan, jota varmaankaan ei
olisi enää kohdakkoin ollut nähtävänä.

Erehdyin. Kylän vanhimmat ihmiset vakuuttivat, että tämä nainen

ei ollut milloinkaan näyttänyt toisen näköiseltä, ei vanhemmalta, ei
nuoremmalta, ei rumemmalta, eikä kauniimmalta kuin juuri nyt.
Ajalla ei siis näyttänyt olevan mitään valtaa häneen nähden. Tämä jo
tuntui monesta ihmeelliseltä.

Mutta tämän lisäksi tuli vielä monta muuta seikkaa, joiden

johdosta jokainen sitä lähemmin miettiessään joutui yhtä paljon
ihmeisiinsä, eikä lopulta enää voinut selvitäkään siitä
kummastuksesta, mihin oli joutunut.

Ensinnäkin ilmeni neidossa aivan selvästi sukulaisuus niiden

kukkien kanssa, joilta hän oli saanut nimensä. Sillä hän ei ainoastaan
osannut paremmin kuin kukaan muu ihminen maan päällä kasvattaa
tuhatlehtisiä ruusuja, vaan myös mitä huonoimmasta Ja kuivimmasta
orjantappuranoksasta, jonka hän pisti maahan, puhkesivat nuo kukat
mitä täyteläisimpinä ja komeimpina.

Sitäpaitsi oli varma, että hän yksinäisillä kävelyretkillään metsässä

keskusteli ääneen ihmeellisten äänien kanssa, jotka tuntuivat tulevan
puista, pensaista, lähteistä ja puroista. Niin, olipa eräs nuori
metsästäjä kerran nähnyt, kuinka Ruusunihanan seisoessa
suurimmassa tiheikössä kirjava- ja loistavahöyheniset kummalliset
ulkomaan linnut lentelivät hänen ympärillään ja hyväilivät häntä. Ne
näyttivät kertovan hänelle iloisesti nauraen ja viserrellen kaikenlaisia
hauskoja asioita, joille hän nauroi ja ilakoi.

Siitä johtuikin, että neito Ruusunihana luostariin saapuessaan

herätti kaikkien paikkakunnan ihmisten huomiota.

Ruhtinas oli määrännyt hänet otettavaksi luostariin. Parooni

Jeremias Kuuvalo, sen maatilan omistaja, jonka läheisyydessä hänen
suojeluksensa alainen aatelisnaisten luostari sijaitsi, ei voinut väittää
mitään sitä vastaan, vaikka häntä vaivasivat mitä hirveimmät
epäilykset. Tuloksettomaksi oli nimittäin jäänyt hänen
ponnistuksensa löytää Rixnerin turnauskäsikirjasta ja muista
aikakirjoista Ruusunvihanta nimistä sukua. Täydellä syyllä epäili hän
tämän vuoksi neidon soveliaisuutta päästä luostariin, tämä kun ei
voinut näyttää kolmestakymmenestä kahdesta esi-isästä
muodostettua sukutaulua. Hän ehdottikin tälle viimein aivan
murtuneena kirkkaat kyyneleet silmissä, että tämä taivaan tähden ei
nimittäisi itseään Ruusunvihannaksi, vaan Ruusunihanaksi. Siinä
nimessä oli sentään edes jotakin järkeä ja sen nimisellä ihmisellä voi
olla joku esi-isäkin.
 Neito suostui tähän hänen mielikseen. Ehkä ilmeni loukatun
Jeremiaksen vihankauna esi-isätöntä neitoa kohtaan jollakin tavalla.
Tämä antoi ensimäisen aiheen pahoihin jälkipuheisiin, jotka levisivät
yhä enemmän kylässä. Noiden tarunomaisten metsäkeskustelujen
lisäksi, joissa ei kuitenkaan ollut mitään merkillistä, tuli nimittäin
kaikenlaisia arveluttavia asianhaaroja. Ne kulkivat suusta suuhun ja
asettivat neidon erikoisen olemuksen hyvin epäilyttävään valoon.

Anna muori, kylätuomarin rouva, väitti julkeasti, että jos neito

aivastaisi kovasti ulos ikkunasta, tulisi heti koko kylän maito
happamaksi. Mutta tuskin oli tämä osoittautunut todeksi, ennenkuin
tapahtui kauheaa.

