Benetton Formula

Benetton Formula Ltd., tunnettu myös nimellä Benetton, oli kausilla 1986–2001 toiminut Formula 1 -talli.

Benetton
Koko nimi	Benetton Formula Ltd.
Päämaja	Witney, Englanti
Perustajat	Benetton Group
Henkilökunta	Flavio Briatore Ross Brawn David Richards Peter Collins
Tunnetuimmat kuljettajat	Jean Alesi Gerhard Berger Giancarlo Fisichella Riccardo Patrese Nelson Piquet Michael Schumacher
Moottorit	BMW, Ford, Renault, Playlife
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu	Brasilian GP 1986
Kilpailuja	260
Valmistajien maailmanmestaruuksia	1 (1995)
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	2 (1994, 1995)
Voittoja	27
Paalupaikkoja	15
Nopeimpia kierroksia	36
MM-pisteitä	851,5
Viimeinen kilpailu	Japanin GP 2001
Infobox OK

Tallin omisti Benettonin perhe, joka tunnetaan paremmin perheen perustamasta vaatemerkistä ja -yrityksestä Benetton Group. Benetton kilpaili Yhdistyneen kuningaskunnan lisenssillä kaudesta 1986 kauteen 1995 ja Italian lisensillä kaudesta 1996 kauteen 2001.

Michael Schumacher voitti Benettonilla kaksi kuljettajien maailmanmestaruutta vuosina 1994 ja 1995, joista jälkimmäisellä Benetton voitti myös valmistajien mestaruuden. Vuonna 2000 Renault osti tallin, mutta se jatkoi kilpailemista Benetton-nimellä kaudella 2001, kunnes se vaihdettiin Renault’ksi seuraavaksi kaudeksi.

Itävaltalainen Gerhard Berger saavutti sekä tallin ensimmäisen että viimeisen voiton kausilla 1986 ja 1997. Osakilpailuvoitot olivat myös Bergerin uralla ensimmäinen ja viimeinen.

Taustaa

Benetton Group ilmestyi F1-sarjaan alun perin Tyrrell-tallin sponsorina vuonna 1983. Vuonna 1984 se sponsoroi Alfa Romeota ja vuonna 1985 Toleman-tallia. Benetton Formula Ltd. muodostui vuoden 1985 lopussa, kun Benettonin perhe osti Toleman-tallin. Tallin ensiesiintyminen F1:ssä oli kaudella 1986. Talli aloitti BMW:n moottoreilla, mutta vaihtoi ne esikoiskautensa jälkeen Fordin moottoreihin.

Kansallisuus

Benetton kilpaili kaudesta 1986 kauteen 1995 Britannian lisenssillä. Benettonin perhe kuitenkin halusi, että talli kilpailisi Italian lipun alla. Niinpä kaudesta 1996 aina tallin viimeiseen kauteen 2001 asti se kilpaili Italian lipun alla. Italian kansallislaulu soitettiin voiton päätteeksi kuitenkin vain kerran, sillä vuosina 1996–2001 talli saavutti vain yhden voiton.

Formula 1 (1986–2001)

1986

Kausi 1986 oli Benettonin ensimmäinen Formula 1 -sarjassa. Kuljettajina toimivat italialainen Teo Fabi ja itävaltalainen Gerhard Berger. Fabi oli kilpaillut edellisellä kaudella Tolemanilla ja Berger Arrowsilla. Talli käytti esikoiskaudellaan B196-autossaan nelisylinterisiä puolitoistalitraisia BMW M12 -turbomoottoreita ja Pirellin renkaita.

Heti ensimmäisessä kilpailussa Brasilian GP:ssa Berger onnistui ajamaan sijalle kuusi. Sijoituksellaan hän avasi tallin pistetilin yhdellä pisteellä. Samaisessa kilpailussa Fabi onnistui ajamaan maaliin kymmenentenä, tosin viisi kierrosta voittajalle jääneenä. Lisäksi hän oli viimeinen sijoituksen saanut kuljettaja, sillä viisitoista kuljettajaa keskeytti kilpailussa.

Kauden toisessa kilpailussa Espanjan GP:ssä sekä Fabi että Berger ajoivat pisteille. Fabi oli kilpailun viides ja Berger kuudes. Kuten edellisessäkin kilpailussa, myös tässä pistesijoille ajamisia helpotti huomattavasti monen muun kuljettajan keskeyttäminen. Maaliin kun ajoi vain kahdeksan kuljettajaa.

San Marinon GP:ssä Berger saavutti tallin ensimmäisen palkintosijan. Hän sijoittui kilpailussa kolmanneksi yhden kierroksen voittajalle hävinneenä. Kilpailuun hän lähti yhdeksännestä lähtöruudusta.

Hyvän alkukauden jälkeen Benetton-kuljettajat alkoivat keskeyttää kilpailuissa. Useimmiten syynä olivat tekniset ongelmat kuten moottoririkot ja vaihdelaatikko-ongelmat. Kanadan GP:stä Britannian GP:hen sekä Berger että Fabi keskeyttivät neljässä perättäisessä kilpailuissa.

