Freestylehiihto

Freestylen hyppytekniikkaa.

Freestyle on laskettelun osa-alue, joka muodostuu useista alalajeista, joita ei voida täysin erotella. Perinteinen freestylehiihto koostui kumparelaskusta, hypyistä (engl. aerials) ja suksibaletista (engl. ski ballet ja myöhemmin acroski). Suksibaletin kilpailutoiminta on loppunut lähes kokonaan.

Lajin alkujuuret löytyvät 1930-luvulta, jolloin norjalaiset hiihtäjät ryhtyivät käyttämään ”hiihtoaerobikkia” sekä alppi- että murtomaahiihtoharjoittelussa. Edelleen laji kehittyi 1960- ja 1970-lukujen taitteen hurjapäisten hot dog -laskijoiden räväkästä laskutavasta, joka poikkesi suuresti aikansa hiihtokäsityksestä. ”Hodarihiihdon” keskeisiä arvoja olivat kova vauhti, ilmavat hypyt ja näyttävä tyyli. Aikanaan laji sai lisäkseen voimisteluvaikutteita ja vakiintui olympiakelpoiseksi kilpaurheiluksi.

Freestylen yhteen nitova ajatus on kautta aikojen ollut kaikkien lajien tasapainoinen osaaminen. Alkujaan freestylekisat olivat kokonaiskilpailuja, joissa kaikki laskivat sekä kumpareet, hypyt, että baletin. 1980-luvulta alkanut erikoistumisen kausi näyttää tällä hetkellä^milloin? olevan päättymässä, sillä ”new school” on nostanut monipuolisuuden takaisin arvoonsa.

Lajit

Baletti

Baletti on vanha freestylehiihdon muoto, jossa kilpailijat laskevat loivaa rinnettä alas ja tekevät musiikin tahdissa erilaisia taitoa vaativia temppuja. Suksibaletti oli olympialaisten näytöslajina sekä 1988 Calgaryssä että 1992 Albertvillessä, mutta laji ei ole enää FIS:n lajiohjelmassa. Lajin viimeinen maailmancup-kausi kisattiin vuonna 2000.

Aerials

Perinteiset hypyt eli aerials ovat freestylehiihdon laji, jossa kilpailijat hyppäävät jyrkästä hyppyristä korkealle ilmaan ja tekevät erilaisia voltteja ja käänteitä. Seitsemän arvostelutuomaria arvostelee ennalta ilmoitetut hypyt vaikeuskertoimen mukaan siten, että 20 prosenttia pisteistä tulee ilmaannoususta, 50 prosenttia muodosta ilmassa ja 30 prosenttia alastulosta. Kilpailusuoritus koostuu kahdesta hypystä. Loppukilpailuun selviytyy 10–12 parasta. Hypyt olivat olympialaisissa näytöslajina vuonna 1988 Calgaryssä ja virallisessa kisaohjelmassa ensimmäistä kertaa vuonna 1994 Lillehammerissa.

Kumparelasku

Muiden freestylen osalajien kutistuttua kumparelaskusta on tullut Suomessa lähestulkoon freestylehiihdon synonyymi. Kumparelasku on energinen sekoitus ratalaskua sekä freestylelle ominaista tyylittelyä ja teknistä monimutkaisuutta. Kumparelaskussa kilpailurinne on 235 metriä ± 35 metriä pitkä (poikkeus: mm-kilpailuissa 225 ja olympialaisissa 250 metriä), jonka aikana suoritetaan kaksi vapaavalintaista hyppyä. Radan keskijyrkkyys on 28 astetta. Kumparelaskua tuomaroi yleensä 5–7 tuomaria, joista 3–5 on tekniikkatuomareita ja kaksi hyppytuomareita. Kumparelaskijan kokonaispisteet muodostuvat tekniikasta (60 % pisteistä), ajasta (20 % pisteistä) sekä hypyistä (20 % pisteistä).