Opettajan Mikko oli näpistellyt paistettuja perunoita

luostarinkeittiössä. Neito oli saanut hänet kiinni siitä ja uhannut
häntä hymyillen sormellaan. Silloin oli pojan suu jäänyt selälleen,
aivan kuin olisi sinne takertunut paistettu, polttava peruna.
Tästäpuolin täytyi poika-paran käyttää leveälieristä hattua, koska
muuten olisi satanut hänen suuhunsa. Pian osoittautui todeksi, että
neito osasi tulen ja veden loihtusanat, kykeni nostattamaan myrskyn
ja raepilvet ja osasi palmikoida harjaksia. Ei kukaan epäillyt
lammaspaimenta, kun hän väitti kauhukseen ja kammokseen
nähneensä neidon keskiyön hetkellä suhisten ratsastavan luudan
päällä kautta ilmojen. Edellä oli kulkenut suunnaton uroshirvi, jonka
sarvien välissä olivat siniset liekit loimunneet korkealle.

Nyt joutuivat kaikki kuohuksiin, tahdottiin päästä käsiksi noitaan,

ja kylän oikeusistuin päätti suorastaan noudattaa neidon luostarista
ja heittää veteen kestämään tavallista noidankoetta. Parooni
Jeremias antoi kaiken tapahtua ja ajatteli hymyillen: "Niin käy
alhaisille, esi-isättömille ihmisille, jotka eivät ole niin vanhaa, hyvää
sukua kuin Kuuvalot."

Neito, joka oli saanut tiedon uhkaavasta ilkivallasta, pakeni

pääkaupunkiin.

Pian senjälkeen sai parooni Jeremias maan ruhtinaalta virallisen

määräyksen, jossa hänelle ilmoitettiin, ettei mitään noitia ollut
olemassa. Tuomarit käskettiin teljetä tyrmään, koska olivat olleet
kyllin nenäkkäitä, halutakseen katsella luostarinneidon
uimatemppuja. Talonpoikien ja heidän vaimojensa taas oli annettava
ruumiinrangaistuksen uhalla ymmärtää, ettei heidän sopinut ajatella
mitään pahaa neito Ruusunihanasta. He katsoivatkin parhaaksi
uhatun rangaistuksen vuoksi ajatella vain hyvää neidosta. Tällä
seikalla olikin molemmille, sekä kylälle että neito Ruusunihanalle,
mitä edullisimmat seuraukset.

Ruhtinaan kabinetissa tiedettiin varsin hyvin, ettei neito

Ruusunihana ollut kukaan muu kuin kuuluisa, hyvintunnettu haltiatar
Ruusunhengetär. Asianlaita oli seuraava:

Koko avarassa maailmassa ei hevin ollut miellyttävämpää maata

kuin se pieni ruhtinaskunta, jossa parooni Jeremias Kuuvalon maatila
sijaitsi, missä neito Ruusunihana eli, lyhyesti sanoen missä tapahtui
kaikki se, josta, hyvä lukija, aion juuri ruveta kertomaan sinulle lisää.
Korkeiden vuorten ympäröimänä muistutti tämä pikku maa vihreine,
tuoksuvine metsineen, kukkaniittyineen, kohisevine virtoineen ja
iloisesti solisevine suihkulähteineen, etenkin kun ei siellä ollut
ollenkaan kaupunkeja, vaan ainoastaan ystävällisiä kyliä ja siellä
täällä yksinäisiä palatseja, ihmeellisen ihania puutarhoja, joissa
asukkaat kävelivät kuin huvikseen, vapaina elämän painavasta
taakasta.
 Jokainen tiesi, että maata hallitsi ruhtinas Demetrius. Mutta
kukaan ei huomannut pienintäkään merkkiä hallituksesta ja kaikki
olivat tyytyväisiä siihen. Henkilöt, joita miellytti täysi vapaus kaikissa
puuhissaan, kaunis seutu ja lauhkea ilmanala, eivät voineet löytää
parempaa oleskelupaikkaa kuin tämän ruhtinaskunnan. Niinpä
sattuikin, että sinne oli muiden muassa asettunut myös joitakin
oivallisia hyviä haltiattaria, joille lämpö ja vapaus, kuten tunnettua,
on kalleinta. Heidän ansiokseen kai oli laskettava, että usein tapahtui
mitä mieluisimpia ihmeitä melkein joka kylässä, ja etenkin metsissä.
Jokainen uskoikin täydellisesti ihmeisiin näiden ihmeiden
aiheuttaman ihastuksen ja ilon vuoksi, ja itsekään sitä tietämättä
pysyi iloisena, siis myöskin hyvänä kansalaisena.