Itävallan GP:n aika-ajoissa Fabi onnistui saavuttamaan tallin ensimmäisen paalupaikan. Kaiken lisäksi Berger ajoi ruutuun kaksi. Tallin eturivin valtaus oli tallille samalla ensimmäinen. Tallin epäonneksi Fabi joutui keskeyttämään kilpailun moottorin hajottua. Hän ehti ajaa kilpailusta 17 kierrosta 52:sta. Lisäksi Berger sijoittui juuri ja juuri pisteiden ulkopuolelle sijalle seitsemän. Pisteitä ei kilpailusta ei siis tullut, vaikka aika-ajojen perusteella oli odotettavissa hyvää tulosta.

Fabin hyvä aika-ajovauhti jatkui Italian GP:ssä, jossa hän niin ikään ajoi paalupaikalle. Berger ajoi itsensä neljänteen ruutuun. Fabi joutui taas kerran keskeyttämään. Tällä kertaa rengasrikkoon kierroksella 45. Kilpailun positiivinen asia kuitenkin oli se, että Berger sijoittui viidenneksi ja saavutti kaksi MM-pistettä. Edellisestä pistesijoituksesta oli kulunut kymmenen kilpailua.

Kauden kohokohdaksi muodostui kauden toiseksi viimeinen kilpailu, Meksikon GP. Neljännestä ruudusta lähtenyt Berger onnistui voittamaan kilpailun noin 25 sekunnin erolla hallitsevaan maailmanmestariin Alain Prostiin. Voitto oli niin Bergerille kuin tallillekin uran ensimmäinen. Fabi sen sijaan joutui keskeyttämään kilpailun alkuvaiheilla jälleen moottorin hajottua.

Kaudella 1986 Benetton saavutti pisteitä yhteensä 19. 17 pisteistä oli Bergerin ajamia ja loput kaksi Fabin. Talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle kuusi.

1987

Kaudella 1987 Teo Fabi jatkoi tallin kuljettajana ja hänen rinnalleen palkattiin belgialainen Thierry Boutsen, kun Gerhard Berger siirtyi Ferrarille. B187-autossa oli nyt voimanlähteenä kuusisylinterinen Ford TEC -turbomoottori. Rengastoimittajaksi vaihtui Goodyear, kun Pirelli vetäytyi sarjasta.

Tulosten valossa kausi alkoi hieman edelliskautta paremmin, kun Boutsen ajoi avauskilpailussa Brasilian GP:ssa viidenneksi startattuaan kuudennesta lähtöruudusta. Sijoituksestaan hän ansaitsi kaksi MM-pistettä. Fabin lupaavasta neljännestä lähtöruudusta alkanut kilpailu päättyi jo kymmenennellä kierroksella turboahtimen rikkoonnuttua.

Seuraavan kerran talli ylsi pistesijoille vasta kauden kuudennessa kilpailussa Ranskan GP:ssa. Fabi ajoi seitsemännestä lähtöruudusta maaliin viidentenä, mutta hän tosin jäi kilpailun voittaneesta Nigel Mansellistä yli kolme kierrosta. Viidennestä lähtöruudusta matkaan lähteneen Boutsenin kilpailu päättyi jo viidennen kerran peräkkäin teknisiin ongelmiin. Tällä kertaa Ford-moottori petti 32. kierroksella. Seuraavaksi ajetussa Britannian GP:ssa Fabi vastasi tallin parhaasta ajosuorituksesta, kun hän saavutti viimeisen pistesijan ajamalla maaliin kuudentena. Boutsen onnistui katkaisemaan keskeytysputkensa sijoittumalla lopputuloksissa Fabin jälkeen seitsemänneksi. Kärjen vauhtiin talli ei kuitenkaan yltänyt, sillä Fabi jäi voittajasta kaksi- ja Boutsen kolme kierrosta.

Unkarin GP:ssa Boutsen onnistui saavuttamaan pistesijan seitsemän kilpailun tauon jälkeen. Seitsemännestä lähtöruudusta alkanut kilpailu päättyi lopulta hyvään neljänteen sijaan, josta hän saalisti kolme MM-pistettä. Fabin kilpailu päättyi keskeytykseen 15. kierroksella vaihdelaatikon petettyä. Seuraavaksi vuorossa oli Itävallan GP, josta muodostui tallin kauden paras kilpailu. Aika-ajoissa tallin kuljettajat hankkivat hyvät lähtöruudut, kun Boutsen oli neljäs ja Fabi viides. Kilpailun alussa Boutsen ajoi parhaimmillaan toisena, mutta varikkokäynti pudotti hänet palkintosijoilta. Lopputuloksissa hän oli neljäs. Fabi kuitenkin vastasi vielä paremmasta sijoituksesta, kun hän ylsi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintokorokkeelle ollen kolmas. Talli saavutti menestyksekkäästä kilpailusta seitsemän MM-pistettä. Boutsen onnistui jatkamaan pisteputkensa kolmen kilpailun mittaiseksi Italian GP:ssa. Hän starttasi kilpailuun kuudennesta lähtöruudusta ja kilpailussa pystyi nousemaan yhden sijan ollen lopputuloksissa viides. Fabin vauhti riitti kilpailussa seitsemänteen sijaan. Portugalin GP:ssa Fabi vastasi tallin pisteputken jatkumisesta neljän kilpailun mittaiseksi. Aika-ajoista hän hankki itselleen vaisun kymmenennen lähtöruudun, mutta kilpailussa onnistui nousemaan neljänneksi.

