Kaupunkisuunnittelu

(In Finnish/suomeksi) Infrastruktuurin eli yhdyskunnan perusrakenteiden suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja kehittäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä ihmisten hyvinvoinnin ja yhdyskuntien toimivuuden kannalta. Kunnilla on tällä tehtäväalueella avainrooli. Infrastruktuuri on sidoksissa sekä fyysiseen että sosiaaliseen ympäristöön. Nopeat yhteiskunnalliset muutokset ovat muuttaneet näitä molempia ulottuvuuksia siinä määrin, että kysymys kuntien kyvystä uudistaa infrastruktuuriaan ja sen tuottamisen tapoja on tullut ajankohtaiseksi sekä kansallisella että paikallisella tasolla.

Tässä kirjassa Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston tutkijat tarjoavat tuoreita näkökulmia kuntien teknisen toimen uudistumiseen. Kirja antaa samalla hyvän kuvan koko infra-alan ja teknisen sektorin innovaatiokeskustelusta ja sen erityispiirteistä nimenomaan kuntien teknisen toimen kannalta. Kirjan keskeisiä teemoja ovat mm. teknisen sektorin innovaatioverkostot ja innovaatiojohtaminen, rahoitus- ja omistajuusinnovaatiot sekä sektorin tuotannon ja operoinnin uudistaminen, jota ilmentävät esimerkiksi sellaiset teemat kuin alueellinen yhteistyö, kumppanuusmallit, laitosten operointi-innovaatiot, tuotteistaminen ja julkiset hankinnat. Lisäksi kirjassa luodaan katsaus yhdyskuntakehittämisen kansainvälisiin trendeihin. Näiden teemojen kautta kirja tarjoaa kokonaan uuden näkökulman koko teknisen palvelusektorin uudistumisen kysymyksiin.

(In English) The designing, construction, maintenance and development of infrastructure, or the basic structures of society, are of primary importance for the well-being of citizens and the functioning of communities. Municipalities have a key role in this field. Infrastructure is connected to both the physical and the social environment. Rapid changes in society have changed both of these dimensions sufficiently to render the question of the municipalities’ capacity to renew their infrastructure and ways to produce it topical on both the national and local levels.

In this book, researchers from Aalto University and the University of Tampere offer fresh perspectives into the renewal of the technical sector in municipalities. The book provides an overview of the current discussion on innovations in the field of infrastructure and its special characteristics, particularly from the viewpoint of the technical services. In addition, it provides an overview of international trends in community development. Central themes in the book include innovation networks and innovation management in the technical services, financial and ownership innovations and the renewal of production and operations in the technical sector, which is reflected in themes such as regional cooperation, partnership models, the operational innovations of municipal agencies, productisation and public procurement.

Artikkelissa luodaan kuvaa Helsingin kaupungin kasvu- ja kehityshaasteista pohtimalla erityisesti sitä, millaisia sisällöllisiä ulottuvuuksia kaupunkikehittämiseen liittyy jälkiteollisen yhteiskunnan ja globaalin kilpailun oloissa. Asiaa tarkastellaan kasvukoneteorian, jälkiteollisen kaupungin piirteiden, elinkeinopoliittisten kaupunkiprofiilien ja innovaatioympäristöjen rakentamisen kannalta. Hypoteesimme on, että maaomaisuuden ja perinteisen teollisuuden sijaan kaupunkien kehitystä ja kilpailukykyä määrittävät yhä enemmän tieto, korkea teknologia, palvelut, kulttuuri ja paikkojen kiinnostavuus. Kaupunkien tulee löytää oma taloudellinen profiilinsa, joka esimerkiksi Helsingin kohdalla painottuu luovuuteen, koulutukseen, osaamiseen ja teknologiaan. Samalla kaupunkien on omaksuttava uusia integroivia ja synergiaa luovia toimintatapoja, jotka syntyvät teknologisen kehityksen, inhimillisen pääoman, sosiaalisen integraation ja virikkeellisen ympäristön leikkauksessa. Kehittämisessä on kyettävä ottamaan hyödyntämään koko yhdyskunnan monimuotoisuutta, minkä aikaansaamisessa ihmisten vuorovaikutuksen areenat ovat avainasemassa. Orastavia piirteitä tästä uudesta kehittämisideologiasta näkyy mm. Helsingin Arabianrannan kehittämisessä ja Helsinki Living Lab-tyyppisessä kehittämistoiminnassa. Uudenlaisten innovaatioympäristöjen muodostaminen edellyttää kekseliäisyyttä ja osallisuutta korostavaa lähestymistapaa, joka pyrkii yhdistämään sisällöllisesti mielekkään elämisen edellytykset teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin, kestävään kehitykseen, kulttuurielämän rikastuttavaan antiin, hedelmälliseen vuorovaikutukseen ja endogeeniseen (sisäsyntyiseen) talouskasvuun.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kulttuurin, talouden ja paikallisuuden leikkauskohtaa eli tarkemmin ilmaistuna kulttuurin ja taiteen merkitystä kaupunkien elinvoiman ja elinkeinoelämän kehittämiselle. Pyrkimys on hahmottaa erityisesti sitä,  millaisia lähestymistapoja kulttuurivetoisen kehittämistoiminnan tiimoilta on syntynyt.