Hyvät haltiattaret, jotka olivat järjestäneet asiansa täydellisesti

oman mielensä mukaan, olisivat mielellään suoneet oivalle
Demetriukselle ikuisen elämän. Mutta se ei ollut heidän vallassaan.
Demetrius kuoli ja häntä seurasi hallitsijana nuori Pafnutius.

Pafnutius oli jo herra isänsä eläessä kantanut hiljaista sisäistä

kaunaa siksi, että hänen mielestään maata ja kansaa laiminlyötiin
mitä auttamattomimmalla tavalla. Hän päätti tarttua lujasti
hallitusohjiin ja nimitti heti kamaripalvelijansa Antin valtakuntansa
ensimäiseksi ministeriksi. Tämä oli kerran, kun Pafnutius oli
unohtanut kukkaronsa vuorten toisella puolella olevaan ravintolaan,
lainannut hänelle kuusi tukaattia ja siten auttanut pahasta pulasta.

"Tahdon tarttua hallitusohjiin, veikkonen!" huudahti Pafnutius

Antille.

Tämä luki herransa katseesta, mitä hänen sisimmässään liikkui,

heittäytyi hänen jalkoihinsa ja puhui juhlallisesti:
 "Herra, suuri hetki on lyönyt! Teidän kauttanne kohoaa valtakunta
loistavana ylös öisestä kaaoksesta. Herra, tässä rukoilee uskollisin
palvelijanne, ajatellen ja puhuen tuhansien onnettomien
kansalaisparkojen puolesta; herra, saattakaa maassanne valistus
voimaan!"

Pafnutius tunsi itsensä perinpohjin järkytetyksi ministerinsä

ylevästä ajatuksesta. Hän nosti hänet ylös, painoi häntä rajusti
rintaansa vasten ja puhui nyyhkyttäen:

"Ministeri — Antti — olen sinulle velkaa kuusi tukaattia — vielä

enemmän — onneni — valtakuntani — oi uskollinen, taitava
palvelija!"

Pafnutius tahtoi heti painattaa julistuksen suurilla kirjaimilla ja

naulauttaa sen joka nurkkaan, että tästä hetkestä alkaen oli valistus
astunut voimaan ja että jokaisen oli sitä noudatettava.

Mutta Antti huudahti:

"Armollinen herra, armollinen herra, niin se ei käy!"

"No kuinka sitten, hyvä mies?" sanoi Pafnutius, tarttui ministerinsä

napinreikään ja veti hänet työhuoneeseensa sulkien sen oven.

"Katsokaahan", alotti Antti otettuaan itselleen paikan vastapäätä

ruhtinastaan pienellä tuolilla, "katsokaahan, armollisin herra! Teidän
ruhtinaallisen, valistusta koskevan julistuksenne vaikutus voisi ehkä
mennä pilalle ikävällä tavalla, jos emme liitä siihen määräystä, joka
tosin näyttää kovalta, mutta jota viisaus vaatii. Ennenkuin me
rupeamme panemaan valistusta käytäntöön, toisin sanoen
ennenkuin hakkaamme metsät alas, perkaamme virran laivakulkua
varten, istutamme perunoita ja parannamme kyläkoulut,
kasvatamme akaasioita ja poppeleita, opetamme nuorison
veisaamaan aamu- ja iltalaulunsa kaksiäänisesti, laitamme viertoteitä
ja istutamme rokkoa, on välttämätöntä karkoittaa maasta kaikki
ihmiset, joilla on vaaralliset mielipiteet, jotka eivät kallista korvaansa
järkipuheelle ja johtavat ihmiset harhaan loppumattomilla
typeryyksillään. Olettehan lukenut Tuhat ja yksi yötä, arvoisa
ruhtinas. Tiedän, että teidän korkean autuas herra isänne, jolle
taivas lahjoittakoon suloisen levon haudassa, suosi tuonlaatuisia
turmiollisia kirjoja ja antoi niitä teidänkin käsiinne, silloin kun vielä
ratsastitte keppihevosella ja söitte kullattuja piparkakkuja. No niin!
Tuosta peräti sekavasta kirjasta tuntenette niin sanotut haltiattaret
mutta ette varmaankaan aavista, että muutamia tällaisia vaarallisia
henkilöitä asustaa teidän omassa rakkaassa maassanne ja harjoittaa
kaikenlaista vallattomuutta."

