Marcus Aurelius

Marcus Aurelius
Rooman keisari
Valtakausi	8. maaliskuuta 161 – 17. maaliskuuta 180
Edeltäjä	Antoninus Pius
Seuraaja	Commodus
Syntynyt	26. huhtikuuta 121 Rooma, Rooman valtakunta
Kuollut	17. maaliskuuta 180 (58 vuotta) Vindobona, Pannonia, Rooman valtakunta
Puoliso	Faustina nuorempi
Lapset	Domitia Faustina Titus Aelius Antoninus Titus Aelius Aurelius Lucilla Annia Galeria Aurelia Faustina Tiberius Aelius Antoninus Fadilla Cornificia Titus Aurelius Fulvus Antoninus Commodus Marcus Annius Verus Caesar Hadrianus Vibia Aurelia Sabina
Suku	Nerva–Antoninus
Isä	Marcus Annius Verus
Äiti	Domitia Calvilla

Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus (synt. Marcus Annius Catilius Severus, myöh. Marcus Annius Verus, yleisesti Marcus Aurelius; 26. huhtikuuta 121 – 17. maaliskuuta 180) oli Rooman keisari 8. maaliskuuta 161 – 17. maaliskuuta 180. Valtakautensa alusta vuoteen 169 hän hallitsi kanssahallitsijana adoptioveljensä Lucius Veruksen kanssa.

Aurelius tunnetaan myös filosofina.

Elämä

Varhainen elämä

Marcus Aureliuksen setä Antoninus Pius adoptoi hänet omaksi pojakseen ja määräsi hänet seuraajakseen 25. helmikuuta 138, jolloin Marcus oli vasta 17-vuotias. Antoninus määräsi myös Lucius Veruksen seuraajakseen. Kun Antoninus kuoli 7. maaliskuuta 161, Marcus suostui hallitsijaksi sillä ehdolla, että hän ja Lucius Verus hallitsisivat yhdessä. Käytännössä Verus oli kuitenkin vain avustavassa asemassa.

Syy tällaiseen järjestelyyn on epäselvä. Sen on ajateltu olleen seurausta Antoninuksen edeltäjän Hadrianuksen tekemistä vallanperimysjärjestelyistä. Kun Hadrianuksen ensimmäinen ottopoika Lucius Aelius oli kuollut, Hadrianus määräsi seuraajakseen Antoninus Piuksen sillä ehdolla, että Antoninus vuorostaan adoptoisi Marcus Annius Veruksen, vaimonsa veljenpojan, sekä Luciuksen, Aelius Veruksen pojan, ja järjestäisi nämä seuraajikseen valtaan.

Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas Capitolium-kukkulalla.

Aurelius meni naimisiin Faustina nuoremman kanssa vuonna 145. Heidän kolmikymmenvuotisen avioliittonsa aikana Faustina synnytti kolmetoista lasta. Merkittävimmät heidän lapsistaan olivat Commodus, josta tuli seuraava keisari sekä tytär Lucilla, joka naitettiin Lucius Verukselle tämän Marcus Aureliuksen kanssa tekemänsä liiton lujittamiseksi.

Keisarina

Vallanjako kahden henkilön välillä saattoi olla seurausta myös valtakunnan sotilaallisista tarpeista. Marcus Aurelius oli valtakaudellaan lähes yhtämittaisesti sodassa Rooman eri naapurikansojen kanssa. Sekä germaaniheimot että muut kansat hyökkäsivät usein Rooman pitkää Euroopan mantereen puoleista rajaa vastaan, erityisesti Galliaan. Todennäköisesti samaan aikaan idempänä asuneet vielä sotaisammat kansat hyökkäilivät puolestaan germaanien alueelle. Aasian puolella uhan aiheutti puolestaan uudelleen voimia kerännyt Parthian valtakunta. Joukkojen komentajaksi vaadittiin korkea-arvoista henkilöä, mutta yksi keisari ei kuitenkaan voinut puolustaa kumpaakin rintamaa samanaikaisesti. Hän ei myöskään voinut nimittää päällikköä johtamaan sotaa toisella rintamalla, sillä aikaisemmin sellaiset sotilasjohtajat kuin Julius Caesar ja Vespasianus olivat käyttäneet armeijaa apuna syöstessään vanhat hallitsijat vallasta ja noustessaan valtaan.

Marcus Aurelius ratkaisi ongelman lähettämällä Veruksen johtamaan roomalaisia legioonia itäisellä rintamalla. Hän oli sekä tarpeeksi korkea-arvoinen saavuttaakseen joukkojen uskollisuuden että tarpeeksi kiinni vallassa, ettei hänellä ollut juuri haluja syrjäyttää Marcusta. Suunnitelma onnistui hyvin – Verus pysyi uskollisena rintamalla vuonna 169 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Kahden keisarin järjestelmä muistutti jossain määrin Rooman tasavallan poliittista järjestelmää, joka perustui kahden konsulin valtaan, joka esti yhtä henkilöä saavuttamasta kaikkea valtaa. Tämä hallintomuoto otettiin uudelleen käyttöön Diocletianuksen tetrarkia-järjestelmässä 200-luvun loppupuolella.