Skicross

Skicross on lumilautailun vastaavanlaisesta lajista kehitetty kilpailumuoto, jossa tavallisimmin neljä osanottajaa laskee yhtä aikaa 800–1 200 metrin mittaista rataa, joka sisältää käännöksiä ja hyppyreitä. Kilpailut koostuvat tavallisesti useista pudotuseristä, joiden parhaiten sijoittuneet laskijat etenevät seuraavalle kierrokselle. Lajissa käytetään alppihiihdon suurpujottelun tyyppisiä välineitä ja selkäpanssari sekä kypärä ovat pakollisia. Laji oli ensimmäistä kertaa mukana talviolympialaisissa vuonna 2010 Vancouverissa. Skicrossissa ranking on täysin maaliinsaapumisjärjestykseen perustuva, eikä se sisällä lainkaan arvosteluelementtejä. Näin ollen skicross ei ole varsinaisesti freestyle-laji.

Halfpipe

Halfpipe eli paippi (käännetään joskus mediassa 'lumikouru') on laji, jossa kilpailijat laskevat alas puolikaaren muotoista paippia ja tekevät taitoa vaativia temppuja hypätessään paipin kaaresta ilmaan. Yhteen paippiraniin (engl. run) mahtuu yleensä 6–8 hyppyä eli hittiä. Lasku arvostellaan kokonaiskuvan perusteella. Välineinä lajissa käyteään twintip-suksia, joilla on mahdollista laskea myös takaperin. Kilpailuissa kypärän käyttö on pakollista.

Kisakokoisia paippeja on suomalaisissa hiihtokeskuksissa ajankohdasta riippuen yhdestä kolmeen kappaletta, ja kaikki sijaitsevat Ruuhka-Suomen ulkopuolella. Suorituspaikkojen vähyys ja heikohko laatu sekä paippilaskun korkea tekninen aloittamiskynnys on johtanut harrastajien siirtymiseen parkkeihin. Paipista on muodostunut vanhojen freestyle-lajien kaltainen eliittilaji, jolla on vähän harrastajia ja mutta suhteellisen paljon medianäkyvyyttä.

Slopestyle

Slopestyle on tyypillistä parkkilaskua mukaileva kilpailulaji, ja harrastajatasolla freestyle-lajeista suosituin. Sappeella järjestettävä Finnish Open Slopestyle kerää vuosittain noin seitsemänkymmentä kilpailijaa. Finnish Open on ensimmäinen suomalainen freestyle-hiihdon kilpailu jolle on myönnetty AFP-status. Rukan SM-kisojen kerätessä kaikkiin freestyle-lajeihin (sis. skicross) yhteensä noin 140 osallistujaa. Lajissa käytetään twintip-suksia, jotka mahdollistavat laskemisen takaperin.Kilpailuissa kypärän käyttö on pakollista.

Slopestylessa kilpailuratana on parkki, joka voi sisältää kaikkia mahdollisia freestyle-elementtejä. Tyypillisesti slopestyle-radat koostuvat hyppyreistä ja reileistä eli kaiteista, joiden sijoittelussa ja muotoilussa eli sheippauksessa paikallinen järjestäjätaho pyrkii tuomaan esiin omaa luovuttaan. Yhteen kisalaskuun kuuluu tyypillisesti kolmesta kymmeneen hittiä. Lasku arvostellaan kokonaiskuvan perusteella.

Big air

Big air on nykyaikainen new school -hyppylaji. Big air -hyppyrin profiili on nykyaikaisen parkkihyppyrin mukainen; hyppyrin nokka nousee rauhallisesti, ja lähtökulma on huomattavasti loivempi kuin aerials-hyppyrissä. Alastulon kumpu on yleensä suunnilleen nokan kärjen korkeudella, mikä lisää laskijoiden turvallisuutta. Koko hyppyrin leveys on aerials-hyppyriin verrattuna moninkertainen, koska hyppyihin lähdetään usein leikkaavalla käännöksellä. Big air -hypyt arvostellaan kokonaiskuvan perusteella.

