Siria Kohonen

Karjalais-suomalaisten perinteisten rituaaliasiantuntijoiden eli tietäjien toiminnassa yksi tyypillinen osa loitsurituaalia on ollut tietäjän luonnon nostatus eli haltioituminen. Luontonsa nostattanut loitsija esitti loitsua jonkinlaisessa ekstaattisessa ja hurjistuneessa tilassa, ja tätä pidettiin oleellisena riitin onnistumisen kannalta. Folkloristi Anna-Leena Siikala on kuvannut nostatetun luonnon tai tietäjän haltioitumisen tilaa motoriseksi transsiksi, joka muistuttaa joiltain osin Itä- ja Keski-Siperian kansojen šamanistisissa rituaaleissa esiintyvää henkipossessiota eli ulkoisen hengen asettumista ihmisen kehoon ja sen kontrolloimista (Siikala 1992, 208–209).

Siikalan esittämän vertauksen inspiroimana tarkastelen tässä artikkelissa, millä tavoin tietäjän luonnon nostatuksen ja haltioitumisen kuvaukset vertautuvat kulttuurienvälisiin tapoihin tulkita tietynlaista käyttäytymistä henkipossessioksi. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, millä tavoin henkipossessioilmiöiden tulkintaan liittyvät ihmismielen kognitiiviset ominaisuudet mahdollisesti ilmenevät tarkastelemissani kuvauksissa. Teoreettisena viitekehyksenä käytän antropologi Emma Cohenin teoriaa henkipossessioilmiöiden tulkinnasta kognition näkökulmasta (Cohen 2008). Tutkimusaineisona käytän 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa tallennettua kansanusko-, uskomustarina- ja loitsuaineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, ja tutkimusmenetelmäni ovat aineistolähtöinen sekä teoriaohjautunut sisällönanalyysi.

Analyysini perusteella luonnon nostatusta ja haltioitumista ei yleensä ole käsitetty sellaiseksi henkipossessioksi, jossa jokin ulkoinen henki valtaisi ihmisen kehon. Sen sijaan tilannetta voidaan joissain tapauksissa pitää sentapaisena possessiona, jossa jokin ulkoinen olemus valtaa kehon. Aineistossa ilmenee kuitenkin myös erilaisia variaatioita aiheesta.

This article examines what expectations lay people (those not considered folk healers themselves) had for pre-industrial Finnish-Karelian healing traditions, how these expectations were represented in archived folklore materials, and how they, in turn, affected the healing traditions. The study represents a cross-disciplinary analysis of the subject, with theoretical perspectives drawn from performance studies, cognitive science memory studies, and placebo studies. Via a two-step analysis, this article examines the different meanings given to traditional healing methods and suggests that these methods increased the placebo effect in several ways, most importantly by fulfilling the general expectations for healing performances. The article also proposes that the placebo effect affected the way that lay people considered efficacious healing performances.

Ihminen on niin biologinen kuin kulttuurinenkin olento. Siihen, miten ihmiset käyttäytyvät, mitä he sanovat ja minkälaisia asioita he tuottavat, vaikuttavat sekä ihmisruumiin ja aivojen toiminnot että sosio-kulttuurinen ympäristö ja luonnonympäristö. Kulttuurintutkimuksen kentällä on ollut vaihtelevaa suhtautumista siihen, kuinka paljon ihmisen biologista puolta (esimerkiksi ihmismielen kognitiivisia eli tiedonkäsittelyllisiä ominaisuuksia) tulisi ottaa huomioon kulttuurista toimintaa tutkittaessa. Toisinaan kognitiiviseen tutkimusnäkökulmaan, erityisesti siihen liittyvään reduktionismiin, on suhtauduttu suuremmallakin varauksella (ks. esim. Allen 2005, 16), mutta viimeistään 2020-luvulle tultaessa suhtautumistavat ovat lieventyneet, ja erilaiset ihmiskehon ja -mielen toiminnot ovat alkaneet kiinnostaa kulttuurintutkijoita yhä enemmän. Kulttuurintutkimuksessa on esimerkiksi alettu huomioida emootioiden ja affektien biologisia ja neurologisia puolia kokemuksellisten ja sosiokulttuuristen puolten lisäksi (ks. Silvonen tässä teoksessa).