Meksikon GP:hin tallin kuljettajat hankkivat aika-ajoissa hyvät lähtöruudut. Boutsen oli neljäs ja Fabi kuudes. Boutsenin kilpailu sai kuitenkin ikävän lopun, kun hänen autonsa sähköt pettivät 16. kierroksella. Fabi kuitenkin onnistui ajamaan pisteille viidenneksi, vaikka hän jäikin kärjelle yli kaksi kierrosta. Seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssa Boutsen jäi viidenneksi startattuaan kilpailuun kolmannesta lähtöruudusta. Fabi joutui keskeyttämään kilpailun moottoririkkoon. Kauden päättäneestä Australian GP:sta Boutsen saavutti viimein kauden ensimmäisen palkintosijansa, kun hän ajoi maaliin kolmantena.

Valmistajien MM-sarjassa Benetton sijoittui 28 pisteellä viidenneksi. Heikon alkukauden jälkeen tulokset alkoivat parantua, kun auton ja moottorin luotettavuus kehittyi loppukautta kohti. Kuitenkin tallin autolla keskeytettiin 16 kertaa.

1988

Kaudelle 1988 Benetton sai käyttöönsä vapaastihengittävät Fordin V8-moottorit. Kuljettajaosastolla tapahtui muutoksia kun Teo Fabi lopetti F1-uransa. Teo Fabin tilalle palkattiin 29-vuotias, niin ikään italialainen Alessandro Nannini. Toisena kuljettajana jatkoi edelliskauden tapaan Thierry Boutsen.

Kauden aikana Benettonin autojen luotettavuus kasvoi huomattavasti edellisiin kausiin verrattuna, ja molemmat kuljettajat saavuttivat palkintosijoja. Boutsen sijoittui kolmanneksi viidesti ja Nannini kahdesti. Belgian osakilpailussa molemmat Benettonit hylättiin polttoaine-epäselvyyksien vuoksi. Kilpailussa Benettonit sijoittuivat kolmanneksi ja neljänneksi.

Kauden päätteeksi Benettonin kuljettajat sijoittuivat molemmat kymmenen parhaan joukkoon. Boutsen oli MM-sijoituksissa neljäs ja Nannini kymmenes.

1989

Thierry Boutsen jätti tallin kauden 1988 lopussa joten kaudelle 1989 Benetton palkkasi englantilaisen Johnny Herbertin. Uusi Benetton-kuljettaja tekikin sensaatiomaisen debyytin ajamalla heti avauskilpailussaan neljänneksi. Tallitoveri Nannini täydensi hyvää aloituskilpailua ajamalla kuudenneksi. Valitettavasti Herbert ei kyennyt jatkamaan hyviä suorituksiaan ja jäi ilman pisteitä kolmessa seuraavassa kilpailussa. Tallitoveri Nannini sen sijaan sijoittui Herbertiä paremmin kaikissa kilpailuissa avauskilpailun jälkeen. Nannini saalisti myös yhden palkintosijan San Marinon GP:stä ja nelostilan Meksikon GP:stä. Sarja katkesi USA:n osakilpailussa kun Nannini joutui keskeyttämään aikaisemmin kolarissa autoon tulleiden vaurioiden vuoksi. Herbert sen sijaan oli viides. Hyvästä sijoittumisesta huolimatta Johnny Herbertin viimeiseksi jääneessä Benetton-kilpailussa Herbert karsiutui itse kilpailusta. Nannini sen sijaan hylättiin koska hän ajoi varikolla punaisia valoja päin, koska hän yritti mennä vaihtamaan renkaita ennen lähtöä. Nigel Mansell hylättiin samasta syystä.

Seuraavaan kilpailuun Herbertin korvasi italialainen Emanuele Pirro, joka sijoittui debytissään yhdeksänneksi. Nanninin tulos oli tällä kertaa keskeytys jousituksen hajottua. Nannini katkaisi pisteettömien kilpailuidensa sarjan seuraavassa kilpailussa tulemalla maaliin kolmantena. Kuljettajavaihdoksesta huolimatta Benettonin ykköskuljettaja oli Nannini, jota kuitenkin vaivasivat ajoittaiset keskeyttämiset. Nanninin kauden loppua voidaankin pitää erikoisena. Aina kun italialainen ajoi maaliin, hän sijoittui pisteille. Belgiassa sijoitus oli viides ja Portugalissa neljäs. Espanjassa Nannini sen sijaan keskeytti, mutta kilpailua seuranneessa Japanin osakilpailussa Nannini otti uransa avausvoiton. Nannini tosin sai voittonsa vasta kun kilpailun alun perin voittanut Ayrton Senna hylättiin hänen saatuaan työntöapua kolaroituaan Alain Prostin kanssa. Nannini ajoi vielä kauden päätöskilpailussa toiseksi. Tallin toinen kuljettaja, Pirro sen sijaan ei juurikaan saavuttanut menestystä vaan hänen kautensa ainoat pisteet irtosivat niin ikään kauden päätöskilpailussa.

