varjota

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

varjoamassa

—

elative

varjoamasta

—

illative

varjoamaan

—

adessive

varjoamalla

—

abessive

varjoamatta

—

instructive

varjoaman

varjottaman

4th³

verbal noun

varjoaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	varjoamaisillani	varjoamaisillamme
2nd	varjoamaisillasi	varjoamaisillanne
3rd	varjoamaisillaan varjoamaisillansa

Ingrian

Etymology

From varjo (“shelter”) +‎ -ta. Akin to Finnish varjota.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑrjotɑ/, [ˈʋɑrjŏ̞t]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑrjotɑ/, [ˈʋɑrjo̞d̥ɑ]
Rhymes: -ɑrjot, -ɑrjotɑ
Hyphenation: var‧jo‧ta

Verb

varjota

(transitive) to shelter

Conjugation

Conjugation of varjota (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	varjoon	en varjoo	1st singular	oon varjont, oon varjonnut	en oo varjont, en oo varjonnut
2nd singular	varjoot	et varjoo	2nd singular	oot varjont, oot varjonnut	et oo varjont, et oo varjonnut
3rd singular	varjojaa	ei varjoo	3rd singular	ono varjont, ono varjonnut	ei oo varjont, ei oo varjonnut
1st plural	varjoomma	emmä varjoo	1st plural	oomma varjonneet	emmä oo varjonneet
2nd plural	varjootta	että varjoo	2nd plural	ootta varjonneet	että oo varjonneet
3rd plural	varjojaat¹⁾, varjoovat²⁾, varjotaa	evät varjoo, ei varjota	3rd plural	ovat varjonneet	evät oo varjonneet, ei oo varjottu
impersonal	varjotaa	ei varjota	impersonal	ono varjottu	ei oo varjottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	varjoisin	en varjont, en varjonnut	1st singular	olin varjont, olin varjonnut	en olt varjont, en olt varjonnut
2nd singular	varjoisit, varjoist¹⁾	et varjont, et varjonnut	2nd singular	olit varjont, olit varjonnut	et olt varjont, et olt varjonnut
3rd singular	varjois	ei varjont, ei varjonnut	3rd singular	oli varjont, oli varjonnut	ei olt varjont, ei olt varjonnut
1st plural	varjoisimma	emmä varjonneet	1st plural	olimma varjonneet	emmä olleet varjonneet
2nd plural	varjoisitta	että varjonneet	2nd plural	olitta varjonneet	että olleet varjonneet
3rd plural	varjoisiit¹⁾, varjoisivat²⁾, varjottii	evät varjonneet, ei varjottu	3rd plural	olivat varjonneet	evät olleet varjonneet, ei olt varjottu
impersonal	varjottii	ei varjottu	impersonal	oli varjottu	ei olt varjottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	varjojaisin	en varjojais	1st singular	olisin varjont, olisin varjonnut	en olis varjont, en olis varjonnut
2nd singular	varjojaisit, varjojaist¹⁾	et varjojais	2nd singular	olisit varjont, olisit varjonnut	et olis varjont, et olis varjonnut
3rd singular	varjojais	ei varjojais	3rd singular	olis varjont, olis varjonnut	ei olis varjont, ei olis varjonnut
1st plural	varjojaisimma	emmä varjojais	1st plural	olisimma varjonneet	emmä olis varjonneet
2nd plural	varjojaisitta	että varjojais	2nd plural	olisitta varjonneet	että olis varjonneet
3rd plural	varjojaisiit¹⁾, varjojaisivat²⁾, varjottais	evät varjojais, ei varjottais	3rd plural	olisivat varjonneet	evät olis varjonneet, ei olis varjottu
impersonal	varjottais	ei varjottais	impersonal	olis varjottu	ei olis varjottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	varjoo	elä varjoo	2nd singular	oo varjont, oo varjonnut	elä oo varjont, elä oo varjonnut
3rd singular	varjotkoo	elköö varjotko	3rd singular	olkoo varjont, olkoo varjonnut	elköö olko varjont, elköö olko varjonnut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	varjotkaa	elkää varjotko	2nd plural	olkaa varjonneet	elkää olko varjonneet
3rd plural	varjotkoot	elkööt varjotko, elköö varjottako	3rd plural	olkoot varjonneet	elkööt olko varjonneet, elköö olko varjottu
impersonal	varjottakkoo	elköö varjottako	impersonal	olkoo varjottu	elköö olko varjottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	varjonnen	en varjonne
2nd singular	varjonnet	et varjonne
3rd singular	varjonnoo	ei varjonne
1st plural	varjonnemma	emmä varjonne
2nd plural	varjonnetta	että varjonne
3rd plural	varjonnoot	evät varjonne, ei varjottane
impersonal	varjottannoo	ei varjottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		varjota	present	varjoova	varjottava
2nd	inessive	varjotees	past	varjont, varjonnut	varjottu
2nd	instructive	varjoten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (varjotkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	varjoomaa
	inessive	varjoomaas
	elative	varjoomast
	abessive	varjoomata
4th	nominative	varjoomiin
	partitive	varjoomista, varjoomist

Synonyms

varjostaa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 642

varjota

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References