manata

See also: mãnatã

Finnish

Etymology

Borrowed from Old Swedish mana (compare Swedish mana), possibly with later influence from mana (“place where people go after dying”). Alternatively from Proto-Uralic *mȣnɜ- (“to say”), whence Erzya мунямс (muńams).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑnɑtɑˣ/, [ˈmɑ̝nɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnɑtɑ
• Hyphenation^(key): ma‧na‧ta

Verb

manata

1. (transitive, religion) To exorcise, drive out (evil spirits).
2. (intransitive) To swear, curse, damn.
3. (transitive) To invoke, call/dredge up.
4. (transitive) To urge, egg on.

Conjugation

Inflection of manata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		manaan	en manaa	1st sing.	olen manannut	en ole manannut
2nd sing.		manaat	et manaa	2nd sing.	olet manannut	et ole manannut
3rd sing.		manaa	ei manaa	3rd sing.	on manannut	ei ole manannut
1st plur.		manaamme	emme manaa	1st plur.	olemme mananneet	emme ole mananneet
2nd plur.		manaatte	ette manaa	2nd plur.	olette mananneet	ette ole mananneet
3rd plur.		manaavat	eivät manaa	3rd plur.	ovat mananneet	eivät ole mananneet
passive		manataan	ei manata	passive	on manattu	ei ole manattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		manasin	en manannut	1st sing.	olin manannut	en ollut manannut
2nd sing.		manasit	et manannut	2nd sing.	olit manannut	et ollut manannut
3rd sing.		manasi	ei manannut	3rd sing.	oli manannut	ei ollut manannut
1st plur.		manasimme	emme mananneet	1st plur.	olimme mananneet	emme olleet mananneet
2nd plur.		manasitte	ette mananneet	2nd plur.	olitte mananneet	ette olleet mananneet
3rd plur.		manasivat	eivät mananneet	3rd plur.	olivat mananneet	eivät olleet mananneet
passive		manattiin	ei manattu	passive	oli manattu	ei ollut manattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		manaisin	en manaisi	1st sing.	olisin manannut	en olisi manannut
2nd sing.		manaisit	et manaisi	2nd sing.	olisit manannut	et olisi manannut
3rd sing.		manaisi	ei manaisi	3rd sing.	olisi manannut	ei olisi manannut
1st plur.		manaisimme	emme manaisi	1st plur.	olisimme mananneet	emme olisi mananneet
2nd plur.		manaisitte	ette manaisi	2nd plur.	olisitte mananneet	ette olisi mananneet
3rd plur.		manaisivat	eivät manaisi	3rd plur.	olisivat mananneet	eivät olisi mananneet
passive		manattaisiin	ei manattaisi	passive	olisi manattu	ei olisi manattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		manaa	älä manaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		manatkoon	älköön manatko	3rd sing.	olkoon manannut	älköön olko manannut
1st plur.		manatkaamme	älkäämme manatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		manatkaa	älkää manatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		manatkoot	älkööt manatko	3rd plur.	olkoot mananneet	älkööt olko mananneet
passive		manattakoon	älköön manattako	passive	olkoon manattu	älköön olko manattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		manannen	en mananne	1st sing.	lienen manannut	en liene manannut
2nd sing.		manannet	et mananne	2nd sing.	lienet manannut	et liene manannut
3rd sing.		manannee	ei mananne	3rd sing.	lienee manannut	ei liene manannut
1st plur.		manannemme	emme mananne	1st plur.	lienemme mananneet	emme liene mananneet
2nd plur.		manannette	ette mananne	2nd plur.	lienette mananneet	ette liene mananneet
3rd plur.		manannevat	eivät mananne	3rd plur.	lienevät mananneet	eivät liene mananneet
passive		manattaneen	ei manattane	passive	lienee manattu	ei liene manattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		manata		present	manaava	manattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st manatakseni manataksemme 2nd manataksesi manataksenne 3rd manatakseen manataksensa		past	manannut	manattu
2nd	inessive2	manatessa	manattaessa	agent4	manaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st manatessani manatessamme 2nd manatessasi manatessanne 3rd manatessaan manatessansa		negative	manaamaton
	instructive	manaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	manaamassa	—
	elative	manaamasta	—
	illative	manaamaan	—
	adessive	manaamalla	—
	abessive	manaamatta	—
	instructive	manaaman	manattaman
4th3	verbal noun	manaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st manaamaisillani manaamaisillamme 2nd manaamaisillasi manaamaisillanne 3rd manaamaisillaan manaamaisillansa

Synonyms

• (swear): kiroilla

Derived terms

nouns

• manaaja
• manaaminen
• manaus
• manuu

 

verbs

• manailla

 

Further reading

• “manata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• antama, manaat, naamat