"Mitä? Mitä sanot? — Antti! Ministeri! — Haltiattaria! — Täällä

minun maassani!" huudahti ruhtinas pudoten aivan kalvenneena
nojatuoliin.

"Rauhoittukaa, armollisin herrani", jatkoi Antti, "voimme olla

rauhallisia, niin pian kuin viisaasti lähdemme taisteluun näitä
valistuksen vihollisia vastaan. Niin! Nimitän heitä valistuksen
vihollisiksi, sillä he ovat käyttämällä väärin herra isänne hyvyyttä
syypäät siihen, että tämä ihana valtio on vielä täydelleen pimeyden
peitossa. He harrastavat vaarallista ihmeidentekemis-ammattia
eivätkä kavahda levittämästä runouden nimellä salaista myrkkyä,
joka tekee ihmiset aivan kykenemättömiksi edistämään valistusta.
Sen lisäksi on heillä sellaisia sietämättömiä poliisinvastaisia
tottumuksia, että heitä ei jo niiden vuoksi saisi sietää missään
valistuneessa valtiossa. Niin esimerkiksi eivät nämä julkeat olennot
ollenkaan häpeä lähteä, milloin heitä haluttaa, ajelemaan kautta
ilmojen eteenvaljastetuin kyyhkysin, joutsenin, jopa siivekkäin
hevosinkin. Mutta nyt kysyn, armollisin herra, kannattaako vaivan
suunnitella ja panna käytäntöön taitavaa tullitaksaa, kun valtiossa on
ihmisiä, jotka kykenevät heittämään kenelle kevytmieliselle
kansalaiselle tahansa savupiipun kautta tullaamattomia tavaroita niin
paljon kuin he haluavat Siis, armollisin herra, niin pian kuin
kuulutetaan valistus alkaneeksi, poistettakoon haltiattaret. Poliisi
piirittää heidän palatsinsa, heidän vaarallinen omaisuutensa
takavarikoidaan ja heidät toimitetaan irtolaisina isänmaahansa, joka
— kuten te, armollisin herra, Tuhannen ja yhden yön tarinoista
tiedätte, — on Sinisaari."

"Meneekö tuohon maahan postia, Antti?" kysyi ruhtinas.

"Ei nykyään", vastasi Antti, "mutta ehkä voi sinne menestyksellä

järjestää jokapäiväisen postinkulun, sitten kun valistus on pantu
voimaan".

"Mutta, Antti", jatkoi ruhtinas, "eikö meidän menettelyämme

haltiattaria kohtaan tulla pitämään kovana? Eikö hemmottelemalla
pilattu kansa napise?"

"Sitäkin vastaan", sanoi Antti, "sitäkin vastaan tiedän keinon.