New school- eli vapaahiihto

Pääartikkeli: New school -laskettelu

Freestyle-hiihdon ”new school” -lajeiksi luetaan usein hypyt (engl. big air), paippi (half pipe), ja slopestyle. Tämä jaottelu on kuitenkin vain kilpailutoimintaa varten luotu kategoriointi. New school -lajien suorituspaikat ja -tavat eivät ole kovin vakiintuneita. Newschool-hiihdossa tärkeitä arvoja suhteessa perinteiseen freestyleen ovat laskun tyylikkyys ja oivaltavuus. New school -kilpailujen arvostelu poikkeaa suuresti perinteisistä lajeista. Arvostelu perustuu laskusuorituksen kokonaiskuvaan, jossa yksikään elementti yksinään ei erotu muista tai nouse muiden yläpuolelle. Tämä arvosteluperiaate antaa laskijoille vapautta tehdä asioita uudella tavalla ja mahdollistaa lajin kehittymisen ajan myötä. AFP:n tuomarointikriteeristö, jota käytetään kaikissa AFP:n ja FIS:n kilpailuissa, muodostuu seuraavista osa-alueista:

• Puhtaus
• Vaikeustaso
• Ilmavuus
• Temppujen monipuolisuus
• Temppuyhdistelmät
• Luovuus

Kilpailusuoritukset arvostellaan skaalalla 0–100. Pisteet 0–40 on varattu lähinnä kaadutuille suorituksille ja kisan voittosuoritus pyritään sijoittamaan välille 90–95 pistettä. Pisteytys on suhteellinen ja vertailukelpoinen vain saman kilpailun sisällä, usein ainoastaan saman lähdön eli heatin sisällä. Pisteytys ei siis ole itsetarkoituksellinen, vaan ainoastaan työkalu oikean järjestyksen löytämistä varten. Kilpailusijoituksista AFP ja FIS jakavat ranking-pisteitä, joilla määräytyvät maailmanlistan sijoitukset.

Kilpailuja

Freestylehiihdossa järjestetään MM-kisat joka toinen vuosi. Ensimmäiset maailmanmestaruuskisat järjestettiin Ranskan Tignesissä vuonna 1986. Lajin 10. MM-kilpailut järjestettiin Kuusamon Rukalla maaliskuussa 2005, jossa oli ensimmäistä kertaa viisi lajia ohjelmistossa. Nämä lajit olivat kumpareet, parikumpareet, hypyt, skicross ja halfpipe. Olympialaisissa kumpareiden ensimmäiset mestaruudet ratkottiin Albertvillessä 1992 ja hypyissä puolestaan Lillehammerissa 1994. Vancouverissa 2010 ohjelmassa oli ensimmäistä kertaa mukana skicross ja Sotšissa 2014 mukana olivat myös halfpipe ja slopestyle.

Freestylehiihdon maailmancupia on laskettu vuodesta 1979 asti.

New school -lajien arvostetuin kilpailu on Winter X Games, joissa on kilpailtu hiihdon slopestylessa ensi kerran vuonna 1998. Nykyisin X Gamesin freestyle-hiihtolajeja ovat big air, slopestyle, half pipe sekä Real Ski -videokisa. Myös ski crossissa kilpaillaan. Vuodesta 2010 lähtien on järjestetty Ranskan Tignesissä Winter X Games Europe, joka on saavuttanut lähes alkuperäisen USA:n Coloradossa järjestettävän tapahtuman suosion.

New school -lajeissa järjestetään myös vuosittain kymmeniä muita suuria kisoja jotka lähes kaikki kuuluvat AFP:n rankingiin mutta eivät ole minkään liiton alaisia.

Freestylehiihtäjiä

Suomen freestylehiihdon A-maajoukkueeseen kuuluvat kaudella 2017–2018 Anni Kärävä, Joona Kangas, Jussi Penttala, Jimi Salonen ja Riku Voutilainen.

Suomen kaikkein menestynein freestylelaskija on Janne Lahtela, joka on voittanut kaiken mahdollisen kumparelaskussa. Hänen lisäkseen muita arvokisamitalin voittaneita freestylelaskijoita ovat Mikko Ronkainen, Sami Mustonen, Martti Kellokumpu, Lauri Lassila, Tapio Luusua, Jouni Pellinen.

Aiheesta muualla

• FIS:n kuvaus freestyle-hiihdon lajeista (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)