Kyseisen ilmiön taustoista todettakoon, että suomalainen kulttuuripolitiikka oli pitkään lähinnä korkeakulttuurin ja taiteen edistämistä, joka institutionalisoitui osaksi hyvinvointivaltiokehitystä. Tätä seurasi kulttuurin, taiteen ja luovuuden taloudellista merkitystä korostava vaihe 2000-luvun jälkipuoliskolla, jossa avauduttiin kansainvälisille vaikutteille ja markkinoille. Olennainen muutos tapahtui kun ”kulttuuriteollisuudesta” huomio kiinnittyi luoviin toimialoihin ja niitä syvällisemmin vielä luovaan talouteen ja sen sisäisen dynamiikan ymmärtämiseen. Tässä suhteessa suomalainen luovien alojen kehittäminen heijastelee pitkälti yleismaailmallista kehitystä. Yksi aluekehitykseen liittyvä tärkeä erityispiirre on se, että kulttuurin talouden yritykset ja työpaikat keskittyvät pitkälti suurille kaupunkiseuduille, mikä korostaa kaupunkien roolia luovassa taloudessa.

Kirjoituksessa hahmotetaan maininnallisesti erilaisia lähestymistapoja kulttuurivetoiseen elinvoiman ja elinkeinojen edistämiseen, jotka jäsentyvät lähinnä kulttuuriresursseja korostavan ja innovaatiotaloutta korostavan ääripään välille, paradigmaattisina esimerkkeinä kulttuuriresurssien johtaminen, kulttuurin taloustiede, kulttuuri osana yhteisöllisiä voimavaroja, inklusiivinen luova kaupunki, osallistava ja integroiva luova kaupunki (Charles Landry), luovien alojen kehittäminen ja luovan luokan houkuttelu. Eri lähestymistapojen kenttä muodostaa vaikeasti jäsennettävän kokonaisuuden, josta tässä kirjoituksessa esitellään vain tärkeimpiä suuntauksia kokonaiskuvan hahmottamiseksi.

Tässä artikkelissa tarkastellaan perinteisten ja uusien luovuustekniikoiden toteutusmuotoja ja erityispiirteitä kaupunkikehittämisen kontekstissa. Analyysi kohdistuu luovuuden vahvistamistendensseihin vakiintuneen suunnitteluprofession ja orastavan omaehtoisen yhteisöllisen kehittämisen jännitteisellä kentällä. Jälkimmäisen osalta tarkastellaan lähemmin camp-tekniikoiden syntyä ja leviämistä, mistä esimerkkeinä esitellään Toronton liikenneleiri, Vancouverin muutosleiri ja sosiaalisia innovaatioita tuottavat viikonloppuleirit Iso-Britanniassa. Näiden käsittely on sikäli perusteltua, että esimerkiksi camp-tekniikat niin kuin monet muutkin uudet luovaan kaupunkikehittämiseen liittyvät virtaukset ovat jo rantautuneet Suomeen. Lopuksi pohditaan lyhyesti myös sitä, millaisia haasteita uusiin luovuustekniikoihin liittyvän omaehtoisuuden vahvistaminen synnyttää toimintojen koordinoinnin ja demokraattisen hallinnan kannalta.

Miten Suomen ilmastossa voisi runsaammin ja vetovoimaisemmin käyttää kaupunki- ja puutarhasuunnittelun keinoja, jotta asukkaat ja matkailijat pystyisivät nauttimaan kaupunkiluonnosta ja sen moninaisista hyödyistä myös talvisin?

Julkaistu Viherympäristö-lehdessä 01/2017 (s.68-69): http://epaper.fi/read/3426/mQXVdXpe

How to use tools and strategies of urban greenery planning to ensure that residents and visitors are able to enjoy the urban greenery also in winter in the Arctic climate of Finland?

Published in Viherympäristö - magazine ("Urban Greenery") vol. 01/2017 pp. 68-69, a professional journal for urban greenery planners.

Keskustelua lasten ja nuorten asumisesta kaupunkitilassa sekä julkisen tilan merkityksestä tämän päivän yhteiskunnassa. Radiohaastattelu: YLE Puhe: Puheen päivä, toimittaja: Jarmo Laitaneva, keskustelijat Sirpa Tani & Noora Pyyry (24.11.2015)

Jokapäiväinen elämämme kaupungeissa on kietoutunut monin tavoin yhteen uuden teknologian kanssa. Tieto-ja viestintätekniikka, kansainvälisemmin ICT, on siirtynyt 2000-luvulla ulos työhuoneista kaduille, toreille ja oikeastaan kaikkiin paikkoihin, joissa ylipäätään liikumme. Älypuhelin toimii bussipysäkillä viihdykkeenä ja mahdollistaa tuttujen tavoittamisen paikasta riippumatta; kannettava tietokone kulkee mukana laukussa ja loihtii toimiston kahvilan nurkkaan. Lisäksi erilaiset digitaaliset mainostaulut ja vuorovaikutteiset näytöt ovat muuttuneet osaksi kaupunkimaisemaa väläytellen tekstiä, animaatioita ja valokuvia kadun kulkijalle.