Luovuus

Artikkelissa luodaan kuvaa Helsingin kaupungin kasvu- ja kehityshaasteista pohtimalla erityisesti sitä, millaisia sisällöllisiä ulottuvuuksia kaupunkikehittämiseen liittyy jälkiteollisen yhteiskunnan ja globaalin kilpailun oloissa. Asiaa tarkastellaan kasvukoneteorian, jälkiteollisen kaupungin piirteiden, elinkeinopoliittisten kaupunkiprofiilien ja innovaatioympäristöjen rakentamisen kannalta. Hypoteesimme on, että maaomaisuuden ja perinteisen teollisuuden sijaan kaupunkien kehitystä ja kilpailukykyä määrittävät yhä enemmän tieto, korkea teknologia, palvelut, kulttuuri ja paikkojen kiinnostavuus. Kaupunkien tulee löytää oma taloudellinen profiilinsa, joka esimerkiksi Helsingin kohdalla painottuu luovuuteen, koulutukseen, osaamiseen ja teknologiaan. Samalla kaupunkien on omaksuttava uusia integroivia ja synergiaa luovia toimintatapoja, jotka syntyvät teknologisen kehityksen, inhimillisen pääoman, sosiaalisen integraation ja virikkeellisen ympäristön leikkauksessa. Kehittämisessä on kyettävä ottamaan hyödyntämään koko yhdyskunnan monimuotoisuutta, minkä aikaansaamisessa ihmisten vuorovaikutuksen areenat ovat avainasemassa. Orastavia piirteitä tästä uudesta kehittämisideologiasta näkyy mm. Helsingin Arabianrannan kehittämisessä ja Helsinki Living Lab-tyyppisessä kehittämistoiminnassa. Uudenlaisten innovaatioympäristöjen muodostaminen edellyttää kekseliäisyyttä ja osallisuutta korostavaa lähestymistapaa, joka pyrkii yhdistämään sisällöllisesti mielekkään elämisen edellytykset teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin, kestävään kehitykseen, kulttuurielämän rikastuttavaan antiin, hedelmälliseen vuorovaikutukseen ja endogeeniseen (sisäsyntyiseen) talouskasvuun.

Tässä artikkelissa tarkastellaan perinteisten ja uusien luovuustekniikoiden toteutusmuotoja ja erityispiirteitä kaupunkikehittämisen kontekstissa. Analyysi kohdistuu luovuuden vahvistamistendensseihin vakiintuneen suunnitteluprofession ja orastavan omaehtoisen yhteisöllisen kehittämisen jännitteisellä kentällä. Jälkimmäisen osalta tarkastellaan lähemmin camp-tekniikoiden syntyä ja leviämistä, mistä esimerkkeinä esitellään Toronton liikenneleiri, Vancouverin muutosleiri ja sosiaalisia innovaatioita tuottavat viikonloppuleirit Iso-Britanniassa. Näiden käsittely on sikäli perusteltua, että esimerkiksi camp-tekniikat niin kuin monet muutkin uudet luovaan kaupunkikehittämiseen liittyvät virtaukset ovat jo rantautuneet Suomeen. Lopuksi pohditaan lyhyesti myös sitä, millaisia haasteita uusiin luovuustekniikoihin liittyvän omaehtoisuuden vahvistaminen synnyttää toimintojen koordinoinnin ja demokraattisen hallinnan kannalta.

I have worked as an art director in an advertising agency for three years and executed a large number of visual communication projects during that time. I have found out that a good idea is more important in a project than the technical skills of the executer. Creative idea generation is usually the most challenging part of the project as well. Therefore I wanted to examine in what ways creative ideation can be enhanced.

I did research on creativity and ideation to find out what creative ideation is all about. I executed an animated music video using the information I gathered. After every day of work I wrote what I had done and how I did it. In the end I wrote a story of the project and pointed out the things that were useful or harmful in the ideation process.

According to my research the most important part of a creative project is defining the problem. That defines the question the rest of the project tries to answer. Ones creative potential consists of ones creative thinking skills, motivation and know-how. All of these qualities can be developed. Some people are born with more creative potential but there are ways by which anyone can reach a higher level of creativity than before. Enhancing creativity and ideation is mostly eliminating the things that disturb creative work. Stress and a stressful environment disturb creativity remarkably. Sleep, interaction, breaks and resting in general will excite creative ideation.

Nykyään elää edelleen vahvana ajatus, että keksimistä ja luovuutta ei voi perustaltaan selittää tai ymmärtää vaan niissä on kyse ennakoimattomista asioista, neroudesta, synnynnäisistä lahjoista ja sattumista. Filosofian ja metodologian mallit 1900-luvulla tukivat vahvasti tätä näkemystä. Aivan vastakkaista kantaa edustavat pyrkimykset luoda malleja, joilla pyritään simuloimaan keksimisen prosesseja tai löytämään "keksimisen logiikoita".

Kun ympäröivä maailma muuttuu, vanhat toimintamallit menettävät merkityksensä. Silloin tarvitaan uusia ideoita ja tuoreita ratkaisuja, toisin sanoen luovuutta. Koska jatkuva uudistuminen on välttämätöntä, luovuudelle on yhä enemmän kysyntää. Voiko luovuutta opetella ja kehittää? Millaisessa ympäristössä luovuus kukoistaa parhaiten?

Luovuuden idea esittelee monipuolisesti ja syvällisesti, mitä uusin tutkimustieto kertoo luovuuden ilmiöstä ja luovan toiminnan periaatteista. Keskustelu luovuudesta jää usein pinnalliseksi innovaatiopuheeksi, vaikka luovuus syntyy ja elää arkisessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Luovuus ei ole vain tieteilijöiden, taiteilijoiden ja keksijöiden sarkaa, vaan lähes kaikki työ edellyttää luovaa ajattelua ongelmien määrittelemisessä ja ratkaisemisessa. Teos tarjoaakin oivallisia näkemyksiä luovuuden kehittämiseksi työelämässä, yrityksissä ja yhteisöissä.