Gustave Eiffel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustave Eiffel
Gustave Eiffel vuonna 1893.
Gustave Eiffel vuonna 1893.
Henkilötiedot
Koko nimi Alexandre Gustave Eiffel
Syntynyt15. joulukuuta 1832
Dijon, Ranska
Kuollut27. joulukuuta 1923 (91 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti sillanrakennusinsinööri
Insinööri
Koulutus École Centrale Paris (käännä suomeksi) ja Collège Sainte-Barbe (käännä suomeksi)
Merkittävät työt Eiffel-torni, Vapaudenpatsaan tukirakenteet
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Eiffel-torni

Alexandre Gustave Eiffel [alɛkˈsɑ̃dʀ gysˈtaːv ɛˈfɛl] (15. joulukuuta 1832 Dijon, Ranska – 27. joulukuuta 1923 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen sillanrakennusinsinööri, joka tunnetaan Eiffel-tornin suunnittelijana.[1] Torni rakennettiin Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyn yhteyteen. Moderneista rakennusmateriaaleista ja rakenteista kiinnostunut Eiffel suunnitteli myös New Yorkin Vapaudenpatsaan tukirakenteet sekä useita siltoja ja muita rakennuksia.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eiffel syntyi Dijonissa. Sukunimi Eiffel oli otettu käyttöön saksalaisen Bönickhausen-suvun jäsenten muuttaessa Ranskaan 1700-luvulla, koska ranskalaiset eivät osanneet lausua alkuperäistä nimeä. Eiffel-nimi tulee Nettersheimin kaupungissa Nordrhein-Westfalenissa sijaitsevasta Eifel-vuoresta. Eiffelin äidin menestyvä hiilibisnes salli Eiffelin opiskella kemiaa École Centrale des Arts et Manufactures -koulussa Pariisissa. Eiffel aikoi ottaa haltuun setänsä kemiantehtaan, mutta joutui luopumaan ajatuksesta perheriitojen takia. Eiffel vaihtoi metallinmuokkausalalle ja meni töihin yritykseen, joka suunnitteli rautatiesiltoja.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Nepveu antoi 1856 Eiffelille ensimmäisen työn, jossa tämä toimi rautatiesiltojen työmaiden johtajana ympäri Ranskaa.[2] Hänen ensimmäinen suuri työmaansa oli 500-metrinen Pont de Bordeaux -rautatiesilta, joka valmistui 1860.[3] Vuonna 1866 Eiffel käynnisti oman suunnittelu- ja rakennusyhtiönsä G. Eiffel et Cie.[4] Eiffel suunnitteli ja toteutti joukon siltoja Ranskaan ja alkoi saada mainetta muuallakin. Suunnittelukilpailun perusteella Eiffelin yhtiö valittiin rakentamaan jänneväliltään 160-metrinen rautatiesilta Portoon. 1877 valmistunut Ponte Maria Pia -silta ylittää Dourojoen ja yhdistää Porton rautateitse Lissaboniin.[5][6]

1870- ja 80-luvut olivat ammatillisesti Eiffelin kulta-aikaa. Hän suunnitteli suurien siltojen lisäksi pienempiä, paikalla koottavia ”siltarakennussarjoja” sekä patojärjestelmiä, aallonmurtajia, paviljonkeja ja rautatieasemia. Vuonna 1877 Eiffel kuitenkin menetti nuoren vaimonsa Marguerite Gaudelet’n, jonka kanssa hänellä oli viisi lasta.[4][7][8] Gustave Eiffel suunnitteli myös ranskalaisten Yhdysvalloille 1886 lahjoittaman Vapaudenpatsaan sisäiset tukirakenteet[6][9] sekä Nizzan observatorion kupolin.[10]

Kun vuoden 1889 maailmannäyttely lähestyi, sai Eiffel hyväksytettyä aikaisemmin Barcelonan maailmannäyttelystä hylätyn tornisuunnitelmansa rakentamisen. Rakentajansa mukaan nimetty takorautaosista koottu kehärakenteinen 300 metriä korkea Eiffel-torni rakennettiin vuosina 1887–1889. Eiffel-torni oli tarkoitus purkaa maailmannäyttelyn jälkeen, mutta se säästettiin. Vaikka tornista ei alkujaan pidetty, siitä on tullut hyvin merkittävä maamerkki.[11]

Vuonna 1887 Eiffel oli mukana Panaman kanavan rakennusprojektissa, jota johti Ferdinand de Lesseps. Tarkoituksena oli rakentaa kanava Panaman kannaksen yli Karibianmereltä Tyynelle valtamerelle. Eiffel suunnitteli kanavan sulut. Kanavaprojekti epäonnistui, sillä malaria, keltakuume, muut taudit, rakennusvirheet, tulvat ja onnettomuudet vaikeuttivat suuresti työntekoa.[12]

Eiffel oli suunnitellut vuonna 1891 sortuneen sveitsiläisen Münchensteinin rautatiesillan. Onnettomuudessa kuoli 78 ihmistä, ja se on Sveitsin pahin rautatieonnettomuus.[13]

Eiffelin maine kärsi vuonna 1892 paljastuneen Panama-skandaalin yhteydessä, vaikka hän ei ollut vastuussa kanavayhtiön taloudellisista vaikeuksista ja niihin liittyneestä lahjonnasta. Vuonna 1893 hänet tuomittiin yhtiön johtajien kanssa sakkoihin ja vankeuteen varojen väärinkäytöstä, mutta valitusoikeus kumosi tuomion.[6]

Elämänsä viimeiset 30 vuotta Eiffel käytti tieteellisiin tutkimuksiin. Hän etsi erilaisia käyttötapoja nimeään kantavalle tornille, johon tuli sääasema ja radioantenni. Hän keräsi säähavaintoja monista rakennelmistaan ja tutki aerodynamiikkaa muun muassa rakentamiensa tuulitunneleiden avulla.[14][6]

Gustave Eiffel on haudattu Levallois-Perret'n hautausmaalle Pariisin esikaupunkialueelle.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gustave Eiffel Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.6.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Gustave's youth 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Pont de Bordeaux 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Viitattu 15.12.2016. (ranskaksi)
  4. ↑ a b The first successes 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Pont Maria Pia 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Viitattu 15.12.2016. (ranskaksi)
  6. ↑ a b c d Gustave Eiffel: A Passionate Engineer La Tour Eiffel. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ The Glory 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Constructions diverses 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Viitattu 15.12.2016. (ranskaksi)
  9. ↑ Statue de la Liberté 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Viitattu 15.12.2016. (ranskaksi)
  10. ↑ Coupole equatoriale 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Viitattu 15.12.2016. (ranskaksi)
  11. ↑ The Eiffel Tower 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Wichmann, Volker: The Panama Canal 1880–1914 – Why de Lesseps failed to build the Panama Canal ak190x.de. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Beckman, Silvia & Beckman, Dietmar: Schweiz – Die Eisenbahn-Geschichte – Das Grosse Album, s. 42–43. München: GeraMond Verlag GmbH, 2012. ISBN 978-3-86245-139-5 (saksaksi)
  14. ↑ a b The forgotten scientific work 2014. Association of the Descendants of Gustave Eiffel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gustave_Eiffel&oldid=22761845”