Pikaluistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pikaluistelu on urheilulaji, jossa kilpailijat pyrkivät soikion muotoisella luistinradalla etenemään luistimilla ennalta määrätyn matkan mahdollisimman nopeasti.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikaluistelu on yksi vanhimmista talviolympialaisten urheilulajeista. Kansainvälinen luisteluliitto (International Skating Union, ISU) on perustettu jo vuonna 1892, ja lajin maailmanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1893 lähtien. Kilpailumatkat ovat alusta lähtien olleet 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metriä. Vuonna 1976 olympiaohjelmaan lisättiin 1 000 metrin matka.
MM-kilpailuissa kilpailtiin aiemmin vain kaikkien matkojen yleismestaruudesta, kun sen sijaan olympialaisissa jaettiin mitalit kultakin matkalta erikseen. 1990-luvulla myös yksittäismatkoille on alettu järjestää omat MM-kilpailunsa. EM-kilpailuissa tavoiteltiin vain yleismestaruutta vuoteen 2017 saakka, jolloin sprinttiottelu tuli mukaan lajivalikoimaan. Vuonna 2018 järjestettiin ensimmäiset matkakohtaiset EM-kilpailut[1]. Ainoastaan ensimmäisissä talviolympialaisissa 1924 Chamonix'ssä palkittiin kokonaiskilpailun voittaja, tuolloin Suomen Clas Thunberg. Suomi oli yhdessä Norjan kanssa pikaluistelun alkuaikojen mahtimaita 1950-luvulle saakka.
MM-kilpailuissa naisten sarja oli ensimmäistä kertaa mukana 1933, ja olympialaisissa 1960 Squaw Valleyssä. 1976 Innsbruckissa olympiaohjelmaan lisättiin miesten 1 000 metriä, ja 1988 Calgaryssä naisten 5 000 metriä.
Aikaisemmin luistelijat eivät olleet kovinkaan voimakkaasti erikoistuneet tietyille matkoille, ja esimerkiksi 1980 Lake Placidin olympialaisissa Yhdysvaltain Eric Heiden voitti kaikki viisi miesten kultamitalia. Nykyisin luistelijat ovat erikoistuneet pitemmille tai lyhyemmille kilpailumatkoille, ja yksittäiskilpailujen MM-kisoja on alettu järjestää. Samaten maailmancupissa kilpaillaan matkakohtaisesti.
1986 pikaluistelun emä- ja mahtimaan Alankomaiden Heerenveeniin valmistui hallirata, ja 1988 Calgaryssä kilpailtiin olympialaisissa jo sisäradalla. Vielä 1992 Albertvillessä luisteltiin ulkojäillä, toistaiseksi viimeisen kerran olympialaisten historiassa.
Sisäradoille siirtymisen jälkeen toinen vallankumous tapahtui talvella 1997/1998, jolloin käyttöön otettiin ns. klap-luistimet, jossa luistin on kiinnitetty hieman suksisiteen tapaan terään ainoastaan etuosastaan. Klap-luistin mahdollistaa ennen kaikkea reisien voiman siirron tehokkaammin jäähän. Tästä seurasi huikean tuloskehityksen vaihe ja esimerkiksi 1998 Naganon talviolympialaisissa monet maailmanennätykset laitettiin uuteen uskoon. Kierrosaikoihin tuli parannusta noin sekunnin verran.
Teknistä kehitystä on tapahtunut myös luistelijoiden asuissa, joiden aerodynaamisia ominaisuuksia on parannettu muun muassa materiaaleja kehittämällä.
2006 Torinon olympialaisissa oli ensi kertaa mukana ratapyöräilystä omaksuttu joukkuetakaa-ajokilpailu. Yhteislähtökilpailu tuli olympiaohjelmaan 2018. Matkakohtaisissa MM-kilpailuissa joukkuetakaa-ajo on ollut vuodesta 2005, yhteislähtö 2015 ja joukkuesprintti vuodesta 2019 lähtien.
Säännöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuiset luistelevat arvokisoissa 400 metrin mittaisella radalla. Luistinradalla on kaksi leveydeltään vähintään nelimetristä rataa. Kilpailut kilpaillaan parilähtönä, jossa radoilla on kerrallaan kaksi luistelijaa, ja he vuoron perään vaihtavat rataa kunkin kierroksen aikana takasuoralla sijaitsevalla 70 metrin mittaisella vaihtoalueella.