Kauden lopussa Benetton sijoittui valmistajien MM-taulukossa neljänneksi. Kuljettajista Nannini oli kuljettajien MM-taulukossa sijalla 6, Pirro sijalla 23 ja alkukauden tallissa ajanut ja kauden Tyrrelillä päättänyt Johnny Herbert sijalla 14.

1990

Kauden 1990 Benetton B190 kuvattuna vuonna 2013.

Kaudelle 1990 Benetton lähti kuljettajinaan Alessandro Nannini ja kolminkertainen Formula 1 -maailmanmestari Nelson Piquet. Jo alusta pitäen oli selvää, että kokenut Piquet tulisi toimimaan tallin ykköskuljettajana. Piquet aloittikin kauden kolmella perättäisellä pistesijoituksella kunnes hänet hylättiin kauden neljännessä Monacon GP:ssä. Diskaukseen päättyneen kilpailun jälkeen Piquet ajoi pisteille kaikissa kilpailuissa paitsi kahdessa keskeytykseen päättyneessä (Saksan ja Espanjan osakilpailut). Italiassa Piquetin sijoitus oli yhdeksäs. Piquet päätti kauden kahteen perättäiseen voittoon Japanissa ja Australiassa

Tallikaveri Nannini niin ikään saavutti hyviä sijoituksia kauden aikana. Nannini oli palkintokorokkeella kolmesti kauden aikana. Pistesijoja sen sijaan ei ollut läheskään niin montaa kuin tallitoveri Piquetilla. Tästä huolimatta Nanninin kauden paras sijoitus oli Saksan osakilpailussa saavutettu toinen tila. Nanninin formulaura päättyi traagisesti hänen loukkaannuttuaan helikopterionnettomuudessa Espanjan osakilpailun jälkeen. Nanninin korvasi Benettonilla kauden kahteen viimeiseen kilpailuun brasilialainen Roberto Moreno, joka oli ajamassa Benettonin historian ensimmäistä kaksoisvoittoa Japanin osakilpailussa. Australiassa Morenon sijoitus oli seitsemäs.

1991

Kaudelle 1991 Benetton lähti kuljettajakaksikolla Moreno-Piquet, jolla se oli päättänyt kauden 1990. Benetton aloitti kauden mieluisasti Yhdysvalloissa kun Piquet sijoittui hienosti kolmanneksi. Moreno sen sijaan keskeytti kilpailun kolaroituaan kierroksella 49. Kilpailua seuranneessa Brasilian osakilpailussa Piquet sijoittui kotiyleisönsä mieliksi viidenneksi Morenon ollessa seitsemäs. San Marinossa Benettoneilla ei mennyt hyvin. Piquet keskeytti kierroksella yksi ajettuaan ulos radalta. Morenon sijoitus oli vaatimaton 13.

Monacossa Moreno ajoi hyvin ja tuli maaliin neljäntenä. Piquet jatkoi keskeyttämisputkeaan keskeyttämällä kilpailun ensimmäisellä kierroksella jousituksen hajottua. Kanadassa asetelmat kuitenkin kääntyivät päälaelleen kun Piquet otti kilpailussa uransa viimeiseksi jääneen voiton tallitoveri Morenon keskeyttäessä. Kanadan jälkeen Piquet jatkoi ailahtelevia suorituksiaan ja keskeytti Meksikossa mutta Ranskassa sijoitus oli kahdeksas. Tallitoveri Moreno oli Meksikon osakilpailussa viides mutta Ranskan ja Britannian osakilpailuissa tuloksena oli keskeyttäminen.

Piquet sen sijaan keskeytti Saksassa ja Unkarissa Morenon ajaessa molemmissa kilpailuissa kahdeksanneksi. Belgiassa Benetton ajoi kauden siihenasti parhaimman kokonaissuorituksen kun sen autot tulivat maaliin perättäin kolmantena (Piquet) ja neljäntenä (Moreno).

Belgian osakilpailun jälkeen Benettonilla alkoi uusi aikakausi kun talli korvasi Roberto Morenon lupaavalla saksalaiskuljettaja Michael Schumacherilla, joka oli ajanut ensimmäisen F1-kilpailunsa Belgiassa Jordanilla. Heti seuraavassa kilpailussa Schumacher jätti taakseen kokeneen Piquetin kun molemmat Benettonit tulivat pisteille. Sama järjestys jatkui Portugalissa ja Espanjassa. Schumacher tosin keskeytti kauden kaksi viimeistä kilpailua.

Piquet päätti kautensa ajamalla Japanissa maaliin kahdeksantena ja Australiassa Piquet oli neljäs, ottaen uransa viimeiset pisteet.

