Kirja-arvostelu

Toisen ydinaseaikakauden orastuksesta lienee puhuttu siitä saakka, kun Kiina ja Ranska to-teuttivat ensimmäiset ydinkokeensa 1960-luvulla. Kylmän sodan jälkeen käsitys ydinasepo-litiikan muutoksesta on yhdistetty erityisesti alueellisiin ydinasevarustelupaineisiin, joiden polttopisteet sijaitsevat Lähi-idässä sekä Etelä-ja Itä-Aasiassa. Massachusetts Institute of Technologyn apulaisprofessori Vipin Narangin teos alueellisten valtojen ydinasestrategisista valinnoista tarjoaa ajankohtaisen ja analyyttisen lisän paikoitellen varsin hälyttävissä sävyissä kulkevaan ydinasepolitiikkaa käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Narangin teoksen lähtökohtana on, että ydinasestrategioita ja peloteoppia käsittelevän tutkimuskirjallisuuden käsitys ydinasepolitiikan olemuksesta mukailee edelleen liiaksi kyl-män sodan kaksinapaisesta järjestelmästä nousevia kokemuksia. Ydinasestrategioiden tutki-mus on toisin sanoen jumittunut suurvaltalähtöiseen tarkasteluun. Alueellisia ydinasevaltoja käsittelevässä kirjallisuudessa on tämän vinouman johdosta keskitytty lähinnä ydinaseiden hankintapäätösten sekä tästä välittömästi aiheutuvien seurausten tutkimukseen. Hankinta-päätöksiin liittyvät strategiset valinnat – niiden rajoitteet ja vaikutukset – ovat jääneet tutki-muksessa toissijaiseen asemaan. Tämän aukon täyttämiseksi Narang tarkastelee teoksessaan kuuden alueellisen ydinase-vallan ydinasedoktriinien kehitystä ja muutosta. Tarkasteltavista valtioista Pakistanilla, In-tialla, Kiinalla, Ranskalla ja Israelilla on edelleen ydinaseita, kun taas Etelä-Afrikka luopui alkeellisesta ydinasekapasiteetistaan 1990-luvun alussa. Yhdysvaltain ydinasesuunnitteluun kytköksissä olevaa Britanniaa Narang ei luokittele itsenäiseksi ydinasevallaksi. Nousevat ja potentiaaliset ydinasevallat Narang puolestaan ohittaa vetoamalla empiirisen tiedon vähyy-teen, joskin aivan teoksensa lopussa Narang soveltaa teoriaansa myös Pohjois-Korean sekä Iranin muodostumassa olevien ja/tai mahdollisten ydinasestrategisten valintojen arviointiin. Ydinasepelotteen optimointiteoria Toisin kuin ydinasepelotteensa kattavuuden kautta globaalin tason ydinasevalloiksi luokitel-tavat Venäjä ja Yhdysvallat, alueelliset ydinasevallat joutuvat resurssien rajallisuudesta sekä turvallisuusympäristön haastavammasta luonteesta johtuen optimoimaan ydinasekapasiteet-tinsa piirteet sekä niiden käyttöä ohjaavat operationaaliset valinnat. Narang kutsuu tähän premissiin palautuvaa teoriaansa alueellisten valtojen ydinaseiden käyttöopin sekä strategis-ten valintojen operatiivisen sisällön optimointiteoriaksi (posture optimization theory).