Älkäämme lähettäkö pois kaikkia haltiattaria Sinisaarelle, armollisin
herra, vaan pitäkäämme muutamat tässä maassa. Heiltä on vain
otettava kaikki keinot vahingoittaa valistusta ja meneteltävä
tarkoituksenmukaisesti, jotta he muuttuisivat valistuneen valtion
hyödyllisiksi kansalaisiksi. Jos he eivät suostu menemään vakavaan
avioliittoon, niin harjoittakoot ankaran valvonnan alaisina jotakin
hyödyllistä ammattia, kutokoot sukkia armeijalle sodan aikana tai
tehkööt muuta. Saatte huomata, armollisin herra, että ihmiset hyvin
pian lakkaavat uskomasta haltiattariin, kun ne elävät heidän
keskuudessaan. Se onkin parasta. Niin lakkaa kaikki mahdollinen
napina itsestään. Mitä muuten tulee haltiattarien kapineihin,
lankeavat ne ruhtinaan rahastoon, kyyhkyset ja joutsenet
luovutetaan oivallisiksi paisteiksi ruhtinaan keittiöön. Siivekkäitä
hevosia voidaan myös yrittää kehittää ja muodostaa hyödyllisiksi
eläimiksi leikkaamalla niiltä siivet ja panemalla ne talliruokinnalle,
jonka toivomme saavamme perilleajetuksi yhdellä kertaa valistuksen
kanssa."

Pafnutius oli mitä suurimmassa määrässä tyytyväinen kaikkiin

ministerinsä ehdotuksiin. Jo seuraavana päivänä pantiin toimeen,
mitä oli päätetty.

Joka nurkassa upeili julistus valistuksen voimaanastumisesta.

Samaan aikaan tunkeutui poliisi haltiattarien palatseihin, takavarikoi
heidän koko omaisuutensa ja vei heidät pois vangittuina.

Taivas tietää mistä johtui, että haltiatar Ruusunhengetär oli

kaikkien joukossa ainoa, joka oli joitakin tunteja ennen valistuksen
voimaan astumista saanut tiedon siitä. Hän käytti tätä aikaa
hyväkseen vapauttaakseen joutsenensa ja toimittaakseen talteen
taikavoimaiset ruusukeppinsä ja muut kalleutensa. Hän tiesi nimittäin
myöskin olevansa valittu jäämään maahan, mihinkä hän
mukautuikin, vaikkakin hyvin vastenmielisesti.

Ylimalkaan eivät Pafnutius ja Antti voineet käsittää, miksi

Sinisaarelle kuljetettavat haltiattaret ilmaisivat niin ylenmääräistä iloa
ja vakuuttivat kerran toimensa perästä, etteivät he vähintäkään
välittäneet siitä omaisuudesta, josta heidän oli luovuttava.
 "Lopultakin", sanoi Pafnutius pahoilla mielin, "Sinisaari on paljon
hauskempi valtio kuin minun maani. He piikkaavat minua koko
julistukseni ja valistuksen vuoksi, joka nyt vasta oikein mahtaa
menestyä!"

Maantieteilijän oli yhdessä valtakunnan historioitsijan kanssa

otettava selvä tuosta maasta.

Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että Sinisaari oli surkea maa

ilman sivistystä, valistusta, oppineisuutta, akaasioita ja rokotusta,
että sitä ei oikeastaan ollut ollenkaan olemassa. Mutta pahempaa ei
kai voisi tapahtua kenellekään ihmiselle eikä koko maalle kuin että se
ei ollut ollenkaan olemassa.

Pafnutius tunsi itsensä rauhoittuneeksi.

Kun se kauniskukkainen lehto, jossa sijaitsi haltiatar

Ruusunhengettären hyljätty palatsi, hakattiin, ja Pafnutius itse rokotti
esimerkin vuoksi kaikki lähimmän kylän talonpoikavintiöt, odotti
haltiatar ruhtinasta metsässä, jonka kautta tämä saapui takaisin
linnaansa Antti ministerinsä kanssa. Siellä ahdisti hän ruhtinasta
kaikenlaisilla puheenparsilla ja etenkin muutamilla ilkeillä
taikaesineillään siinä määrin, että ruhtinas pyysi häntä taivaan
tähden tyytymään elämään maan ainoassa ja siis parhaassa
naisluostarissa, missä hän saisi mielensä mukaan hallita ja vallita
välittämättä mitään valistusjulistuksesta.

Haltiatar Ruusunhengetär suostui ehdotukseen ja joutui tällä

tavalla naisluostariin, missä hän kuten ylempänä on kerrottu, otti
nimekseen Ruusunvihanta, mutta muutti sen sitten parooni Jeremias
Kuuvalon hartaasta pyynnöstä Ruusunihanaksi.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com