Yhteydet Kiinaan

Katso myös: Rooman ja Kiinan väliset yhteydet

Marcus Aurelius lähetti luultavasti ensimmäiset roomalaiset lähetystöt Kiinaan, vaikka kiinalainen historiankirja Hou Hanshu (Myöhemmän Han-dynastian historia) on laittanut tämän Antoninus Piuksen nimiin. Sekaannus on saattanut aiheutua siitä, että Marcus Aurelius liitti hallitsijanimeensä edeltäjiensä nimet kunnioituksen osoituksena. Kiinan historiassa häneen viitataan nimellä An Tun ("Antoninus"). Antoninus Pius kuoli vuonna 161, ja saattue saapui Kiinan pääkaupunkiin Luoyangiin vuonna 166. Saattueen otti vastaan Han-dynastian keisari Huan.

Kuolema

Marcus Aurelius kuoli 17. maaliskuuta vuonna 180 sotaretkellä markomanneja vastaan Vindobonan (nykyinen Wien) kaupungissa. Kuolinsyynä on pidetty tuolloin riehunutta Antoninuksen ruttoa. Hänen tuhkansa tuotiin Roomaan ja haudattiin Hadrianuksen mausoleumiin, nykyiseen Castel Sant'Angeloon.

Aurelius onnistui takaamaan vallanperimyksen pojalleen Commodukselle, josta hän teki kanssahallitsijan jo elinaikanaan vuonna 177. Valinta saattoi kuitenkin olla onneton. Commodus oli paitsi sekä poliittisesti että sotilaallisesti ulkopuolinen, myös äärimmäinen egoisti. Monet historioitsijat ovat katsoneet Rooman valtakunnan alamäen alkaneen Commoduksen aikana. Tämän vuoksi Marcus Aureliuksen kuolemaa pidetään yleisesti Pax Romanan, roomalaisen rauhan, ajan päättymisenä.

Filosofia ja teokset

Marcus Aureliuksen pylväs Roomassa.

Marcus Aurelius kiinnostui filosofiasta ja halusi tulla filosofiksi jo nuorena. Historia Augustan mukaan hän ilmoitti 12-vuotiaana haluavansa nukkua paljaalla lattialla niin kuin askeetit. Hänen opettajansa oli reetori Cornelius Fronto, joka painotti tälle erityisesti kaunopuheisuuden merkitystä, mutta oli jossain määrin huolissaan tulevan keisarin "liiallisesta" innostuksesta filosofiaan. Aureliusta opetti myös stoalainen filosofi Junius Rusticus, joka tutustutti hänet muun muassa Epiktetoksen teoksiin. Tällä oli merkittävä vaikutus hänen ajatteluunsa.

Marcus Aureliuksen tunnetuin ja ainoa säilynyt teos on Itselleni (Τὰ εἰς ἑαυτόν), joka on suomennettu myös nimellä Itsetutkisteluja. Aurelius kirjoitti teoksen sotaretkillä joskus vuosien 170 ja 180 välillä, jolloin hän oli yli 50-vuotias, sairaalloinen ja kuolemaa odottava. Hän kirjoitti teoksen nimenomaisesti itselleen, hänen oman henkisen kehityksensä oppikirjaksi, eikä sitä ollut tarkoitettu julkaistavaksi. Hänen merkintänsä edustavat stoalaista filosofiaa, josta hän etsi mielenrauhaa ja elämänohjeita. Filosofisten teosten joukossa teoksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi myös kirjoittajan yhteiskunnallinen asema.

Marcus Aurelius kirjoitti ajan oppineiden tapaan kreikaksi, vaikka hänen äidinkielensä olikin latina. Kirjoitusaikoihin Marcus Aureliuksen terveys horjui, ja hänen kerrotaan käyttäneen kipuihinsa päivittäin oopiumia, jonka on sanottu näkyneen kirjoitustyylissä.

Lähteet

• Benario, Herbert W.: Marcus Aurelius De Imperatoribus Romanis. An Online Encyclopedia of Roman Emperors roman-emperors.org. (englanniksi)
• Lendering, Jona: Marcus Aurelius Livius.org. Arkistoitu 9.2.2007. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Suomennetut teokset

• Marcus Aurelius: Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä. ((Alkuteos: Ta eis heauton, noin 170–180.) Suomentanut Marke Ahonen) Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-98-8
• Marcus Aurelius (1950): Itsetutkisteluja. (Alkuteos: Ta eis heauton, noin 170–180.) Kreikasta suomentanut Yrjö Raivio. Porvoo: WSOY. (2. painos 1951. 3. painos 1953. Itselleni-teoksen varhaisempi suomennos.)

Muuta kirjallisuutta

• Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
• Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1

Aiheesta muualla

• Life of Marcus Aurelius Historia Augusta (englanniksi)
• Kamtekar, Rachana: Marcus Aurelius The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Sellars, John: Marcus Aurelius The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)

Antiikin filosofia – Stoalainen koulukunta