Kauden lopussa Nelson Piquet ilmoitti lopettavansa kilpauransa Formula 1-sarjassa.

1992

Kaudelle 1992 Benetton korvasi sopimuksetta jätetyn Piquet'n englantilaisella Martin Brundlella. Michael Schumacher jatkoi tallissa. Brundlen osalta kausi alkoi heikosti sillä hän keskeytti kauden neljä ensimmäistä kilpailua. Schumacher sen sijaan oli neljäs kauden avanneessa Etelä-Afrikan osakilpailussa. Sama pistetahti jatkui Etelä-Afrikkaa seuranneessa Meksikon osakilpailussa kun Schumacher otti uransa ensimmäisen palkintokorokesijan olemalla kolmantena. Sama sijoitus toistui heti perään Brasiliassa ja Espanjassa Schumacher oli peräti toinen. Belgiassa Schumacher ajoi Benettonin kauden ainoan voiton.

Schumacherin pisteputki katkesi viidentenä ajetussa San Marinon osakilpailussa. Tallitoveri Martin Brundle sen sijaan avasi pistetilinsä ajamalla maaliin neljäntenä. Brundle saavutti kakkossijan Italian osakilpailussa, jossa Schumacher oli kolmas.

Benetton sijoittui valmistajien MM-sarjan kolmanneksi 91 pisteellään.

1993

Kaudeksi 1993 Benetton palkkasi Brundlen tilalle Riccardo Patresen Schumacherin jatkettua tallissa ykköskuljettajana. Schumacher onnistui ajamaan voittoon Portugalin kilpailussa Patresen ajettua parhaimmillaan toiseksi Unkarin kilpailussa. Schumacher saavutti kaudella tasaisia palkintosijoja sijoittuen sarjan neljänneksi 52 pisteellään. Erikoista kauden aikana oli se että Schumacher oli kauden kilpailuissa joko palkintopallilla tai keskeytti. Patrese sijoittui sarjan neljänneksi 20 pisteellään.

Benetton sijoittui MM-taulukossa jälleen kolmanneksi 72 pisteellään.

1994

Vuosi 1994 oli Benettonin läpimurto. Schumacher voitti kauden 7 ensimmäisestä kilpailusta 6 ja sijoittui toiseksi Espanjan osakilpailussa. Kausi tasoittui, kun Schumacher sai kilpailukiellon Italian ja Portugalin osakilpailuihin jätettyään mustan lipun huomiotta Britannian GP:ssä, jolloin Williams-tallin Damon Hill nousi Schumacherin kantaan pisteissä. Mestaruus ratkesi kauden päätöskilpailussa Australiassa molempien kolaroitua keskenään.

Benettonin kakkoskuljettajina ajoivat kauden aikana Jos Verstappen, JJ Lehto ja Johnny Herbert. Verstappen onnistui ajamaan kolmanneksi Unkarin ja Belgian kilpailuissa ja Lehto kuudenneksi Kanadan kilpailussa.

Kauden aikana Benettonin epäiltiin käyttäneen kilpailuissa laittomia autoja. FIA:n tutkittua asiaa tallin autoista löydettiin kielletty lähdönkontrollilaitteisto ja muita laittomia osia. FIA ei kuitenkaan voinut todistaa, että laitteita käytettiin kilpailun aikana, joten talli sai pitää tuloksensa ilman rangaistusta. Kauden aikana varikkokäynnin yhteydessä autosta poistettiin polttoainesuodatin, mikä saattoi olla osasyynä Verstappenin varikkopaloon Hockenheimin kilpailussa. Tämä tarkoitti että autojen polttoaineenkulutus saattoi olla 10 prosenttia sääntöjen sallimaa määrää korkeampi. Tallia ei kuitenkaan rangaistu rikkeestä.

Benetton sijoittui valmistajan sarjan toiseksi 102 pisteellään Williamsin voitettua mestaruuden.

1995

Johnny Herbert Benettonin ratissa Kanadan Grand Prix’ssa vuonna 1995.

Kaudella 1995 Benetton vaihtoi Renaultin V10-koneisiin ja palkkasi Herbertin kakkoskuljettajaksi. Schumacher voitti kaudella 9 kilpailua ja voitti mestaruuden ylivoimaisesti Hillin sorruttua kauden aikana tyhmiin ajovirheisiin. Herbert onnistui voittamaan Britannian ja Italian kilpailut sijoittuen pisteissä neljänneksi. Benetton voitti valmistajien mestaruuden 132 pisteellä.

1996

Schumacherin siirryttyä Ferrarille Benetton palkkasi kuljettajikseen Jean Alesin ja Gerhard Bergerin. Alesi saavutti kauden aikana 8 palkintosijaa parhaina tuloksina neljä kakkossijaa Brasilian, Espanjan, Saksan ja Italian kilpailuista. Berger ajoi kolmanneksi San Marinon kilpailussa ja toiseksi Britannian kilpailussa. Benetton sijoittui kolmanneksi valmistajien sarjassa 68 pisteellään. Samana vuonna Benetton alkoi edustaa Italiaa.