Arkistoaineistoja tutkivassa folkloristiikassa kognitiivisen kulttuurintutkimuksen näkökulma voi tarjota yllättäviäkin hyötyjä. 1800-luvun ja 1900-luvun alun aikana tallennettuja kansanperinneaineistoja kerättiin aikansa tutkimusparadigman, maantieteellis-historiallisen paradigman, oppien mukaisesti keskittyen enemmän perinteen sisältöön kuin sen kertojiin, sillä perinteen ajateltiin heijastavan muinaista henkistä perintöä, jonka kerääjät ymmärtäisivät kertojia paremmin (Olsson ja Stark 2014; Hämäläinen ym. 2020). Tämän vuoksi arkistoaineistoissa on nykytutkijalle vain vähän merkkejä ja kontekstitietoja ihmisistä perinteen takana. Monet tutkijat toteavatkin suoraan, ettei aineistosta voi juurikaan päätellä sitä, miten kertojat ovat itse suhtautuneet perinteisiin, joista kertovat (Asplund Ingemark 2006, 6; Kouvola 2020, 124).

Tässä artikkelissa tutkin sitä, minkälaista tietoa ihmismielen universaalien toimintojen tarkasteleminen arkistoaineistoista voi antaa perinteenkertojien suhtautumistavoista perinteeseen. Tapausesimerkkinä analysoin 1900- luvun alussa kerättyjä kertomuksia kansanparannuksesta.

This dissertation focuses on analysing the ways in which people in early modern Finland and Karelia encountered and interpreted their traditional healing practices and performances, and how they represented these interpretations in recollections and narratives that they told to folklore collectors. The Finnish-Karelian healing tradition was closely connected to a worldview in which otherworldly and supranormal influences were considered to be able to affect an individual’s health, and it included many magical and ritualistic performances. Earlier studies on the subject have mostly concentrated on the perspective of ritual specialists, whereas this study focuses on the perspective of the lay people.

The material corpus analysed in the study comprises over 600 archive units from the Folklore Archive of Finnish Literature Society. These archive materials consist of recollections about traditional healing situations, incantation texts, and narratives about healers. The materials were collected via ethnographic interviews from all over Finland and Karelia between 1880 and 1939. Especially in the rural provinces, the period could be described as pre-industrial and early modern, since the consequences of modernization appeared rather late there.

The theoretical background of the study combines the research fields of folklore studies, ritual studies, and the cognitive science of religion. In the analyses, the study focuses on cognitive theories about memory schemas and dual processing of the mind, medical theories about the placebo effect, and folkloristic performance theories. The research methods include contextualizing, schema analysis, and theory-based qualitative analysis. From a broader methodological perspective, the study aims to both understand and explain the studied phenomena.

Via the analyses in three separate research articles, this study presents that the cognitive processes of the human mind have significantly guided the ways in which the healing tradition was interpreted and represented in recollections and narratives. The study proposes that the recollections and narratives about past healing performances can be considered as metacommentaries and representations of the healing tradition, reflecting many of the same cognitive schemas that were involved in the actual healing situations. Furthermore, the analyses conclude that certain forms of intuitive thinking connected to rituals and magical thinking have mingled with the cultural aspects of the healing tradition. Finally, the study proposes that certain functions stimulating the placebo effect – such as repetitions and elaborateness of procedures – have been emphasized in the healing tradition.

This dissertation is a cross-disciplinary project that aims to introduce new theoretical and methodological perspectives to folklore studies. The study proposes that the theories about the human mind and its functions can enrich the folkloristic understanding about the Finnish-Karelian healing tradition, and that historical ethnographic materials can provide valuable research data for the application of cognitive theories. Most importantly, the study demonstrates how different cultural and cognitive aspects appear and mingle with each other in the context of traditional healing.

The way people understand and encounter illnesses include influences from human cognition as well as from their cultural surroundings. A conception of illness termed “the wraths of fire” (tulen vihat in Finnish) was a general explanation for severe skin burns in early modern Finland and Karelia, and it included ideas about personified fire and its magically contagious essence. However, the academic conversation on this notion has mostly concentrated on the socio-cultural influences behind it. In this article, I argue that the intuitive level of human cognition (e.g., Kahneman and Frederick 2005; Evans and Frankish 2009) has formed the basic guidelines for this conception of illness. The research materials consist of approximately six hundred archive units of narrated memories on healing events and healing instructions. As the materials are not based on empirical observations by the author, the article also introduces certain methodological questions important for connecting the cognitive perspective with historical materials, such as questions on the reliability of the descriptions of past events.

Read here: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/352406?locale-attribute=en

This article presents an application of Thomas E. Lawson and Robert N. McCauley’s ritual competence theory in order to study two early modern Karelian sages and their rituals, especially their healing rituals. I analyse how this application presents ritual efficacy in archived healing narratives, and how such an efficacy affects interpretations of the rituals and their performers.