Kokonais- eli yleiskilpailussa luistelumatkan käydään lyhimmästä pidempään siten, että kunkin matkan 500 metrin keskiajat lasketaan yhteen. Kilpailut käydään kahdessa tai kolmessa päivässä.
Sprinttimatkoilla (500 ja 1 000 metriä) kumpikin matka luistellaan kahdesti kaksipäiväisissä yhteispistekilpailuissa edellä mainitun pistelaskujärjestelmän mukaan.
Pikaluistelukilpailuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut:
- Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut (yleiskilpailu)
- Talviolympialaiset (matkakohtaiset kilpailut)
- Pikaluistelun maailmancup
Maailmanennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivitetty 2. elokuuta 2024[2]
Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Luistelija | Paikka | Päivämäärä |
|---|---|---|---|---|
| 500 m | 33,61 |  Pavel Kuližnikov |
Salt Lake City | 9. maaliskuuta 2019 |
| 1 000 m | 1.05,37 |  Jordan Stolz |
Salt Lake City | 26. tammikuuta 2024 |
| 1 500 m | 1.40,17 |  Kjeld Nuis |
Salt Lake City | 10. maaliskuuta 2019 |
| 3 000 m | 3.37,28 |  Eskil Ervik |
Calgary | 5. marraskuuta 2005 |
| 5 000 m | 6.01,56 |  Nils van der Poel |
Salt Lake City | 3. joulukuuta 2021 |
| 10 000 m | 12.30,74 | Nils van der Poel |
Peking | 11. helmikuuta 2022 |
| 500, 500 m | 68,31 |  Jeremy Wotherspoon |
Calgary | 12.–16. maaliskuuta 2008 |
| 500, 1 000, 500, 1 000 m | 136,065 | Kai Verbij |
Calgary | 25.–26. helmikuuta 2017 |
| 500, 3 000, 1 500, 5 000 m | 146,365 | Erben Wennemars |
Calgary | 12.–14. elokuuta 2005 |
| 500, 5 000, 1 500, 10 000 m | 144,740 | Jordan Stolz |
Salt Lake City | 10. maaliskuuta 2024 |
| Joukkuetakaa-ajo | 3.33,66 | (Dawson, Cepuran, Lehman) |
Salt Lake City | 27. tammikuuta 2024 |
Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matka | Aika | Luistelija | Paikka | Päivämäärä |
|---|---|---|---|---|
| 500 m | 36,36 |  Lee Sang-hwa |
Salt Lake City | 16. marraskuuta 2013 |
| 1 000 m | 1.11,61 | Brittany Bowe |
Salt Lake City | 9. maaliskuuta 2019 |
| 1 500 m | 1.49,83 |  Miho Takagi |
Salt Lake City | 10. maaliskuuta 2019 |
| 3 000 m | 3.52,02 |  Martina Sáblíková |
Salt Lake City | 9. maaliskuuta 2019 |
| 5 000 m | 6.39,02 | Natalia Voronina |
Salt Lake City | 15. helmikuuta 2020 |
| 10 000 m | 13.48,33 | Martina Sáblíková |
Calgary | 15. maaliskuuta 2007 |
| 500, 500 m | 74,19 | Heather Richardson |
Salt Lake City | 27. joulukuuta 2013 – 1. tammikuuta 2014 |
| 500, 1 000, 500, 1 000 m | 146,390 | Nao Kodaira |
Calgary | 25.–26. helmikuuta 2017 |
| 500, 1 500, 1 000, 3 000 m | 153,498 | Miho Takagi |
Obihiro | 28.–30. joulukuuta 2020 |
| 500, 3 000, 1 500, 5 000 m | 154,580 | Cindy Klassen |
Calgary | 18.–19. maaliskuuta 2006 |
| Joukkuetakaa-ajo | 2.50,76 | (N. Takagi, M. Takagi, Satō) |
Salt Lake City | 14. helmikuuta 2020 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sarlin, Christer: Mika Poutala mitalisuosikkina – palaako Suomi pikaluistelun EM-kisojen mitalikantaan lähes 60 vuoden tauon jälkeen? yle.fi. 5.1.2018. Viitattu 11.3.2024.
- ↑ World records. Speedskatingnews.info. Viitattu 2.8.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]