1997

Kaudella 1997 Alesi ja Berger jatkoivat tallin kuljettajina. Bergerin oltua sivussa Kanadan, Ranskan ja Britannian kilpailuissa hänen tilallaan ajoi Alexander Wurz, joka onnistui ajamaan kolmanneksi Britannian kilpailussa. Saksan kilpailussa Berger ajoi Benettonin viimeisen voiton, joka jäi myös Bergerin viimeiseksi voitoksi. Berger ajoi näin ollen Benettonin ensimmäisen ja viimeisen voiton. Alesi onnistui ajamaan neljä kakkossijaa sijoittuen sarjapisteissä neljänneksi. Benetton sijoittui jälleen kolmanneksi valmistajien sarjassa.

1998

Benettonin vaihdettua kaudella 1998 Playlifen moottoreihin talli ei saavuttanut enää menestystä. Tallipäälliköksi valittiin David Richards. Bergerin lopetettua uransa F1-sarjassa hänen tilalleen palkattiin Giancarlo Fisichella. Tallin kakkoskuljettajana ajoi Alex Wurz. Fisichella onnistui ajamaan toiseksi Monacon ja Kanadan kilpailuissa ja saavutti tallin viimeisen paalupaikan Itävallan kilpailussa, jossa hän keskeytti. Wurz sijoittui parhaimmillaan neljästi neljänneksi. Talli sijoittui viidenneksi sarjapisteissä.

1999

Kaudella 1999 Fisichella ja Wurz jatkoivat tallin kuljettajina. Richardsin saatua potkut tallipäällikön tehtävistä hänen tilalleen valittiin Rocco Benetton. Fisichella saavutti yhden kakkossijan Kanadan kilpailusta, mikä jäi tallin kauden parhaaksi suoritukseksi. Talli sijoittui 16 pisteen turvin valmistajien sarjan kuudenneksi.

2000

Alexander Wurzin Benetton B200 kauden 2000 Australian osakilpailussa.

Kausi 2000 sujui samoissa merkeissä kuin edellinen kausi. Fisichella saavutti kolme palkintosijaa ollen toinen Brasilian kilpailussa. Wurz saavutti kauden aikana vain 2 pistettä ollen viides Italian kilpailussa. Benetton sijoittui valmistajan sarjan neljänneksi 20 pisteellään.

2001

Kauden 2000 jälkeen autonvalmistaja Renault osti Benettonin tallin 120 miljoonalla dollarilla. Talli jatkoi kuitenkin kauden 2001 Benettonin nimellä. Talli käytti viimeisellä kaudellaan Renaultin V10-moottoria. Tallipäälliköksi valittiin Flavio Briatore ja tallin kakkoskuljettajana ajoi Jenson Button. Fisichella sijoittui kolmanneksi Belgian kilpailussa ja Button saavutti ainoat pisteensä Saksan kilpailusta sijoittumalla viidenneksi. Viimeisellä kaudellaan Benetton saavutti 10 pistettä sijoittuen seitsemänneksi sarjataulukossa. Kaudella 2002 talli muutti nimensä virallisesti Renault'ksi.

