Yliherkkyys
Yliherkkyysreaktiot ovat immuunijärjestelmän vaste tiettyä antigeeniä kohtaan, joka on sinänsä vaaraton, mutta jonka immunijärjestelmä mieltää tuntemattomaksi ja haitalliseksi. Reaktio voi kohdistua esimerkiksi antigeenia vastaan, joka on peräisin esimerkiksi kasvista, eläimestä, ruoka- tai lääkeaineesta. Reaktio voi kohdistua myös antigeeniin, joka on peräisin omasta kehosta, jolloin kyseessä ei ole yliherkkyysreatkio vaan autoimmuunisairaus. Yliherkkyysreaktiot välittyvät erilaisilla immunologisilla mekanismeilla. Tunnetuin yliherkkyyden muoto on allergia, mutta sen lisäksi tunnetaan useita muita tyyppejä, jotka ovat ryhmitelty Gell-Coombsin luokittelussa.
Yliherkkyydellä voidaan viitata myös muihin kuin immunologisiin reaktioihin. Näitä voivat olla esimerkiksi aistiyliherkkyydet, emotionaalinen yliherkkyys (tunneyliherkkyys) sekä psykomotorinen yliherkkyys.
Gell-Coombsin luokittelu yliherkkyysreaktioista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tyyppi | Vaihtoehtoiset nimet | Immuunimekanismi | Immunologinen reaktio | Sairaudet |
|---|---|---|---|---|
| I |
|
Vasta-aine (immunoglobuliini E, IgE) | Välitön reaktio, joka tapahtuu muutamassa minuutissa, kun henkilö on altistunut allergeenille. Luonnollisen immunijärjestemän syöttö- ja jyvässolut reagoivat kompleksiin, jossa spesifinen B solujen tuottama vasta-aine IgE on sitoutunut allergeeniin, kuten ruoka-aineeseen tai siitepölyyn. Vasteena syntyy tulehdustila, jossa kudos turpoaa ja punertuu, ja vakavammissa tapauksissa anafylaksinen reaktio
Tämä johtuu muun muassa syöttö- ja basofiilisten jyvässolujen vapauttamasta histamiinista (yhdiste, joka aiheuttaa verisuonten laajenemista, laskien verenpainetta) ja sytokiineistä (yhdisteitä, jotka houkuttelevat muita immuunisoluja tulehduspaikalle) Allergia voidaan todeta ihotestillä, jolloin iho turpoaa ja punertuu, kun iho on alitistunut allergeenille. |
|
| II | Vasta-aine (IgM ja/tai IgG) | B-solujen tuottama vasta-aine (IgM ja/tai IgG) sitoutuu antigeeniin, kuten proteiiniin, joka ilmenee omaperäisessä solussa, jolloin immuunijärjestelmä olettaa kyseisen solun olevan vierasperäinen. Tällöin luonnollisen immuniteetin komplementtijärjestelmä aktivoituu ja johtaa kyseisen solun tuhoutumiseen. | ||
| III | Vasta-aine (IgM ja/taiIgG) | B-solujen tuottama vasta-aine (IgM ja/tai IgG) sitoutuu kehoa kiertävään antigeeniin, joka on oma- tai vierasperäinen, muodostaen kompleksin, joka päätyy esimerkiksi verisuonten seinämiin, munuaisiin, keuhkoihin tai niveliin. Luonnollisen immuniteetin komplementtijärjestelmä reagoi kyseiseen kompleksiin ja johtaa lopulta neutrofiilisten jyvässolujen välittämään tulehdustilaan. | ||
| IV |
|
T-imusolu | T-solujen solukalvolla sijaitseva spesifinen T-solureseptori tunnistaa antigeenin (oma- tai vierasperäinen) antigeeniä esittelevän solun pinnalla. T-solureseptorit pystyvät tunnistamaan ainoastaan niitä antigeenejä, jotka ovat HLA-molekyylien esittelemiä.
Kun T-solu on aktivoitunut antigeenistä, tämä johtaa kudoksen, mistä antigeeni on peräisin, vahingoittumiseen ja/tai tuhoutumiseen T-solu välitteisin mekanismein. Esimerkiksi tyypin I diabeteksessa haimassa sijaitseva antigeeni, jonka T-solut tunnistavat vierasperäiseksi, voi aiheuttaa haiman tuhoutumisen. |
|