Ingrian

Etymology

Related to Finnish manata and Estonian mõnada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑnɑtɑ/, [ˈmɑnɑt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑnɑtɑ/, [ˈmɑnɑd̥ɑ]
• Rhymes: -ɑnɑt, -ɑnɑtɑ
• Hyphenation: ma‧na‧ta

Verb

manata

1. Synonym of kerota (“to curse”)

Conjugation

Conjugation of manata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mannaan	en mannaa	1st singular	oon manant, oon manannut	en oo manant, en oo manannut
2nd singular	mannaat	et mannaa	2nd singular	oot manant, oot manannut	et oo manant, et oo manannut
3rd singular	manajaa	ei mannaa	3rd singular	ono manant, ono manannut	ei oo manant, ei oo manannut
1st plural	mannaamma	emmä mannaa	1st plural	oomma mananneet	emmä oo mananneet
2nd plural	mannaatta	että mannaa	2nd plural	ootta mananneet	että oo mananneet
3rd plural	manajaat1), mannaavat2), manataa	evät mannaa, ei manata	3rd plural	ovat mananneet	evät oo mananneet, ei oo manattu
impersonal	manataa	ei manata	impersonal	ono manattu	ei oo manattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	manaisin	en manant, en manannut	1st singular	olin manant, olin manannut	en olt manant, en olt manannut
2nd singular	manaisit, mannaist1)	et manant, et manannut	2nd singular	olit manant, olit manannut	et olt manant, et olt manannut
3rd singular	manais	ei manant, ei manannut	3rd singular	oli manant, oli manannut	ei olt manant, ei olt manannut
1st plural	manaisimma	emmä mananneet	1st plural	olimma mananneet	emmä olleet mananneet
2nd plural	manaisitta	että mananneet	2nd plural	olitta mananneet	että olleet mananneet
3rd plural	manaisiit1), manaisivat2), manattii	evät mananneet, ei manattu	3rd plural	olivat mananneet	evät olleet mananneet, ei olt manattu
impersonal	manattii	ei manattu	impersonal	oli manattu	ei olt manattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	manajaisin	en manajais	1st singular	olisin manant, olisin manannut	en olis manant, en olis manannut
2nd singular	manajaisit, manajaist1)	et manajais	2nd singular	olisit manant, olisit manannut	et olis manant, et olis manannut
3rd singular	manajais	ei manajais	3rd singular	olis manant, olis manannut	ei olis manant, ei olis manannut
1st plural	manajaisimma	emmä manajais	1st plural	olisimma mananneet	emmä olis mananneet
2nd plural	manajaisitta	että manajais	2nd plural	olisitta mananneet	että olis mananneet
3rd plural	manajaisiit1), manajaisivat2), manattais	evät manajais, ei manattais	3rd plural	olisivat mananneet	evät olis mananneet, ei olis manattu
impersonal	manattais	ei manattais	impersonal	olis manattu	ei olis manattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	mannaa	elä mannaa	2nd singular	oo manant, oo manannut	elä oo manant, elä oo manannut
3rd singular	manatkoo	elköö manatko	3rd singular	olkoo manant, olkoo manannut	elköö olko manant, elköö olko manannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	manatkaa	elkää manatko	2nd plural	olkaa mananneet	elkää olko mananneet
3rd plural	manatkoot	elkööt manatko, elköö manattako	3rd plural	olkoot mananneet	elkööt olko mananneet, elköö olko manattu
impersonal	manattakkoo	elköö manattako	impersonal	olkoo manattu	elköö olko manattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	manannen	en mananne
2nd singular	manannet	et mananne
3rd singular	manannoo	ei mananne
1st plural	manannemma	emmä mananne
2nd plural	manannetta	että mananne
3rd plural	manannoot	evät mananne, ei manattane
impersonal	manattannoo	ei manattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		manata	present	mannaava	manattava
2nd	inessive	manatees	past	manant, manannut	manattu
	instructive	manaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (manatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	mannaamaa
	inessive	mannaamaas
	elative	mannaamast
	abessive	mannaamata
4th	nominative	mannaamiin
	partitive	mannaamista, mannaamist

Derived terms

• manaella

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 295

Interlingua

Noun

manata (plural manatas)

1. grasp
2. handful

Italian

Etymology

From mano +‎ -ata.

Pronunciation

• IPA^(key): /maˈna.ta/
• Rhymes: -ata
• Hyphenation: ma‧nà‧ta

Noun

manata f (plural manate)

1. slap
2. handful, fistful

Polish

Pronunciation

• IPA^(key): /maˈna.ta/
• Rhymes: -ata
• Syllabification: ma‧na‧ta

Noun

manata

1. genitive singular of manat
2. accusative singular of manat