Tulokset kilpailuittain

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi	Runko Moottori Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1986	B196 BMW L4 t P		BRA	ESP	SMR	MON	BEL	CAN	USE	FRA	GBR	GER	HUN	AUT	ITA	POR	MEX	AUS		19	6.
		Teo Fabi	10	5	Kesk.	Kesk.	7	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	8	Kesk.	10
		Gerhard Berger	6	6	3	Kesk.	10	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	10	Kesk.	7	5	Kesk.	1	Kesk.
1987	B187 Ford V6 t G		BRA	SMR	BEL	MON	USE	FRA	GBR	GER	HUN	AUT	ITA	POR	ESP	MEX	JPN	AUS		28	5.
		Teo Fabi	Kesk.	Kesk.	Kesk.	8	Kesk.	5	6	Kesk.	Kesk.	3	7	4	Kesk.	5	Kesk.	Kesk.
		Thierry Boutsen	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	7	Kesk.	4	4	5	14	Kesk.	Kesk.	5	3
1988	B188 Ford V8 G		BRA	SMR	MON	MEX	CAN	USE	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS		39	3.
		Alessandro Nannini	Kesk.	6	Kesk.	7	Kesk.	Kesk.	6	3	18	Kesk.	DSQ	9	Kesk.	3	5	Kesk.
		Thierry Boutsen	7	4	8	8	3	3	Kesk.	Kesk.	6	3	DSQ	6	3	9	3	5
1989	B188, B189 Ford V8 G		BRA	SMR	MON	MEX	USA	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS		39	4.
		Alessandro Nannini	6	3	8	4	Kesk.	DSQ	Kesk.	3	Kesk.	Kesk.	5	Kesk.	4	Kesk.	1	2
		Johnny Herbert	4	11	14	15	5	DNQ
		Emanuele Pirro							9	11	Kesk.	8	10	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	5
1990	B189B, B190 Ford V8 G		USA	BRA	SMR	MON	CAN	MEX	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS		71	3.
		Alessandro Nannini	11	10	3	Kesk.	Kesk.	4	16	Kesk.	2	Kesk.	4	8	6	3
		Roberto Moreno															2	7
		Nelson Piquet	4	6	5	DSQ	2	6	4	5	Kesk.	3	5	7	5	Kesk.	1	1
1991	B190B, B191 Ford V8 P		USA	BRA	SMR	MON	CAN	MEX	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS		38,5	4.
		Roberto Moreno	Kesk.	7	13	4	Kesk.	5	Kesk.	Kesk.	8	8	4
		Michael Schumacher												5	6	6	Kesk.	Kesk.
		Nelson Piquet	3	5	Kesk.	Kesk.	1	Kesk.	8	5	Kesk.	Kesk.	3	6	5	11	7	4
1992	B191B, B192 Ford V8 G		RSA	MEX	BRA	ESP	SMR	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	JPN	AUS		91	3.
		Michael Schumacher	4	3	3	2	Kesk.	4	2	Kesk.	4	3	Kesk.	1	3	7	Kesk.	2
		Martin Brundle	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	4	5	Kesk.	3	3	4	5	4	2	4	3	3
1993	B193, B193B Ford V8 G		RSA	BRA	EUR	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	JPN	AUS		72	3.
		Michael Schumacher	Kesk.	3	Kesk.	2	3	Kesk.	2	3	2	2	Kesk.	2	Kesk.	1	Kesk.	Kesk.
		Riccardo Patrese	Kesk.	Kesk.	5	Kesk.	4	Kesk.	Kesk.	10	3	5	2	6	5	16	Kesk.	8
1994	B194 Ford V8 G		BRA	PAC	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	EUR	JPN	AUS		103	2.
		Michael Schumacher	1	1	1	1	2	1	1	DSQ	Kesk.	1	DSQ	EX	EX	1	2	Kesk.
		Jos Verstappen	Kesk.	Kesk.					Kesk.	8	Kesk.	3	3	Kesk.	5	Kesk.
		Jyrki Järvilehto			Kesk.	7	Kesk.	6						9	Kesk.
		Johnny Herbert															Kesk.	Kesk.
1995	B195 Renault V10 G		BRA	ARG	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	EUR	PAC	JPN	AUS	137	1.
		Michael Schumacher	1	3	Kesk.	1	1	5	1	Kesk.	1	11	1	Kesk.	2	1	1	1	Kesk.
		Johnny Herbert	Kesk.	4	7	2	4	Kesk.	Kesk.	1	4	4	7	1	7	5	6	3	Kesk.
1996	B196 Renault V10 G		AUS	BRA	EUR	ARG	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	JPN		68	3.
		Jean Alesi	Kesk.	2	3	Kesk.	6	Kesk.	2	3	3	Kesk.	2	3	4	2	4	Kesk.
		Gerhard Berger	4	Kesk.	Kesk.	9	3	Kesk.	Kesk.	Kesk.	4	2	13	Kesk.	6	Kesk.	6	4
1997	B197 Renault V10 G		AUS	BRA	ARG	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	AUT	LUX	JPN	EUR	67	3.
		Jean Alesi	Kesk.	6	7	5	Kesk.	3	2	5	2	6	11	8	2	Kesk.	2	5	13
		Gerhard Berger	4	2	6	Kesk.	9	10	Loukk.	Loukk.	Loukk.	1	8	6	7	10	4	8	4
		Alexander Wurz							Kesk.	Kesk.	3
1998	B198 Playlife V10 B		AUS	BRA	ARG	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	LUX	JPN		33	5.
		Giancarlo Fisichella	Kesk.	6	7	Kesk.	Kesk.	2	2	9	5	Kesk.	7	8	Kesk.	8	6	8
		Alexander Wurz	7	4	4	Kesk.	4	Kesk.	4	5	4	9	11	16†	Kesk.	Kesk.	7	9
1999	B199 Playlife V10 B		AUS	BRA	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	EUR	MAL	JPN		16	6.
		Giancarlo Fisichella	4	Kesk.	5	5	9	2	Kesk.	7	12†	Kesk.	Kesk.	11	Kesk.	Kesk.	11	14†
		Alexander Wurz	Kesk.	7	Kesk.	6	10	Kesk.	Kesk.	10	5	7	7	14	Kesk.	Kesk.	8	10
2000	B200 Playlife V10 B		AUS	BRA	SMR	GBR	ESP	EUR	MON	CAN	FRA	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN	MAL	20	4.
		Giancarlo Fisichella	5	2	11	7	9	5	3	3	9	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	11	Kesk.	14	9
		Alexander Wurz	7	Kesk.	9	9	10	12†	Kesk.	9	Kesk.	10	Kesk.	11	13	5	10	Kesk.	7
2001	B201 Renault V10 M		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN	10	7.
		Giancarlo Fisichella	13	Kesk.	6	Kesk.	14	Kesk.	Kesk.	Kesk.	11	11	13	4	Kesk.	3	10	8	17†
		Jenson Button	14†	11	10	12	15	Kesk.	7	Kesk.	13	16†	15	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.	9	7

Kuljettajat

Teo Fabi (1986–1987) Gerhard Berger (1986, 1996–1997) Thierry Boutsen (1987–1988) Alessandro Nannini (1988–1990) Johnny Herbert (1989, 1994–1995) Emanuele Pirro (1989)

Roberto Moreno (1990–1991) Nelson Piquet (1991) Michael Schumacher (1991–1995) Martin Brundle (1992) Riccardo Patrese (1993) Jos Verstappen (1994)

Jyrki Järvilehto (1994) Jean Alesi (1996–1997) Giancarlo Fisichella (1998–2001) Alexander Wurz (1997–2000) Jenson Button (2001)

Aiheesta muualla

• The Formula One Database

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Benetton Formula Wikimedia Commonsissa

 Benetton Formula Formula 1 -autot

• B186
• B187
• B188
• B189
• B189B
• B190
• B190B
• B191
• B191B
• B192
• B193
• B193B
• B194
• B195
• B196
• B197
• B198
• B199
• B200
• B201

Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

1950-luku: 1958:  Vanwall 1959:  Cooper-Climax 2000-luku: 2000:  Ferrari 2001:  Ferrari 2002:  Ferrari 2003:  Ferrari 2004:  Ferrari 2005:  Renault 2006:  Renault 2007:  Ferrari 2008:  Ferrari 2009:  Brawn-Mercedes

1960-luku: 1960:  Cooper-Climax 1961:  Ferrari 1962:  BRM 1963:  Lotus-Climax 1964:  Ferrari 1965:  Lotus-Climax 1966:  Brabham-Repco 1967:  Brabham-Repco 1968:  Lotus-Ford 1969:  Matra-Ford 2010-luku: 2010:  Red Bull-Renault 2011:  Red Bull-Renault 2012:  Red Bull-Renault 2013:  Red Bull-Renault 2014:  Mercedes 2015:  Mercedes 2016:  Mercedes 2017:  Mercedes 2018:  Mercedes 2019:  Mercedes

1970-luku: 1970:  Lotus-Ford 1971:  Tyrrell-Ford 1972:  Lotus-Ford 1973:  Lotus-Ford 1974:  McLaren-Ford 1975:  Ferrari 1976:  Ferrari 1977:  Ferrari 1978:  Lotus-Ford 1979:  Ferrari 2020-luku: 2020:  Mercedes 2021:  Mercedes 2022:  Red Bull Racing-RBPT 2023:  Red Bull Racing-Honda RBPT

1980-luku: 1980:  Williams-Ford 1981:  Williams-Ford 1982:  Ferrari 1983:  Ferrari 1984:  McLaren-TAG 1985:  McLaren-TAG 1986:  Williams-Honda 1987:  Williams-Honda 1988:  McLaren-Honda 1989:  McLaren-Honda

1990-luku: 1990:  McLaren-Honda 1991:  McLaren-Honda 1992:  Williams-Renault 1993:  Williams-Renault 1994:  Williams-Renault 1995:  Benetton-Renault 1996:  Williams-Renault 1997:  Williams-Renault 1998:  McLaren-Mercedes 1999:  Ferrari

Formula 1 -valmistajat

Kaudella 2024	Red Bull Racing Mercedes Ferrari McLaren Aston Martin Aramco Alpine Williams RB Kick Sauber Haas
Entiset valmistajat	AFM AGS Alfa Romeo AlphaTauri Alta Amon Andrea Moda Apollon Arrows Arzani-Volpini Aston-Butterworth ATS (Italia) ATS (Saksa) BAR Behra-Porsche Bellasi Benetton BMW Sauber Boro Brabham Brawn BRM BRP Bugatti Caterham Cisitalia Coloni Connaught Connew Cooper Dallara De Tomaso Derrington-Francis Eagle Eifelland Emeryson EMW ENB Ensign ERA EuroBrun Ferguson FIRST Fittipaldi Fondmetal Footwork Force India Forti Frazer Nash Fry Gilby Gordini Hesketh Hill HWM Honda HRT Jaguar JBW Jordan Kauhsen Klenk Kojima Kurtis Kraft Lancia Larrousse LDS LEC Leyton House Life Ligier Lola Lotus Lotus Lyncar Maki Manor March Martini Marussia Maserati Matra McGuire Merzario Midland Milano Minardi Modena Onyx OSCA Osella Pacific Parnelli Penske Porsche Prost Racing Point RAM Rebaque Renault Rial Sauber Scarab Scirocco Shadow Shannon Simtek Spirit Spyker Stebro Stewart Super Aguri Surtees Talbot Talbot-Lago Tec-Mec Tecno Theodore Token Toleman Toro Rosso Toyota Trojan Tyrrell Vanwall Veritas Virgin Williams (FWRC) Wolf Zakspeed
Indianapolis 500 -tallit (1950–1960)	Adams Deidt Del Roy Dunn Elder Epperly Ewing Hall Kuzma Langley Lesovsky Marchese Meskowski Moore Nichels Olson Pankratz Pawl Phillips Rae Schroeder Sherman Stevens Sutton Trevis Turner Watson Wetteroth